Post by Deleted on Sept 12, 2012 8:32:02 GMT 2
> Zanxu tänne Luciuksen kanssa.
Shakaali lipui äänettömänä pitkin merenpintaa, ruorissa tuiman ja totisen näköinen mustiin pukeutunut nainen. Myös laivan miehistö oli aivan hiljaa; kaikki kuuntelivat jotakin. Oli hämärä yö, Varjon lempiaikaa.
Pian horisontista tuli esille toinen laiva, jota koko miehistö oli hiljaisesti odottanut. Shera näytti merkin ja miehistö otti paikkansa laivan kannella. Pikkuhiljaa he lähestyivät toista laivaa ja lopulta olivat sen vieressä. Toisesta laivasta ihmiset katselivat hämmentyneenä ja pelokkaana, kun Sheran miehistö kiinnitti oman laivansa toiseen laivaan köysien avulla.
Shera myhäili tyytyväisenä ja näppärästi yhtä köyttä pitkin tuo leijaili toisen laivan kannelle. Hän näytti taas merkin miehistölleen ja he tulivat perässä.
”Julistan täten, että jokainen tämän laivan arvoesine ja kolikko ovat nyt meidän omaisuuttamme. Odotamme yhteistyötä, ettei ketään tarvitse satuttaa”, nainen puhui ja loi katseensa jokaiseen paikallaolijaan. Hän aisti ainakin yhden vampyyrin laivalla, mikä aavistuksen mietitytti häntä, muttei kuitenkaan huolettanut. Heitä oli enemmän, he pärjäisivät kyllä.
Kukaan ei näyttänyt yhteistyöhalukkaalta, joten Shera murahti. Eräältä naiselta tippui maahan hypistelemänsä sormus ja nopeammin kuin nainen ehti edes tajuta, se oli jo Varjon kädessä.
”Ei, ei, ei! Anna se takaisin, se on perintöni kuolleelta äidiltäni! Sillä on tunnearvoa”, nainen alkoi ruikuttaa. Shera vain naurahti ja käänsi naiselle selän, vinkaten miehistölleen ja nämä aloittivat laivan väen putsaamisen arvotavaroista.
Shakaali lipui äänettömänä pitkin merenpintaa, ruorissa tuiman ja totisen näköinen mustiin pukeutunut nainen. Myös laivan miehistö oli aivan hiljaa; kaikki kuuntelivat jotakin. Oli hämärä yö, Varjon lempiaikaa.
Pian horisontista tuli esille toinen laiva, jota koko miehistö oli hiljaisesti odottanut. Shera näytti merkin ja miehistö otti paikkansa laivan kannella. Pikkuhiljaa he lähestyivät toista laivaa ja lopulta olivat sen vieressä. Toisesta laivasta ihmiset katselivat hämmentyneenä ja pelokkaana, kun Sheran miehistö kiinnitti oman laivansa toiseen laivaan köysien avulla.
Shera myhäili tyytyväisenä ja näppärästi yhtä köyttä pitkin tuo leijaili toisen laivan kannelle. Hän näytti taas merkin miehistölleen ja he tulivat perässä.
”Julistan täten, että jokainen tämän laivan arvoesine ja kolikko ovat nyt meidän omaisuuttamme. Odotamme yhteistyötä, ettei ketään tarvitse satuttaa”, nainen puhui ja loi katseensa jokaiseen paikallaolijaan. Hän aisti ainakin yhden vampyyrin laivalla, mikä aavistuksen mietitytti häntä, muttei kuitenkaan huolettanut. Heitä oli enemmän, he pärjäisivät kyllä.
Kukaan ei näyttänyt yhteistyöhalukkaalta, joten Shera murahti. Eräältä naiselta tippui maahan hypistelemänsä sormus ja nopeammin kuin nainen ehti edes tajuta, se oli jo Varjon kädessä.
”Ei, ei, ei! Anna se takaisin, se on perintöni kuolleelta äidiltäni! Sillä on tunnearvoa”, nainen alkoi ruikuttaa. Shera vain naurahti ja käänsi naiselle selän, vinkaten miehistölleen ja nämä aloittivat laivan väen putsaamisen arvotavaroista.