Post by Nekosan on Sept 19, 2012 18:39:44 GMT 2
Jean Andrea Wilbert Sparrow
Kutsumanimi: Jean tai Jeanne, joskus Andrea
Ikä: 35 vuotta
Rotu: Haltia
Sukupuoli: Mies
Ammatti: Viihdyttäjä/ palkkamiekka
Ase: Selässä kaksi miekkaa ja lanteilla yksi miekka, sekä ruoska.
Asuinpaikka: Namarin laidalla Jeanilla on oma pieni mökki. Sisältä se on hyvin sievä ja voisi näyttää ihan naisen kodilta. Mies on tarkka mökkinsä siisteydestä ja viihtyvyydestä. Tärkeintä on että hän itse viihtyy siellä. Mökissä on kaksi kerrosta, alakerrassa on pieni eteinen, oleskelutila, keittiö ja pesutila. Yläkerrassa on taas kolme huonetta, joista yksi on miehen oma makuuhuone. Kaksi muuta huonetta ovat vieras- ja kirjoitushuone. Keittiö on kaunis ja vanhanaikaisen näköinen valkoinen tila, jossa on tummaa tammea olevat keittiökaapit. Keittiössä on myös pieni pöytä ja kaksi tuoli, nekin tummasta tammesta tehtyjä. Oleskelutila on hyvin kirkas ja väriskaala on siellä sinisen erisävyjä. Eteisessä on vivahdus violettia, joka luo kotoisan tunnelman. Vierashuoneessa on taas käytetty vihreää väriä ja kirjoitushuoneessa on taasen pehmeää kermanvalkoista sävyä. Oman huoneen mies on sisustanut violetilla, punaisella ja sinisellä sävyllä. Se on kaikista huoneista värikkäin. Huoneessaan miehellä on sängyn lisäksi meikkipöytä, vaatekaappeja ja yöpöytä.
Elementti: Tuli
Taikuusaste: 4
Taikuus: Arkista taikuutta, mies ei ole pahemmin kiinnostunut magiasta. Osaa sytyttää nuotion ja tehdä pieniä liekkejä, muttei sen suurempaa.
Perhe: Äiti Opal ja isä Patrick kuolleet kauan aikaa sitten. Pikkusiskot Odette ja Jana luultavasti elossa.
Luonne: Jean on hyvin mukava kaveri kun sille päälle sattuu, mies on hauska ja iloinen nuorukainen. Hänen kanssaan kaikilla on hauskaa ja mies osaa seurustella erilaisten ihmisten kanssa. Jean vaikuttaa kaikin puolin ihanalta olennolta, jolla on hymy herkässä. Tämä on kuitenkin vain pintaa, sillä Jean vihaa ylipirteyttä ja luokittelisi itsensä erakoksi ellei hänellä olisi työtään. Oikeasti mies on kylmä, rauhallinen ja sangen välinpitämätön. Hymyileminen ei tulisi kuuloonkaan ja vapaa-ajalla mies ei pahemmin hymyile. Hän rakastaa olla omissa oloissa, eikä pidä kenestäkään. Jean ei helposti suutu sillä hän ei välitä oikein mistään, mutta jos miehen saa suuttumaan on tuli irti. Hetkessä kylmäveriseksi muuttunut mies saattaa suuttuessaan jopa tappaa. Jälkeenpäin tosin katuu suuttumistaan, sillä haluaisi vain olla coolisti ja rauhassa. Salaa Jean nauttii samastaan huomiosta. Miehessä onkin aikalailla kaksi persoonaa, naispuoli ja miespuoli. Diivamainen huomionkerääjä ja välinpitämätön erakko. Jos mieheen kunnolla tutustuu ja vain kestää tämän ehkä liiankin hiljaisen, sekä välinpitämättömän olemuksen, saa hänestä lojaalin ja hyvän ystävän. Kavareilleen mies on uskollinen ja suojelee näitä henkensä kaupalla. Mies on hyvin tarkka ja siisti, hän ei pidä sotkusta ja tulee helposti huonovointiseksi likaisessa ympäristössä. Rakkaus- sanaa mies ei tunne, eikä ole koskaan rakastunut kenenkään. Intohimo ja seksuaalisuus ovat sitten eri asia. Jean on hyvin intohimoinen ja seksuaalinen, eikä hän katso kumppanin sukupuolta kun on sillä tuulella.
