Post by Caldera on Aug 5, 2012 11:48:00 GMT 2
[Kesän viimeiset vuosittaiset naamiaiset, joihin on koko Lyrathin kerma kutsuttu. Väkeä on tullut jokaisesta kolkasta Etelässä, kreivi de Lucan kartanossa pidettäviin juhliin. Tiukoista turvatoimista huolimatta myös muutama ylimääräinen on päässyt paikalle. Kaaoksen ainekset ovat kasassa, kun saman tanssiaiskaton alla liikkuvat niin mestarivarkaat, salamurhaajat kuin hienoissa puvuissa pröystäilevät aateliset.
Pelijärjestys (muutos!)
- caldera (Cirnellë, Jeremiah)
- Zanxu (Lucius)
- Princess (Rafael, Jak)
- Nekosan (Rose, Liam)
- Catsha (Solitaria, Tehiryanarae)
- Xarias (Fernetive)
Ja viestien pituus mieluusti max. kaksi "kirjoituslaatikollista"/hahmo, jotta jaksaa/ehtii kiireisimmätkin pelaajat lukea kaikki edellä olevien pelaajien tekstit.]
Cirnellë
Jälleen kerran oli aika kesän viimeisille naamiaisille. Jokainen, joka ei ollut saanut kutsua kreivi de Lucalta, tiesi olevansa taas kerran liian arvoton näihin juhliin. Sama väki kiersi samat juhlat, samat juorut vaihtoivat korvia vuosittain. Puvut maksoivat maltaita ja suurin mahdollinen katastrofi olisi, jos naamio ei sopisi yhteen mekon kanssa. Kreivitär Cirnellë luotti tyyliinsä, veti uuden mekkonsa päälle ja sujautti naamion kavoilleen. Hän oli valmis juhliin.
Kipsuttaen korkeilla korkoillaan, vampyyri asteli ulos häntä odottaviin vaunuihin. Cirnellë oli viettänyt yönsä upeassa majatalossa matkustettuaan ensin kolme viikkoa pohjoisesta etelään. Mutta kreivitär oli tottunut matkustamiseen 200 vuoden aikana. Juhlat tuntuivat aina olevan kaikkialla muualla, kuin pohjoisessa lähellä kotia.
Kun he saapuivat de Lucan kartanolle, Cirnellë hymyili. Ehkä hän tänään saisi juodakseen hieman verta jostakin säälittävästä palvelijapoitsusta. Kuka muka uskaltaisi uhmata hänen käskyään?
Jeremiah
Merirosvokapteeni oli jälleen kerran humalassa lähtenyt paikalliseen yökerhoon. Siellä tämä oli löytänyt upean daamin, joka oli maininnut lähtevänsä suuriin naamiasjuhliin. Jeremiah oli toki kiinnostunut juhlista ja pyytänyt päästä mukaan. Paronitar oli kaivannutkin kipeästi itselleen seuralaista ja suostui ottamaan miehen mukaan, kunhan tämä hieman siistiytyisi.
Nyt tämä samainen merirosvokapu istui kullatuissa vaunuissa kohti de Lucan kartanoa. Hänellä oli yllään vanha siisti frakki, jonka hän oli löytänyt laivansa ruumasta. Kasvoillaan hänellä oli yksinkertainen musta naamio, joka oli löytynyt eräästä pienestä katukaupasta.
Jeremiah silitteli vieressään istuvaa naista.
"Kiitos, että kutsuit minut mukaasi", hän sanoi ja antoi naiselle hellän suudelman varmistaakseen, että nainen ymmärsi hänen kiitollisuutensa.
"Kiitos itsellenne", nainen sanoi ja käpertyi Jeremiahin viereen tiukemmin. Jeremiah pujotti kätensä tämän hameen alle ja siveli tämän reittä. Vaikka toisaalta, salaa omassa mielessään hän olisi halunnut silitellä aivan jonkun muun miehisiä reisiä.
[Tökkötökkötökkö :< lyhyet, extratiivistetyt aloitusviestit ei oo se mun juttu.. Koittakaa kestää!]
Pelijärjestys (muutos!)
- caldera (Cirnellë, Jeremiah)
- Zanxu (Lucius)
- Princess (Rafael, Jak)
- Nekosan (Rose, Liam)
- Catsha (Solitaria, Tehiryanarae)
- Xarias (Fernetive)
Ja viestien pituus mieluusti max. kaksi "kirjoituslaatikollista"/hahmo, jotta jaksaa/ehtii kiireisimmätkin pelaajat lukea kaikki edellä olevien pelaajien tekstit.]
Cirnellë
Jälleen kerran oli aika kesän viimeisille naamiaisille. Jokainen, joka ei ollut saanut kutsua kreivi de Lucalta, tiesi olevansa taas kerran liian arvoton näihin juhliin. Sama väki kiersi samat juhlat, samat juorut vaihtoivat korvia vuosittain. Puvut maksoivat maltaita ja suurin mahdollinen katastrofi olisi, jos naamio ei sopisi yhteen mekon kanssa. Kreivitär Cirnellë luotti tyyliinsä, veti uuden mekkonsa päälle ja sujautti naamion kavoilleen. Hän oli valmis juhliin.
Kipsuttaen korkeilla korkoillaan, vampyyri asteli ulos häntä odottaviin vaunuihin. Cirnellë oli viettänyt yönsä upeassa majatalossa matkustettuaan ensin kolme viikkoa pohjoisesta etelään. Mutta kreivitär oli tottunut matkustamiseen 200 vuoden aikana. Juhlat tuntuivat aina olevan kaikkialla muualla, kuin pohjoisessa lähellä kotia.
Kun he saapuivat de Lucan kartanolle, Cirnellë hymyili. Ehkä hän tänään saisi juodakseen hieman verta jostakin säälittävästä palvelijapoitsusta. Kuka muka uskaltaisi uhmata hänen käskyään?
Jeremiah
Merirosvokapteeni oli jälleen kerran humalassa lähtenyt paikalliseen yökerhoon. Siellä tämä oli löytänyt upean daamin, joka oli maininnut lähtevänsä suuriin naamiasjuhliin. Jeremiah oli toki kiinnostunut juhlista ja pyytänyt päästä mukaan. Paronitar oli kaivannutkin kipeästi itselleen seuralaista ja suostui ottamaan miehen mukaan, kunhan tämä hieman siistiytyisi.
Nyt tämä samainen merirosvokapu istui kullatuissa vaunuissa kohti de Lucan kartanoa. Hänellä oli yllään vanha siisti frakki, jonka hän oli löytänyt laivansa ruumasta. Kasvoillaan hänellä oli yksinkertainen musta naamio, joka oli löytynyt eräästä pienestä katukaupasta.
Jeremiah silitteli vieressään istuvaa naista.
"Kiitos, että kutsuit minut mukaasi", hän sanoi ja antoi naiselle hellän suudelman varmistaakseen, että nainen ymmärsi hänen kiitollisuutensa.
"Kiitos itsellenne", nainen sanoi ja käpertyi Jeremiahin viereen tiukemmin. Jeremiah pujotti kätensä tämän hameen alle ja siveli tämän reittä. Vaikka toisaalta, salaa omassa mielessään hän olisi halunnut silitellä aivan jonkun muun miehisiä reisiä.
[Tökkötökkötökkö :< lyhyet, extratiivistetyt aloitusviestit ei oo se mun juttu.. Koittakaa kestää!]