Post by Deltamary on Nov 5, 2012 21:49:58 GMT 2
//Psykis //
Iilai olisi tehnyt mieli pillahtaa itkuun. Häntä suututti, hermostutti ja turhautti yrittäessään kiskoa siroa valkoista sukkaa jalkaansa. Kyseinen vaatekappale oli hillitysti- mutta silti yhtä tarpeettomasti koristeltu pitsein ja nauhoin, ja mikäli Iilai saisi sen koskaan puettua ylleen, se yltäisi lähes puoleen väliin hänen reittään. Mahdoton tehtävä! Kangas oli outoa ja vastahakoista materiaalia, ja hetken taisteltuaan nainen ärähti heittäen mokoman huoneen poikki. Oven raosta kuului tirskuntaa, ja Iilai käännähti vaistomaisesti sen suuntaan.
Varjot lehahtivat, mutta yksi jäi oven suuhun.
Hetken kuluttua ovi avautui, ja huoneeseen astui selvästi Iilaita nuorempi nainen, vaikkakin selvästi täysi-ikäinen.
"Anteeksi." tämä aloitti. "Haluatteko että autan?" nainen kysyi. Hänen äänestään ei kuulunut ivaa eikä huvittuneisuutta, joten selvästi käytävässä oli ollut muitakin tirkistelijöitä. Iilai punehtui ja äyskähti.
"Isäntänne on vaatinut minua osallistumaan tanssiaisiinne. Palkkioksi hirvestä."
"Näytänkö minä siltä että olen suunniteltu tällaisiin romppeisiin?" Iilai jatkoi osoittaen dramaattisesti tuolin selkämyksellä lepäävää tanssiaispukua ja kaikkeen sen mukana tulevaan tarpeistoon, kuten viuhka ja naamio.
"No et." vieras nainen naurahti myötätuntoisesti ja asteli Iilain luo. "Mutta anna minun auttaa. Tiedän että teit varmasti kaikkesi välttyäksesi tältä. Kreivi on melko mahdoton saatuaan päähänsä jotain."
Iilai mutisi myötämielisesti ja antoi laittaa korsetin ylleen.
"Mutta mikäli yhtään lohduttaa, säästytte mitä luultavimmin isännän seuralta tänä iltana. Hänellä on paljon viihdytettäviä."
Tähän Iilain oli vaikea vastata iloisesti tai mitenkään muutenkaan naisen kiristäessä korsetin nyörejä.
"Kiitos." Iilai henkäisi, vaikka sana ei kuulostanut lainkaan kiitolliselta. Nainen hymyili huvittuneena ja jatkoi Iilain avustamista kunnes koko komeus oli saatu tämän ylle. Puku oli vaalean, mutta samalla kirkkaan oranssi, ja siellä täällä kiersi musta samettinauha antamassa asulle raameja. Kaula-aukko oli paljon suurempi, kuin Iilai olisi ikinä halunnut, mutta ehkäpä kaulalle sidotussa nauhahelmikorussa olisi tarpeeksi katseenvangitsijaa. Ehkä. Viuhka, naamio ja hiuskoristeet noudattivat uskollisesti helmien ja värien teemaa.
Varovasti Iilai astui esiin verhoillun käytävän takaa saliin, joka oli jo täynnä väkeä ja puheensorinaa. Näky oli eittämättä mahtava. Juhlasali oli koristeltu ja valaistu lattiasta kattoon ja lähes joka seinustalla komeili kursailematta katetut ruokapöydät alkoholitarjoilua unohtamatta. Suuret ikkunat avautuivat myöhäissyksyn pimeyteen, mikä korosti entisestään sisätilan loistoa.
Iilai tunnusteli kasvoillaan olevaa naamiota ja lehäytti kokeeksi saamaansa viuhkaa. Vieno ilmavirta tuntui lohdullisen viileältä, ja nainen totesi yllätyksekseen, että kyseinen esine ehkä pelastaisi hänet vielä tänään tässä väkijoukossa.
Haluamatta herättää liikaa huomiota epävarmuudellaan Iilai veti pienesti henkeä rentoutuakseen ja suuntasi sitten askeleensa kohti alkoholitarjoiluja. Punaviini rauhoittaisi häntä varmasti edes hieman, ja antaisi tarpeen tullen syyn kieltäytyä mahdollisista tanssiinhakijoista.
Saatuaan lasillisen punaviiniä merkitsevästi hymyilevältä tarjoilijamiekkosesta Iilai kääntyi päättäväisesti etsimään itselleen sopivaa juhlaväen sokeaa pistettä.