Ulkonäkö: Jean on kuin muutkin haltiat hyvin siro, eikä omista oikeastaan ollenkaan lihaksia. Mies on laiha, muttei liian alipainoinen. Kasvonpiirteetkin ovat sopusuhtaiset ja sirot, mikä saa miehen näyttämään kauniilta. Lyhyet tummanvioletit hiukset ovat sileät ja terveet, sillä mies pitää hiuksistaan hyvää huolta. Tuuheat ja tummat silmäripset, tuovat esille miehen jäänsiniset suuret silmät. Jeanin huuletkin ovat hieman täyteläisemmät kuin useimmilla miehillä ja ihon vaaleus lisää miehen kauneutta. Pituutta mieheltä löytyy 168 cm. Jeanin olemus onkin hyvin naisellinen ja hänen lyhyisyyden, sekä tummien silmäripsien takia hänet voi erehtyä luulemaan naiseksi. Tietenkin hiustenkin malli saa miehen näyttämään erehdyttävästi naiselta. Korvat miehellä on kuten lännen haltioilla ja niissä on kaksi reikää molemmissa korvissa. Usein miehellä on molemmissa sekä nappi, että rengaskorut. Pukeutuminen Jeanilla on varsin värikästä, hän pukeutuu siihen väriin mikä minäkin päivänä vain tuntuu parhaalta. Pirteinä päivinä hän käyttää kirkkaita värejä ja synkkinä päivinä tummia värejä. Jean käyttää mustaa yleensä vain housuissa ja kengissä, muuten hänen vaatekaapinsa on kuin sateenkaari. Miehellä on ristiselässä tribaalimainen kuviointi, joka näyttää ihan siiviltä. Kuvioinnin väritys on punertavan ruskea.
Menneisyys: Jean syntyi keväisenä päivänä ensimmäiseksi lapseksi kahdelle haltialle. Vanhemmat rakastivat pikkuista poikaansa paljon, mutta isän täytyi lähteä merille elantoa hankkimaan, kalastaja kun oli. Kun poika täytti kolme, perheeseen tuli tyttö. Nuori poika ei ymmärtänyt miksi äiti ei enää hellinyt pikkuista poikaa, vaan hoiti pientä kääröä. Kuitenkin äidin selittäessä, että pikku sisko oli vielä liian pieni pärjäämään itse, ymmärsi poika sen. Silti pieni mustasukkaisuus pisti sisällä pientä kääröä kohtaan. Kahden vuoden päästä äiti tuli uudestaan raskaaksi ja Jean tiesi saavansa taas liian vähän huomiota, kun pienokainen syntyisi. Synnytyksen jälkeen heidän äitinsä sairastui ja isä joutui hoitamaan pienokaisia, sekä yrittää saada elantoa heille. Pitkään mies pysytteli maalla ja yritti hoivata rakkaan vaimonsa kuntoon. Ikävä kyllä nainen menehtyi lopulta sairauteensa ja lapset jäivät isän huomaan. Opalin kuolema oli kaikille järkytys ja suuri suru, mutta Patrickilla ei ollut aikaa suremiseen. Hän joutui ottamaan lapset veneeseensä, sillä elantoa ei saisi muuten. Kuusivuotias Jean joutui pitämään huolta siskoistaan, etteivät nämä lentäisi yli laidan. Tuuli voimistui nopeasti ja Patrick huomasi vasta liian myöhään myrskyn nousevan. Aallokko keinutteli venettä uhkaavasti ja Jean nappasi Janan syliinsä kun vesi syöksyi veneeseen. Patrick yritti kovasti pitää veneen pinnalla, sillä aikaa kun Jean yritti pysytellä veneessä, sekä huolehtia sisaristaan. Kaikki kolme itkivät pelokkaina, kun aallokot riepottelivat venettä. Yhtäkkiä iso aalto nappasi kolme lasta mukaansa ja Jean muistaa kuulleensa kuohuissa isänsä sydäntä särkevän huudon. Jean ei uskonut selviävänsä ja pelkäsi sylissään olevan Janan hukkuvan. Jeanin ote oli irronnut Odetesta aallon voimasta ja hän pelkäsi rakkaan siskonsa hukkuneen. Kuin ihme poika pääsi pinnalle ja tarttui pelastusveneeseen, joka oli ilmeisesti irronnut isän veneestä. Jean nousi veneeseen pidellen Janaa sylissään, pienokainen hengitti ja poika tunsi kuinka sydän huokaisi helpotuksesta. Odettea ei näkynyt tyrskyissä ja poikaa huomasi kuinka suuri pelko sisaren kohtaloa kohtaan kasvoi hänen rinnassaan. Tyrskyjen laantuessa Jean huomasi tutun pään heiluvan aallokossa ja suuntasi sitä kohti. Hänen helpotuksekseen Odette oli saanut pidettyä jostain kelluvasta puusta kiinni, puu osoittautui lähemmin katsottuna mastoksi. Jean veti sisarensa veneeseen ja he molemmat yrittivät tavoittaa isäänsä tai tämän laivaa. Poika ei muista kuinka kauan he olivat keinuneet veneessä, kun eräs laiva saapui näköetäisyydelle. Pikkuiset huusivat niin lujaa kuin pystyivät ja pääsivät nousemaan laivaan. Ikävä kyllä laiva oli merirosvolaiva ja kapteeni ei katsonut hyvällä kolmea tyttöä. Kun hän sai selville yhden olevankin poika, kapu halusi ottaa pojan itselleen ja kasvattaa tästä merirosvon. Kuusivuotias poika ei olisi halunnut merirosvoksi, sillä miehet näyttivät pelottavilta. Hän kuitenkin suostui mikäli merirosvot suostuisivat viemään hänen sisarensa maalle. Merirosvokapteeni Mustasilmä suostui tähän ja tytöt vietiin Frenon satamaan, jossa poika joutui hyvästelemään sisarensa. Mustasilmä oli hommannut lapsille paikan orpokodissa ja Jean joutui vain luottamaan siihen, että näistä pidettäisiin hyvää huolta. Niin tuolloin vielä nuori pikkupoika pääsi laivaan miehistöksi.
