Post by bloodywolf on Aug 6, 2012 12:36:08 GMT 2
//Täällä aloitus, Roikka! Koita saada jotain irti : D//
Aurinko paistoi vuoriston kivisille rinteille ja kirkkaansinisellä taivaalla näkyi tuskin yhtäkään pilveä. Nat oli joutunut laittamaan pitkähihaisen päälleen, sillä vaikka ilma kaukana alhaalla sijaitsevassa kylässä olikin ollut hiostavan kuuma hänen lähtiessään, täällä vuoristossa se oli paljon viileämpi. Onneksi hänellä oli ollut ylimääräinen paita mukanaan.
Nat korjasi reppunsa asentoa selässään ja katsahti taaksepäin polkua jota pitkin hän oli kävellyt. Se oli pitkä ja mutkitteleva, ja laskeutui loivasti alemmas koko ajan. Nat huokaisi raskaasti ja jatkoi matkaansa. Hän ei ollut mikään paras oikoreittien kanssa, mutta silti hän aina jostain syystä päätyi yrittämään niitä;
Tällä kertaa hänen oli tarkoitus oikaista vuoriston läpi erääseen kylään viemään tilaustyönään tekemä puunukke. Ja siitä nukesta Nat olikin ylpeä, se oli oikein kaunis ja yksityiskohtia myöten tarkkaan tehty. Nat oli jopa saanut itse maalata sen. Valitettavasti tyttö jolle hän oli sen tehnyt oli sairastunut, ja nuorukainen, hyväsydämisenä ihmisenä, oli päättänyt itse lähteä viemään työtä perille tytön kotiin.
Häntä kuitenkin arvellutti tämä oikaiseminen sillä oli hän ennenkin eksynyt eikä siitä ollut koskaan koitunut mitään hyvää. Mutta nyt kun matkaan oli jo käyty ja oltiin jo näin pitkälle oikotiellä edetty, niin mitäs sitä enää katumaan. Kyllä hän varmaan löytäisi perille ennemmin tai myöhemmin, vaikka mielummin hän kyllä ajoissa perillä olisi.
Vuoristo tosin tuppasi myös olemaan melko hiljainen ja yksinäinen paikka, mikä hiukan harmitti Natia koska hän kaipasi jotain juttuseuraa.
//Mietin sitä, että jospa tuolla sattuisi pieni kivivyöry ja se onnettomuus sattuisi sitten siinä? //
Aurinko paistoi vuoriston kivisille rinteille ja kirkkaansinisellä taivaalla näkyi tuskin yhtäkään pilveä. Nat oli joutunut laittamaan pitkähihaisen päälleen, sillä vaikka ilma kaukana alhaalla sijaitsevassa kylässä olikin ollut hiostavan kuuma hänen lähtiessään, täällä vuoristossa se oli paljon viileämpi. Onneksi hänellä oli ollut ylimääräinen paita mukanaan.
Nat korjasi reppunsa asentoa selässään ja katsahti taaksepäin polkua jota pitkin hän oli kävellyt. Se oli pitkä ja mutkitteleva, ja laskeutui loivasti alemmas koko ajan. Nat huokaisi raskaasti ja jatkoi matkaansa. Hän ei ollut mikään paras oikoreittien kanssa, mutta silti hän aina jostain syystä päätyi yrittämään niitä;
Tällä kertaa hänen oli tarkoitus oikaista vuoriston läpi erääseen kylään viemään tilaustyönään tekemä puunukke. Ja siitä nukesta Nat olikin ylpeä, se oli oikein kaunis ja yksityiskohtia myöten tarkkaan tehty. Nat oli jopa saanut itse maalata sen. Valitettavasti tyttö jolle hän oli sen tehnyt oli sairastunut, ja nuorukainen, hyväsydämisenä ihmisenä, oli päättänyt itse lähteä viemään työtä perille tytön kotiin.
Häntä kuitenkin arvellutti tämä oikaiseminen sillä oli hän ennenkin eksynyt eikä siitä ollut koskaan koitunut mitään hyvää. Mutta nyt kun matkaan oli jo käyty ja oltiin jo näin pitkälle oikotiellä edetty, niin mitäs sitä enää katumaan. Kyllä hän varmaan löytäisi perille ennemmin tai myöhemmin, vaikka mielummin hän kyllä ajoissa perillä olisi.
Vuoristo tosin tuppasi myös olemaan melko hiljainen ja yksinäinen paikka, mikä hiukan harmitti Natia koska hän kaipasi jotain juttuseuraa.
//Mietin sitä, että jospa tuolla sattuisi pieni kivivyöry ja se onnettomuus sattuisi sitten siinä? //