Post by Deleted on Jul 11, 2012 23:48:51 GMT 2
//Zeralex tännepäin! ^^//
Jälleen kerran Puhdistajien kenraalimajuri istui ylellisissä vaunuissaan, joita veti neljä hevosta ja joita ohjasi uskollinen kuski matkallaan kohti Hartiven sykkivää metropolia. Kuski oli jo vanha mies, joka oli palvellut Conradia jo yli neljäkymmentä vuotta, eli yli puolet hänen eliniästään ja tämä mies kuului niihin harvoihin, jotka olivat ystävyyden ansainneet. Ilta oli jo pitkällä, kun he saapuivat portille. Hän näytti oman henkilötodistuksensa ja näin hänet päästettin läpi. Oli kyllä vähän ärsyttävää, että tällainen tarkastus oli joka kerta, mutta minkäs sille voi. Kaupunkiin tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen kaikki tulijat ja poistujat syynättiin hyvin tarkkaan statuksesta huolimatta. Mies muisti tilanteen varsin hyvin, sillä oli ollut itse paikalla taltuttamassa sitä peikkoa, joka uhkasi yleistä turvallisuutta. Maagisesti vahvistettu olio oli ollut koitua hänen turmiokseen, mutta ryhmä apunaan se saatiin kaadettua. Hartiven pormestari tunnettin varsin rentona miehenä, mutta Conrad oli iloinen saadessaan kuulla, että tämän hän oli ottanut tosissaan ja järjestänyt vartiot jo saman päivän aikana. Puoliverisellä oli päällään jälleen kerran moitteeton puku, hiukset olivat tasaisesti laitettu, eikä parransänkeä ollut. Päässään hänellä oli musta fedorahattu, mikä sopi yhteen puvun kanssa ja antoi asuun mystisen säväyksen yhdessä metallisen sauvan kanssa, joka oli ehkä metrin korkuinen ja sitä koristi musta jalokivi. Ei mitenkään erikoinen, mutta pitikin näyttää aateliselta niin paljon, kuin mahdollista. Olihan hän menossa koko kaupungin parhaimpaan ravintolaan, jossa vain aateliset söivät, koska yleensä vain heillä oli siihen varaa. Kuitenkin, keikat olivat tuottaneet niin hyvin, että nyt puoliverisellä oli siihen varaa, vaikka häntä yleensä paheksuttiinkin. Eipä hän siitä liiemmin välittänyt. Etiketistä oltiin todellakin tarkkoja, ravintolasta saattoi lentää ulos, jos edes yskäisi väärään aikaan.
Pian vaunut pysähtyivät ja vanhus avasi oven, kun puoliverinen astui ulos. Hän pani heti merkille, että monilla oli seuralainen, mutta tänään hän oli yksin. Heti astuttuaan kynnyksen yli astuttuaan hän otti fedoran päästä ja laittoi sen vaatenaulaan, joka oli hatuille varta vasten tarkoitettu. Sen jälkeen hän varmisti pöytävarauksensa, jonka oli varannut viikkoa aikaisemmin vapaailtaansa varten. Hyvä niin, sillä ravintola oli tupaten täynnä. Hänen pöytänsä oli ainoa vapaa, eikä muita tulisi vapautumaan ainakaan lähitunteina. Hän astui saliin, joka oli kuin satukirjasta: Lattia oli hienosti kuvitettua kaakelia, seinät oli maalattu käsin ja niissä oli jos jonkinlaista kuvaa. Pöydät sekä tuolit olivat kullalla silattuja sekä pehmustettuja. Pöytäliinat olivat mitä hienointa silkkiä ja astiat olivat valkoista, kullattua posliinia. Hovimestari, Jacques nimeltään, ohjasi puoliverisen tämän kantapöytään, joka oli ikkunapaikalla. Koska ravintolasali oli neljän portaikon korkeudessa, siitä oli hyvät näkymät kaupunkiin ja puoliverisen mielestä se oli paras paikka. Conrad istuutui ja päätti, että "perinteen" mukaisesti söisi jotain erilaista, kuten joka kerta täällä käydessään. Ruokalista muuttui kuukausittain, joten kaikki oli uutta. Hän otti ruokalistan pöydältä ja alkoi selailla sitä ihmisten ja puheensorinan keskellä.