Aluksi nuoren pojan ei tarvinnut tehdä mitään, mutta vanhetessaan alkoi hänelle kertyä työtä. Aluksi kannen kuurausta, siitä keittiön kautta sitten rosvoiluun. Poika vietti seuraavat 8 vuotta elämästään merellä ja oppi kaiken merellä olosta. Myös taistelu tuli tutuksi ja neljätoistavuotias poika osasi jo miekkailla kuin aikamies. Merirosvoista oli tullut perhe hänelle, mutta se ei ollut mikään rakastava perhe. Mustasilmä piti poikaa silmäteränään, mutta muut merirosvot olivat pojalle kateellisia ja tämä sai kuulla nälvimistä kaikilta. Monet nimittelivät häntä tuolloin nätiksi pojaksi, joten häntä alettiin merirosvojen seurassa kutsumaan nimellä Kaunis poika. Vaikka Jeanista se ei ollut hauskaa, oli hän päättänyt olla välittämättä siitä ja hänestä tulikin aika välinpitämätön toisten haukumiseen. Lopulta kukaan ei jaksanut enää mollata häntä. Kun nuori mies täytti kuusitoista, Mustasilmä alkoi katsella Jeania eri tavalla. Tämä ei vaikuttanut enää kovin isälliseltä, vaan se katse sai niskavillat nuorukaiselta pystyyn. Tätä jatkui pitkään, kunnes vanha kapteeni ei kestänyt enempää vaan raiskasi nuoren poikansa. Jean suuttui kapteenille ja hän inhosi itseään pitkän aikaa. Merirosvo kuitenkin heräsi nuorukaisen sisällä ja hän ei antanut asian enää vaivata itseään, vaan kovetti itsensä. Rosvoilut menivät loistavasti ja Jeanin ansiosta moni saalis oli heidän. Mustasilmän yrittäessä taas kerran raiskata poikansa, nuorukainen katkaisi tältä sormen. Miehistö alkoi ihailemaan Kauniin Pojan rohkeutta ja hänet nimitettiin kapteeniksi, eikä Mustasilmällä ollut siihen sanavaltaa. Jean jättikin Mustasilmän yhdelle Lyrathin saarelle yhden kuulan sisältävän aseen kanssa, kuten merirosvojen tapoihin kuului. Tuolloin Jean oli jo 18 vuotias ja maineensa veroinen. Hän kyntäsi Lyrathin meriä vielä kaksi vuotta, kunnes päätyi Frenoon ja jätti laivan miehistölle. Jean oli jo kyllästynyt merellä oloon ja halusi tehdä jotain muuta. Kaiken lisäksi hän halusi nähdä sisariaan, olivatko nämä vielä Frenossa. Maalla kaikki oli kuitenkin niin erilaista, eikä nuorukainen sopeutunut ystävällisiin ihmisiin ja muihin olentoihin, jotka tervehtivät iloisesti. Mies ei löytänyt vihjeitä sisariensa olinpaikasta, sillä nämäkin olivat jo isoja tyttöjä. Jean jatkoi Frenosta matkaansa halki Lyrathia ja seikkaili pitkän aikaa, kunnes päätyi Namariin. Hän hankki Namarin laidalta itselleen pienen mökin ja asettui viimein paikoilleen. Jo 23 vuotias Jean mietti miten hankkisi itselleen elannon, sillä ryövätyt rahat olivat melkein kaikki jo käytetty. Niinpä mies lähti tutkimaan Namaria, josta hän sai sitten eräältä naiselta idean. Neito luuli Jeania ensin yhdeksi työkollegakseen, tanssijaksi, sillä hän näytti ihan naisen tutulta. Nainen raahasi melkein väkisin Jeanin yhteen majataloon, eikä ottanut kuuleviin korviinsa miehen yrittäessä selittää ettei ollut Anette. Vasta kun itse Anette saapui paikalle, nainen ymmärsi väärinkäsityksensä. Jeania hiukan ärsytti naisen pyydellessä tuhannesti tapahtunutta anteeksi, mutta sai itsensä hymyilemään naiselle. Kun nuorukainen oli lähdössä ulos majatalosta, eräs mies tuli hänen luokseen ja yritti saada häntä drinkille kanssaan. Jean tajusi miehen luulevan häntä naiseksi, vaikka hän ei ollut pukeutunut mitenkään hienosti. Nuorukainen suostui drinkkiin ja esitteli itsensä Jeanneksi. Esitys meni läpi ja he keskustelivat pitkään drinkillä. Lopulta