Iilai olisi tehnyt mieli pillahtaa itkuun. Häntä suututti, hermostutti ja turhautti yrittäessään kiskoa siroa valkoista sukkaa jalkaansa. Kyseinen vaatekappale oli hillitysti- mutta silti yhtä tarpeettomasti koristeltu pitsein ja nauhoin, ja mikäli Iilai saisi sen koskaan puettua ylleen, se yltäisi lähes puoleen väliin hänen reittään. Mahdoton tehtävä! Kangas oli outoa ja vastahakoista materiaalia, ja hetken taisteltuaan nainen ärähti heittäen mokoman huoneen poikki. Oven raosta kuului tirskuntaa, ja Iilai käännähti vaistomaisesti sen suuntaan.
Varjot lehahtivat, mutta yksi jäi oven suuhun.
Hetken kuluttua ovi avautui, ja huoneeseen astui selvästi Iilaita nuorempi nainen, vaikkakin selvästi täysi-ikäinen.
"Anteeksi." tämä aloitti. "Haluatteko että autan?" nainen kysyi. Hänen äänestään ei kuulunut ivaa eikä huvittuneisuutta, joten selvästi käytävässä oli ollut muitakin tirkistelijöitä. Iilai punehtui ja äyskähti.
"Isäntänne on vaatinut minua osallistumaan tanssiaisiinne. Palkkioksi hirvestä."
"Näytänkö minä siltä että olen suunniteltu tällaisiin romppeisiin?" Iilai jatkoi osoittaen dramaattisesti tuolin selkämyksellä lepäävää tanssiaispukua ja kaikkeen sen mukana tulevaan tarpeistoon, kuten viuhka ja naamio.
"No et." vieras nainen naurahti myötätuntoisesti ja asteli Iilain luo. "Mutta anna minun auttaa. Tiedän että teit varmasti kaikkesi välttyäksesi tältä. Kreivi on melko mahdoton saatuaan päähänsä jotain."
Iilai mutisi myötämielisesti ja antoi laittaa korsetin ylleen.
"Mutta mikäli yhtään lohduttaa, säästytte mitä luultavimmin isännän seuralta tänä iltana. Hänellä on paljon viihdytettäviä."
Tähän Iilain oli vaikea vastata iloisesti tai mitenkään muutenkaan naisen kiristäessä korsetin nyörejä.
"Kiitos." Iilai henkäisi, vaikka sana ei kuulostanut lainkaan kiitolliselta. Nainen hymyili huvittuneena ja jatkoi Iilain avustamista kunnes koko komeus oli saatu tämän ylle. Puku oli vaalean, mutta samalla kirkkaan oranssi, ja siellä täällä kiersi musta samettinauha antamassa asulle raameja. Kaula-aukko oli paljon suurempi, kuin Iilai olisi ikinä halunnut, mutta ehkäpä kaulalle sidotussa nauhahelmikorussa olisi tarpeeksi katseenvangitsijaa. Ehkä. Viuhka, naamio ja hiuskoristeet noudattivat uskollisesti helmien ja värien teemaa.
Varovasti Iilai astui esiin verhoillun käytävän takaa saliin, joka oli jo täynnä väkeä ja puheensorinaa. Näky oli eittämättä mahtava. Juhlasali oli koristeltu ja valaistu lattiasta kattoon ja lähes joka seinustalla komeili kursailematta katetut ruokapöydät alkoholitarjoilua unohtamatta. Suuret ikkunat avautuivat myöhäissyksyn pimeyteen, mikä korosti entisestään sisätilan loistoa.
Iilai tunnusteli kasvoillaan olevaa naamiota ja lehäytti kokeeksi saamaansa viuhkaa. Vieno ilmavirta tuntui lohdullisen viileältä, ja nainen totesi yllätyksekseen, että kyseinen esine ehkä pelastaisi hänet vielä tänään tässä väkijoukossa.
Haluamatta herättää liikaa huomiota epävarmuudellaan Iilai veti pienesti henkeä rentoutuakseen ja suuntasi sitten askeleensa kohti alkoholitarjoiluja. Punaviini rauhoittaisi häntä varmasti edes hieman, ja antaisi tarpeen tullen syyn kieltäytyä mahdollisista tanssiinhakijoista.
Saatuaan lasillisen punaviiniä merkitsevästi hymyilevältä tarjoilijamiekkosesta Iilai kääntyi päättäväisesti etsimään itselleen sopivaa juhlaväen sokeaa pistettä.