//Juu, sepitystä riittää xD//
Jälleen kerran Puhdistajien kenraalimajuri istui ylellisissä vaunuissaan, joita veti neljä hevosta ja joita ohjasi uskollinen kuski matkallaan kohti Hartiven sykkivää metropolia. Kuski oli jo vanha mies, joka oli palvellut Conradia jo yli neljäkymmentä vuotta, eli yli puolet hänen eliniästään ja tämä mies kuului niihin harvoihin, jotka olivat ystävyyden ansainneet. Ilta oli jo pitkällä, kun he saapuivat portille. Hän näytti oman henkilötodistuksensa ja näin hänet päästettin läpi. Oli kyllä vähän ärsyttävää, että tällainen tarkastus oli joka kerta, mutta minkäs sille voi. Kaupunkiin tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen kaikki tulijat ja poistujat syynättiin hyvin tarkkaan statuksesta huolimatta. Mies muisti tilanteen varsin hyvin, sillä oli ollut itse paikalla taltuttamassa sitä peikkoa, joka uhkasi yleistä turvallisuutta. Maagisesti vahvistettu olio oli ollut koitua hänen turmiokseen, mutta ryhmä apunaan se saatiin kaadettua. Hartiven pormestari tunnettin varsin rentona miehenä, mutta Conrad oli iloinen saadessaan kuulla, että tämän hän oli ottanut tosissaan ja järjestänyt vartiot jo saman päivän aikana. Puoliverisellä oli päällään jälleen kerran moitteeton puku, hiukset olivat tasaisesti laitettu, eikä parransänkeä ollut. Päässään hänellä oli musta fedorahattu, mikä sopi yhteen puvun kanssa ja antoi asuun mystisen säväyksen yhdessä metallisen sauvan kanssa, joka oli ehkä metrin korkuinen ja sitä koristi musta jalokivi. Ei mitenkään erikoinen, mutta pitikin näyttää aateliselta niin paljon, kuin mahdollista. Olihan hän menossa koko kaupungin parhaimpaan ravintolaan, jossa vain aateliset söivät, koska yleensä vain heillä oli siihen varaa. Kuitenkin, keikat olivat tuottaneet niin hyvin, että nyt puoliverisellä oli siihen varaa, vaikka häntä yleensä paheksuttiinkin. Eipä hän siitä liiemmin välittänyt. Etiketistä oltiin todellakin tarkkoja, ravintolasta saattoi lentää ulos, jos edes yskäisi väärään aikaan.
Pian vaunut pysähtyivät ja vanhus avasi oven, kun puoliverinen astui ulos. Hän pani heti merkille, että monilla oli seuralainen, mutta tänään hän oli yksin. Heti astuttuaan kynnyksen yli astuttuaan hän otti fedoran päästä ja laittoi sen vaatenaulaan, joka oli hatuille varta vasten tarkoitettu. Sen jälkeen hän varmisti pöytävarauksensa, jonka oli varannut viikkoa aikaisemmin vapaailtaansa varten. Hyvä niin, sillä ravintola oli tupaten täynnä. Hänen pöytänsä oli ainoa vapaa, eikä muita tulisi vapautumaan ainakaan lähitunteina. Hän astui saliin, joka oli kuin satukirjasta: Lattia oli hienosti kuvitettua kaakelia, seinät oli maalattu käsin ja niissä oli jos jonkinlaista kuvaa. Pöydät sekä tuolit olivat kullalla silattuja sekä pehmustettuja. Pöytäliinat olivat mitä hienointa silkkiä ja astiat olivat valkoista, kullattua posliinia. Hovimestari, Jacques nimeltään, ohjasi puoliverisen tämän kantapöytään, joka oli ikkunapaikalla. Koska ravintolasali oli neljän portaikon korkeudessa, siitä oli hyvät näkymät kaupunkiin ja puoliverisen mielestä se oli paras paikka. Conrad istuutui ja päätti, että "perinteen" mukaisesti söisi jotain erilaista, kuten joka kerta täällä käydessään. Ruokalista muuttui kuukausittain, joten kaikki oli uutta. Hän otti ruokalistan pöydältä ja alkoi selailla sitä ihmisten ja puheensorinan keskellä.
//Juu, sepitystä riittää xD//