mies, joka kertoi nimekseen Harold, pyysi Jeannea harkitsemaan tanssijaksi ryhtymistä, sillä mies voisi hoitaa työpaikan. Ehdotus kiinnosti Jeania kovasti ja hän suostui miettimään asiaa, oikeasti hän oli jo päättänyt suostuvansa. He sopivat uuden tapaamisen muutaman päivän päähän ja tuona aikana mies otti selvää omasta naisellisesta puolesta. Hän myös harjoitteli olemaan mukavampi ja puheliaampi. Lopulta hänestä kehkeytyi loistava näyttelijä, joka vaikutti hyvin aidolta. Tietysti se oli teeskenneltyä, mutta mies itsekkin melkein uskoi olevansa nainen. Kun Jean saapui tapaamiseen, hän oli pukeutunut pitkään hameeseen ja korkosaappaisiin. Haroldin ilme oli hyvin ihastunut ja nuorukainen oli sisäisesti tyytyväinen itseensä. Jean kertoi suostuvansa tarjoukseen ja Harold vaikutti olevan ilahtunut siitä. Niin he keskustelivat asiasta perinpohjin ja Jeanne kertoi haluavansa olla enemmänkin viihdyttäjä, joka tekisi maksusta mitä käskettäisiin. Harold suostui tietysti nimikkeeseen ja kertoi pitävänsä Sexy Dance- nimistä majataloa, jossa hänellä oli jo muitakin työntekijöitä. Se sijaitsi hieman kauempana Namarista, mutta matkaa oli sopivasti, ettei Jeanin tarvinnut alkaa muuttaa. Niin nuorukainen meni töihin Haroldille ja esitti olevansa nainen, vaikka pikku hiljaa huhu siitä että Jeanne olikin mies kiersi majatalosta toiseen, ei se estänyt hänen uraansa. Itseasiassa monet innostuivat huhusta ja halusivat ottaa itse siitä selvää. Vain harvat ja valitut mies nappasi mukaansa huoneeseensa, jossa hän pystyi tyydyttämään omat seksuaaliset halunsa. Asiakkaat olivat joko miehiä tai naisia, ei sillä ollut miehelle väliä.
28 vuotiaana, mies päätti alkaa työskennellä palkkamiekkana. Silloin tietenkin omalla nimellään ja miehenä. Palkkamiekan homma auttaa häntä suuntamaan ärtymyksensä muualle ja kestämään työtään viihdyttäjänä, hermot kun meinaa olla välillä kireinä. Myös taistelutaitojen ylläpitäminen oli miehestä hyvä asjatus ja samalla hän pysyisi myös kunnossa. Vaikkei Jean mikään väkivahva ole, tekee se kuitenkin hyvää antaa veren lentää. Jeanin iloksi vanhat taidot ovat vielä tallella ja hän on melkein voittamaton (tai niin hän ajattelee).
Heikkoudet/ vahvuudet:
+ Hyvä miekkailija
+ Osaa laulaa (myös naismaisella äänellä)
+ Hyvä uimaan
+ Näyttelijäainesta…
- … teeskentelee
- Välinpitämätön
- Surkea kokki
- Lievä narsisti
Muuta:
- Rakastaa ainoastaan siskojaan (haluaa löytää nämä elossa)
- Horoskoopiltaan Kalat.
- Pitää kamalasti hedelmistä ja marjoista.
- Juo, muttei polta (paitsi stressaantuneena).
- Eläinrakas
Lemmikit:
Sandy
Rotu: Lumikko
Ikä: 5 vuotias
Sukupuoli: Naaras
Ulkonäkö: Ruskeavalkoinen kesällä, valkoinen talvella.
Luonne: Utelias ja kujeileva nuori lumikko. Sandy pitää uusista tuttavista, vaikka vaikuttaakin ujolta. Tykkää tutkia paikkoja ja rakastaa kaikkea pehmeää. Löytyykin usein vaatekaapista nukkumasta, jos sinne pääsee. Jos Sandy säikähtää tai suuttuu se puree. Kipakka ja reipas naaraas.
Menneisyys: Jean löysi pienen lumikon poikasen Namarin metsistä loukkaantuneena. Mies vei poikasen kotiinsa ja hoivasi sitä, kunnes se tulisi kuntoon. Kun poikanen oli parantunut mies vapautti sen takaisin metsään, jonne se juoksi mielellään. Illalla lumikko kuitenkin palasi miehen ovelle raapimaan ja kun mies avasi oven, se pinkaisi yläkertaan nukkumaan miehen sänkyyn. Jean ei voinut muuta kuin pitää naaraan, jolle antoi nimeksi Sandy.
