Post by Catsha on Oct 6, 2012 9:43:41 GMT 2
//Tänne Riesa ja Ryo!//
Pohjoisen metsän keskellä, kaukana eristyksissä muusta maailmasta, sijaitsi kylä. Kylä ei ollut iso, mutta ei sitä voinut pieneksikään sanoa. Pääosa kyläläisistä metsästi - Metsästys oli tuottava elinkeino täällä metsän keskellä. Jokaisella oli pihallaan kana tai pari. Ihmkset tunsivat toisensa ja tukivat toisiaan pahoina aikoina. Hyvinä aikoina emännät kilpailivat siitä, kuka näytti parhaalta ja miten pukeutuivat. He juoruilvat toisistaan pahaa selän takana. Miehet läimäyttelivät toisiaan ystävällisesti selkään, mutta aloittivat tappelun aivan mitättömästä syystä. Siis aivan tavallinen kylä elämän menoineen, iloineen ja suruineen. Lapset leikkivät päivisin yhdessä. Miesten neuvosto päätti yhteisistä asioista kapakassa. Kapakka oli myös paikka, johon miehet menivät pakoon kovaa elämää.
Synkkä sade rummutti kattoa. Nurkassa roihusi tuli, mutta se ei riittönyt piristämään baaritiskillä istuvaa nuorta aatelismiestä. Kapakka oli piskuinen paikka, vaikka nimi muuta sanoikin. Kultainen kotka ei ollut todellakaan mikään hieno paikka. Sinne oli kuitenkin saatu erityinen asiakas, oikea aatelinen! Jokainen asiakas vilkuili vähän väliä nuorta, punapäistä miestä. Lorenzo De Arleviar oli miehen nimi. Baarmikon ilme oli aina ahne tämän kääntyessä toteuttamaan miehen pieninkin toive. Lore ei kuitenkaan välittänyt kenestäkään, ryypiskeli vain oluttaan. Menossa oli kolmas tuoppi. Lore oli tullut hukuttamaan murheitaan Giuditten takia. Se kirottu nainen! Nainen oli taas kerran onnistunut pyrkimyksissään, eikä Lore mahtanut sille mitään. Hän oli jopa houkutellut naisen kanssaan vuoteeseen, mutta ei. Ei auttanut. Tuhlausta, oli Loren mielipide. Nyt hänellä oli käsissään metritolkulla huonolaatuista villakangasta hienon silkin tilalta. Sillä ei tekisi kerrassaan mitään! Kangashan melkein hajosi käsiin!
Lore sai oluensa juotua. Jotain muuta juotavaa, ehkä? Hän mietti hetken.
"Yksi lasi punaviiniä, kiitos" hän sanoi. Kolikko kilahti baarimikon eteen. Baarimikko toteutti pyynmön kiitettävän nopeasti ja Lore paneutui viininsä pariin. Muutama mies asteli sisään baariin. Lore vilkuili heitä hetken synkästi ja jatkoi sitten asioiden miettimistä. Kyyristyneenä baaritiskelle hän oli kaukana normaalista. Takki oli yksinkertainen, mutta hieno. Miekka riippui vyöllä. Hiukset olivat poninhännällä niskassa, kuten tavallisestikin. Sen sijaan silinterihatusta ja kävelykepistä ei ollut tietoakaan. Ei todellakaan normaalia Lorenzoa. Kuten ei tämä ylenmääräinen juominenkaan. Mutta se pirun Giuditte!
//Kökköilee - Anteeksi!//
Pohjoisen metsän keskellä, kaukana eristyksissä muusta maailmasta, sijaitsi kylä. Kylä ei ollut iso, mutta ei sitä voinut pieneksikään sanoa. Pääosa kyläläisistä metsästi - Metsästys oli tuottava elinkeino täällä metsän keskellä. Jokaisella oli pihallaan kana tai pari. Ihmkset tunsivat toisensa ja tukivat toisiaan pahoina aikoina. Hyvinä aikoina emännät kilpailivat siitä, kuka näytti parhaalta ja miten pukeutuivat. He juoruilvat toisistaan pahaa selän takana. Miehet läimäyttelivät toisiaan ystävällisesti selkään, mutta aloittivat tappelun aivan mitättömästä syystä. Siis aivan tavallinen kylä elämän menoineen, iloineen ja suruineen. Lapset leikkivät päivisin yhdessä. Miesten neuvosto päätti yhteisistä asioista kapakassa. Kapakka oli myös paikka, johon miehet menivät pakoon kovaa elämää.
Synkkä sade rummutti kattoa. Nurkassa roihusi tuli, mutta se ei riittönyt piristämään baaritiskillä istuvaa nuorta aatelismiestä. Kapakka oli piskuinen paikka, vaikka nimi muuta sanoikin. Kultainen kotka ei ollut todellakaan mikään hieno paikka. Sinne oli kuitenkin saatu erityinen asiakas, oikea aatelinen! Jokainen asiakas vilkuili vähän väliä nuorta, punapäistä miestä. Lorenzo De Arleviar oli miehen nimi. Baarmikon ilme oli aina ahne tämän kääntyessä toteuttamaan miehen pieninkin toive. Lore ei kuitenkaan välittänyt kenestäkään, ryypiskeli vain oluttaan. Menossa oli kolmas tuoppi. Lore oli tullut hukuttamaan murheitaan Giuditten takia. Se kirottu nainen! Nainen oli taas kerran onnistunut pyrkimyksissään, eikä Lore mahtanut sille mitään. Hän oli jopa houkutellut naisen kanssaan vuoteeseen, mutta ei. Ei auttanut. Tuhlausta, oli Loren mielipide. Nyt hänellä oli käsissään metritolkulla huonolaatuista villakangasta hienon silkin tilalta. Sillä ei tekisi kerrassaan mitään! Kangashan melkein hajosi käsiin!
Lore sai oluensa juotua. Jotain muuta juotavaa, ehkä? Hän mietti hetken.
"Yksi lasi punaviiniä, kiitos" hän sanoi. Kolikko kilahti baarimikon eteen. Baarimikko toteutti pyynmön kiitettävän nopeasti ja Lore paneutui viininsä pariin. Muutama mies asteli sisään baariin. Lore vilkuili heitä hetken synkästi ja jatkoi sitten asioiden miettimistä. Kyyristyneenä baaritiskelle hän oli kaukana normaalista. Takki oli yksinkertainen, mutta hieno. Miekka riippui vyöllä. Hiukset olivat poninhännällä niskassa, kuten tavallisestikin. Sen sijaan silinterihatusta ja kävelykepistä ei ollut tietoakaan. Ei todellakaan normaalia Lorenzoa. Kuten ei tämä ylenmääräinen juominenkaan. Mutta se pirun Giuditte!
//Kökköilee - Anteeksi!//