Post by Caldera on Aug 1, 2012 15:42:59 GMT 2
[Xarias&Zelwa, teretulemast!]
Pohjoisessa oli muutama pikkukylä, joissa asui kummallista sakkia. Harvemmin ulkopuoliset eksyivät näihin pieniin kyliin, mutta jotenkin kummassa Elyan löysi itsensä pieneltä toriaukiolta aamukuudelta väsyneenä ja nälkiintyneenä. Hän oli matkannut pitkän matkan päästäkseen tänne tapaamaan perhettään. He eivät olleet tavanneet vuosiin ja Elyan oli hieman hermostunut (tai no, oikeastaan hän oli täysin paniikissa). Viime kerralla, kun he tapasivat, he olivat huutaneet ja riidelleet toisilleen ja lopulta Elyan oli saanut huomata, että vain vanhempiin kannatti luottaa tässä maailmassa. Hän ei ollut kertonut vierailustaan etukäteen, vaan oli jo kauan kerännyt rohkeutta tullakseen pyytämään anteeksi. Hän oli monta päivää matkannut ja nyt, aamulla kuudelt saapunut kylän pienelle keskusaukiolle.
Aukio oli tyhjä. Keskellä aukiota seisoi suuri patsas, joka esitti metsäläistä, haltiaa ja ihmistä. Elyan uhrasi vain pienen hetken ajatukselle, miksi patsaassa ei ollut ihmissusia tai vampyyrejä tai muita otuksia. Aukiolla oli myöskin muutama puupenkki. Aukiolle johti suuri tie, joka jatkui aukean toisella puolen. Ja pian joku aamuihminen ratsastikin halki aukion hevosellaan. Hän kuitenkin pysähtyi, kääntyi takaisin Elyania päin ja ratsasti metsäläisen viereen.
"Hei, jos joku kysyy niin et oo nähny mua ennen", mies sanoi ja vinkkasi silmää. Elyan oli väsynyt, eikä jaksanut kysellä mitään. Hän vain nyökkäsi ja istuutui penkille lepuuttamaan hyvin rasittuneita jalkojaan. Frenosta oli matkaa jonkin verran ja Elyan oli todella uupunut.
Aukiolle saapui myöhemmin toinenkin henkilö, mutta Elyan ei jaksanut kiinnittää tähän huomiota. Aukiolla oli todella hiljaista, vaikka kyseessä oli kuitenkin tavallinen aamu. Missä ihmeessä kaikki olivat? Elyan ei jäänyt pohtimaan asiaa vaan sulki silmänsä. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, millaisiin ongelmiin hän tulisi joutumaan ihan vain siksi, että sattui olemaan toinen kahdesta henkilöstä, jotka olivat tulleet aukiolle vain hetkeä rikasta kreivitärtä aikaisemmin. Todellisuudessa pari muutakin mustiin pukeutunutta varasta tarkkaili aukiota aikomuksenaan lavastaa nämä kaksi vierasta syylliseksi rikokseen, jonka he itse aikoivat tehdä.
Pohjoisessa oli muutama pikkukylä, joissa asui kummallista sakkia. Harvemmin ulkopuoliset eksyivät näihin pieniin kyliin, mutta jotenkin kummassa Elyan löysi itsensä pieneltä toriaukiolta aamukuudelta väsyneenä ja nälkiintyneenä. Hän oli matkannut pitkän matkan päästäkseen tänne tapaamaan perhettään. He eivät olleet tavanneet vuosiin ja Elyan oli hieman hermostunut (tai no, oikeastaan hän oli täysin paniikissa). Viime kerralla, kun he tapasivat, he olivat huutaneet ja riidelleet toisilleen ja lopulta Elyan oli saanut huomata, että vain vanhempiin kannatti luottaa tässä maailmassa. Hän ei ollut kertonut vierailustaan etukäteen, vaan oli jo kauan kerännyt rohkeutta tullakseen pyytämään anteeksi. Hän oli monta päivää matkannut ja nyt, aamulla kuudelt saapunut kylän pienelle keskusaukiolle.
Aukio oli tyhjä. Keskellä aukiota seisoi suuri patsas, joka esitti metsäläistä, haltiaa ja ihmistä. Elyan uhrasi vain pienen hetken ajatukselle, miksi patsaassa ei ollut ihmissusia tai vampyyrejä tai muita otuksia. Aukiolla oli myöskin muutama puupenkki. Aukiolle johti suuri tie, joka jatkui aukean toisella puolen. Ja pian joku aamuihminen ratsastikin halki aukion hevosellaan. Hän kuitenkin pysähtyi, kääntyi takaisin Elyania päin ja ratsasti metsäläisen viereen.
"Hei, jos joku kysyy niin et oo nähny mua ennen", mies sanoi ja vinkkasi silmää. Elyan oli väsynyt, eikä jaksanut kysellä mitään. Hän vain nyökkäsi ja istuutui penkille lepuuttamaan hyvin rasittuneita jalkojaan. Frenosta oli matkaa jonkin verran ja Elyan oli todella uupunut.
Aukiolle saapui myöhemmin toinenkin henkilö, mutta Elyan ei jaksanut kiinnittää tähän huomiota. Aukiolla oli todella hiljaista, vaikka kyseessä oli kuitenkin tavallinen aamu. Missä ihmeessä kaikki olivat? Elyan ei jäänyt pohtimaan asiaa vaan sulki silmänsä. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, millaisiin ongelmiin hän tulisi joutumaan ihan vain siksi, että sattui olemaan toinen kahdesta henkilöstä, jotka olivat tulleet aukiolle vain hetkeä rikasta kreivitärtä aikaisemmin. Todellisuudessa pari muutakin mustiin pukeutunutta varasta tarkkaili aukiota aikomuksenaan lavastaa nämä kaksi vierasta syylliseksi rikokseen, jonka he itse aikoivat tehdä.