Kutsumanimi: Jean tai Jeanne, joskus Andrea
Ikä: 35 vuotta
Rotu: Haltia
Sukupuoli: Mies
Ammatti: Viihdyttäjä/ palkkamiekka
Ase: Selässä kaksi miekkaa ja lanteilla yksi miekka, sekä ruoska.
Asuinpaikka: Namarin laidalla Jeanilla on oma pieni mökki. Sisältä se on hyvin sievä ja voisi näyttää ihan naisen kodilta. Mies on tarkka mökkinsä siisteydestä ja viihtyvyydestä. Tärkeintä on että hän itse viihtyy siellä. Mökissä on kaksi kerrosta, alakerrassa on pieni eteinen, oleskelutila, keittiö ja pesutila. Yläkerrassa on taas kolme huonetta, joista yksi on miehen oma makuuhuone. Kaksi muuta huonetta ovat vieras- ja kirjoitushuone. Keittiö on kaunis ja vanhanaikaisen näköinen valkoinen tila, jossa on tummaa tammea olevat keittiökaapit. Keittiössä on myös pieni pöytä ja kaksi tuoli, nekin tummasta tammesta tehtyjä. Oleskelutila on hyvin kirkas ja väriskaala on siellä sinisen erisävyjä. Eteisessä on vivahdus violettia, joka luo kotoisan tunnelman. Vierashuoneessa on taas käytetty vihreää väriä ja kirjoitushuoneessa on taasen pehmeää kermanvalkoista sävyä. Oman huoneen mies on sisustanut violetilla, punaisella ja sinisellä sävyllä. Se on kaikista huoneista värikkäin. Huoneessaan miehellä on sängyn lisäksi meikkipöytä, vaatekaappeja ja yöpöytä.
Elementti: Tuli
Taikuusaste: 4
Taikuus: Arkista taikuutta, mies ei ole pahemmin kiinnostunut magiasta. Osaa sytyttää nuotion ja tehdä pieniä liekkejä, muttei sen suurempaa.
Perhe: Äiti Opal ja isä Patrick kuolleet kauan aikaa sitten. Pikkusiskot Odette ja Jana luultavasti elossa.
Luonne: Jean on hyvin mukava kaveri kun sille päälle sattuu, mies on hauska ja iloinen nuorukainen. Hänen kanssaan kaikilla on hauskaa ja mies osaa seurustella erilaisten ihmisten kanssa. Jean vaikuttaa kaikin puolin ihanalta olennolta, jolla on hymy herkässä. Tämä on kuitenkin vain pintaa, sillä Jean vihaa ylipirteyttä ja luokittelisi itsensä erakoksi ellei hänellä olisi työtään. Oikeasti mies on kylmä, rauhallinen ja sangen välinpitämätön. Hymyileminen ei tulisi kuuloonkaan ja vapaa-ajalla mies ei pahemmin hymyile. Hän rakastaa olla omissa oloissa, eikä pidä kenestäkään. Jean ei helposti suutu sillä hän ei välitä oikein mistään, mutta jos miehen saa suuttumaan on tuli irti. Hetkessä kylmäveriseksi muuttunut mies saattaa suuttuessaan jopa tappaa. Jälkeenpäin tosin katuu suuttumistaan, sillä haluaisi vain olla coolisti ja rauhassa. Salaa Jean nauttii samastaan huomiosta. Miehessä onkin aikalailla kaksi persoonaa, naispuoli ja miespuoli. Diivamainen huomionkerääjä ja välinpitämätön erakko. Jos mieheen kunnolla tutustuu ja vain kestää tämän ehkä liiankin hiljaisen, sekä välinpitämättömän olemuksen, saa hänestä lojaalin ja hyvän ystävän. Kavareilleen mies on uskollinen ja suojelee näitä henkensä kaupalla. Mies on hyvin tarkka ja siisti, hän ei pidä sotkusta ja tulee helposti huonovointiseksi likaisessa ympäristössä. Rakkaus- sanaa mies ei tunne, eikä ole koskaan rakastunut kenenkään. Intohimo ja seksuaalisuus ovat sitten eri asia. Jean on hyvin intohimoinen ja seksuaalinen, eikä hän katso kumppanin sukupuolta kun on sillä tuulella.
Ulkonäkö: Jean on kuin muutkin haltiat hyvin siro, eikä omista oikeastaan ollenkaan lihaksia. Mies on laiha, muttei liian alipainoinen. Kasvonpiirteetkin ovat sopusuhtaiset ja sirot, mikä saa miehen näyttämään kauniilta. Lyhyet tummanvioletit hiukset ovat sileät ja terveet, sillä mies pitää hiuksistaan hyvää huolta. Tuuheat ja tummat silmäripset, tuovat esille miehen jäänsiniset suuret silmät. Jeanin huuletkin ovat hieman täyteläisemmät kuin useimmilla miehillä ja ihon vaaleus lisää miehen kauneutta. Pituutta mieheltä löytyy 168 cm. Jeanin olemus onkin hyvin naisellinen ja hänen lyhyisyyden, sekä tummien silmäripsien takia hänet voi erehtyä luulemaan naiseksi. Tietenkin hiustenkin malli saa miehen näyttämään erehdyttävästi naiselta. Korvat miehellä on kuten lännen haltioilla ja niissä on kaksi reikää molemmissa korvissa. Usein miehellä on molemmissa sekä nappi, että rengaskorut. Pukeutuminen Jeanilla on varsin värikästä, hän pukeutuu siihen väriin mikä minäkin päivänä vain tuntuu parhaalta. Pirteinä päivinä hän käyttää kirkkaita värejä ja synkkinä päivinä tummia värejä. Jean käyttää mustaa yleensä vain housuissa ja kengissä, muuten hänen vaatekaapinsa on kuin sateenkaari. Miehellä on ristiselässä tribaalimainen kuviointi, joka näyttää ihan siiviltä. Kuvioinnin väritys on punertavan ruskea.
Menneisyys: Jean syntyi keväisenä päivänä ensimmäiseksi lapseksi kahdelle haltialle. Vanhemmat rakastivat pikkuista poikaansa paljon, mutta isän täytyi lähteä merille elantoa hankkimaan, kalastaja kun oli. Kun poika täytti kolme, perheeseen tuli tyttö. Nuori poika ei ymmärtänyt miksi äiti ei enää hellinyt pikkuista poikaa, vaan hoiti pientä kääröä. Kuitenkin äidin selittäessä, että pikku sisko oli vielä liian pieni pärjäämään itse, ymmärsi poika sen. Silti pieni mustasukkaisuus pisti sisällä pientä kääröä kohtaan. Kahden vuoden päästä äiti tuli uudestaan raskaaksi ja Jean tiesi saavansa taas liian vähän huomiota, kun pienokainen syntyisi. Synnytyksen jälkeen heidän äitinsä sairastui ja isä joutui hoitamaan pienokaisia, sekä yrittää saada elantoa heille. Pitkään mies pysytteli maalla ja yritti hoivata rakkaan vaimonsa kuntoon. Ikävä kyllä nainen menehtyi lopulta sairauteensa ja lapset jäivät isän huomaan. Opalin kuolema oli kaikille järkytys ja suuri suru, mutta Patrickilla ei ollut aikaa suremiseen. Hän joutui ottamaan lapset veneeseensä, sillä elantoa ei saisi muuten. Kuusivuotias Jean joutui pitämään huolta siskoistaan, etteivät nämä lentäisi yli laidan. Tuuli voimistui nopeasti ja Patrick huomasi vasta liian myöhään myrskyn nousevan. Aallokko keinutteli venettä uhkaavasti ja Jean nappasi Janan syliinsä kun vesi syöksyi veneeseen. Patrick yritti kovasti pitää veneen pinnalla, sillä aikaa kun Jean yritti pysytellä veneessä, sekä huolehtia sisaristaan. Kaikki kolme itkivät pelokkaina, kun aallokot riepottelivat venettä. Yhtäkkiä iso aalto nappasi kolme lasta mukaansa ja Jean muistaa kuulleensa kuohuissa isänsä sydäntä särkevän huudon. Jean ei uskonut selviävänsä ja pelkäsi sylissään olevan Janan hukkuvan. Jeanin ote oli irronnut Odetesta aallon voimasta ja hän pelkäsi rakkaan siskonsa hukkuneen. Kuin ihme poika pääsi pinnalle ja tarttui pelastusveneeseen, joka oli ilmeisesti irronnut isän veneestä. Jean nousi veneeseen pidellen Janaa sylissään, pienokainen hengitti ja poika tunsi kuinka sydän huokaisi helpotuksesta. Odettea ei näkynyt tyrskyissä ja poikaa huomasi kuinka suuri pelko sisaren kohtaloa kohtaan kasvoi hänen rinnassaan. Tyrskyjen laantuessa Jean huomasi tutun pään heiluvan aallokossa ja suuntasi sitä kohti. Hänen helpotuksekseen Odette oli saanut pidettyä jostain kelluvasta puusta kiinni, puu osoittautui lähemmin katsottuna mastoksi. Jean veti sisarensa veneeseen ja he molemmat yrittivät tavoittaa isäänsä tai tämän laivaa. Poika ei muista kuinka kauan he olivat keinuneet veneessä, kun eräs laiva saapui näköetäisyydelle. Pikkuiset huusivat niin lujaa kuin pystyivät ja pääsivät nousemaan laivaan. Ikävä kyllä laiva oli merirosvolaiva ja kapteeni ei katsonut hyvällä kolmea tyttöä. Kun hän sai selville yhden olevankin poika, kapu halusi ottaa pojan itselleen ja kasvattaa tästä merirosvon. Kuusivuotias poika ei olisi halunnut merirosvoksi, sillä miehet näyttivät pelottavilta. Hän kuitenkin suostui mikäli merirosvot suostuisivat viemään hänen sisarensa maalle. Merirosvokapteeni Mustasilmä suostui tähän ja tytöt vietiin Frenon satamaan, jossa poika joutui hyvästelemään sisarensa. Mustasilmä oli hommannut lapsille paikan orpokodissa ja Jean joutui vain luottamaan siihen, että näistä pidettäisiin hyvää huolta. Niin tuolloin vielä nuori pikkupoika pääsi laivaan miehistöksi.
Aluksi nuoren pojan ei tarvinnut tehdä mitään, mutta vanhetessaan alkoi hänelle kertyä työtä. Aluksi kannen kuurausta, siitä keittiön kautta sitten rosvoiluun. Poika vietti seuraavat 8 vuotta elämästään merellä ja oppi kaiken merellä olosta. Myös taistelu tuli tutuksi ja neljätoistavuotias poika osasi jo miekkailla kuin aikamies. Merirosvoista oli tullut perhe hänelle, mutta se ei ollut mikään rakastava perhe. Mustasilmä piti poikaa silmäteränään, mutta muut merirosvot olivat pojalle kateellisia ja tämä sai kuulla nälvimistä kaikilta. Monet nimittelivät häntä tuolloin nätiksi pojaksi, joten häntä alettiin merirosvojen seurassa kutsumaan nimellä Kaunis poika. Vaikka Jeanista se ei ollut hauskaa, oli hän päättänyt olla välittämättä siitä ja hänestä tulikin aika välinpitämätön toisten haukumiseen. Lopulta kukaan ei jaksanut enää mollata häntä. Kun nuori mies täytti kuusitoista, Mustasilmä alkoi katsella Jeania eri tavalla. Tämä ei vaikuttanut enää kovin isälliseltä, vaan se katse sai niskavillat nuorukaiselta pystyyn. Tätä jatkui pitkään, kunnes vanha kapteeni ei kestänyt enempää vaan raiskasi nuoren poikansa. Jean suuttui kapteenille ja hän inhosi itseään pitkän aikaa. Merirosvo kuitenkin heräsi nuorukaisen sisällä ja hän ei antanut asian enää vaivata itseään, vaan kovetti itsensä. Rosvoilut menivät loistavasti ja Jeanin ansiosta moni saalis oli heidän. Mustasilmän yrittäessä taas kerran raiskata poikansa, nuorukainen katkaisi tältä sormen. Miehistö alkoi ihailemaan Kauniin Pojan rohkeutta ja hänet nimitettiin kapteeniksi, eikä Mustasilmällä ollut siihen sanavaltaa. Jean jättikin Mustasilmän yhdelle Lyrathin saarelle yhden kuulan sisältävän aseen kanssa, kuten merirosvojen tapoihin kuului. Tuolloin Jean oli jo 18 vuotias ja maineensa veroinen. Hän kyntäsi Lyrathin meriä vielä kaksi vuotta, kunnes päätyi Frenoon ja jätti laivan miehistölle. Jean oli jo kyllästynyt merellä oloon ja halusi tehdä jotain muuta. Kaiken lisäksi hän halusi nähdä sisariaan, olivatko nämä vielä Frenossa. Maalla kaikki oli kuitenkin niin erilaista, eikä nuorukainen sopeutunut ystävällisiin ihmisiin ja muihin olentoihin, jotka tervehtivät iloisesti. Mies ei löytänyt vihjeitä sisariensa olinpaikasta, sillä nämäkin olivat jo isoja tyttöjä. Jean jatkoi Frenosta matkaansa halki Lyrathia ja seikkaili pitkän aikaa, kunnes päätyi Namariin. Hän hankki Namarin laidalta itselleen pienen mökin ja asettui viimein paikoilleen. Jo 23 vuotias Jean mietti miten hankkisi itselleen elannon, sillä ryövätyt rahat olivat melkein kaikki jo käytetty. Niinpä mies lähti tutkimaan Namaria, josta hän sai sitten eräältä naiselta idean. Neito luuli Jeania ensin yhdeksi työkollegakseen, tanssijaksi, sillä hän näytti ihan naisen tutulta. Nainen raahasi melkein väkisin Jeanin yhteen majataloon, eikä ottanut kuuleviin korviinsa miehen yrittäessä selittää ettei ollut Anette. Vasta kun itse Anette saapui paikalle, nainen ymmärsi väärinkäsityksensä. Jeania hiukan ärsytti naisen pyydellessä tuhannesti tapahtunutta anteeksi, mutta sai itsensä hymyilemään naiselle. Kun nuorukainen oli lähdössä ulos majatalosta, eräs mies tuli hänen luokseen ja yritti saada häntä drinkille kanssaan. Jean tajusi miehen luulevan häntä naiseksi, vaikka hän ei ollut pukeutunut mitenkään hienosti. Nuorukainen suostui drinkkiin ja esitteli itsensä Jeanneksi. Esitys meni läpi ja he keskustelivat pitkään drinkillä. Lopulta mies, joka kertoi nimekseen Harold, pyysi Jeannea harkitsemaan tanssijaksi ryhtymistä, sillä mies voisi hoitaa työpaikan. Ehdotus kiinnosti Jeania kovasti ja hän suostui miettimään asiaa, oikeasti hän oli jo päättänyt suostuvansa. He sopivat uuden tapaamisen muutaman päivän päähän ja tuona aikana mies otti selvää omasta naisellisesta puolesta. Hän myös harjoitteli olemaan mukavampi ja puheliaampi. Lopulta hänestä kehkeytyi loistava näyttelijä, joka vaikutti hyvin aidolta. Tietysti se oli teeskenneltyä, mutta mies itsekkin melkein uskoi olevansa nainen. Kun Jean saapui tapaamiseen, hän oli pukeutunut pitkään hameeseen ja korkosaappaisiin. Haroldin ilme oli hyvin ihastunut ja nuorukainen oli sisäisesti tyytyväinen itseensä. Jean kertoi suostuvansa tarjoukseen ja Harold vaikutti olevan ilahtunut siitä. Niin he keskustelivat asiasta perinpohjin ja Jeanne kertoi haluavansa olla enemmänkin viihdyttäjä, joka tekisi maksusta mitä käskettäisiin. Harold suostui tietysti nimikkeeseen ja kertoi pitävänsä Sexy Dance- nimistä majataloa, jossa hänellä oli jo muitakin työntekijöitä. Se sijaitsi hieman kauempana Namarista, mutta matkaa oli sopivasti, ettei Jeanin tarvinnut alkaa muuttaa. Niin nuorukainen meni töihin Haroldille ja esitti olevansa nainen, vaikka pikku hiljaa huhu siitä että Jeanne olikin mies kiersi majatalosta toiseen, ei se estänyt hänen uraansa. Itseasiassa monet innostuivat huhusta ja halusivat ottaa itse siitä selvää. Vain harvat ja valitut mies nappasi mukaansa huoneeseensa, jossa hän pystyi tyydyttämään omat seksuaaliset halunsa. Asiakkaat olivat joko miehiä tai naisia, ei sillä ollut miehelle väliä.
28 vuotiaana, mies päätti alkaa työskennellä palkkamiekkana. Silloin tietenkin omalla nimellään ja miehenä. Palkkamiekan homma auttaa häntä suuntamaan ärtymyksensä muualle ja kestämään työtään viihdyttäjänä, hermot kun meinaa olla välillä kireinä. Myös taistelutaitojen ylläpitäminen oli miehestä hyvä asjatus ja samalla hän pysyisi myös kunnossa. Vaikkei Jean mikään väkivahva ole, tekee se kuitenkin hyvää antaa veren lentää. Jeanin iloksi vanhat taidot ovat vielä tallella ja hän on melkein voittamaton (tai niin hän ajattelee).
Heikkoudet/ vahvuudet:
+ Hyvä miekkailija
+ Osaa laulaa (myös naismaisella äänellä)
+ Hyvä uimaan
+ Näyttelijäainesta…
- … teeskentelee
- Välinpitämätön
- Surkea kokki
- Lievä narsisti
Muuta:
- Rakastaa ainoastaan siskojaan (haluaa löytää nämä elossa)
- Horoskoopiltaan Kalat.
- Pitää kamalasti hedelmistä ja marjoista.
- Juo, muttei polta (paitsi stressaantuneena).
- Eläinrakas
Lemmikit:
Sandy
Rotu: Lumikko
Ikä: 5 vuotias
Sukupuoli: Naaras
Ulkonäkö: Ruskeavalkoinen kesällä, valkoinen talvella.
Luonne: Utelias ja kujeileva nuori lumikko. Sandy pitää uusista tuttavista, vaikka vaikuttaakin ujolta. Tykkää tutkia paikkoja ja rakastaa kaikkea pehmeää. Löytyykin usein vaatekaapista nukkumasta, jos sinne pääsee. Jos Sandy säikähtää tai suuttuu se puree. Kipakka ja reipas naaraas.
Menneisyys: Jean löysi pienen lumikon poikasen Namarin metsistä loukkaantuneena. Mies vei poikasen kotiinsa ja hoivasi sitä, kunnes se tulisi kuntoon. Kun poikanen oli parantunut mies vapautti sen takaisin metsään, jonne se juoksi mielellään. Illalla lumikko kuitenkin palasi miehen ovelle raapimaan ja kun mies avasi oven, se pinkaisi yläkertaan nukkumaan miehen sänkyyn. Jean ei voinut muuta kuin pitää naaraan, jolle antoi nimeksi Sandy.