Post by Deleted on Feb 3, 2013 16:57:58 GMT 2
// Oho, olitkos sä jo tännekin ehtiny vastata! O.o //
Nathan kyhjötteli Gabrieli kyljessä ja kyräili majatalon isäntää. Heidän taisi olla pakko lähteä etsimään ruokaa jostain muualta.
Hän nyökkäsi Gabrielin aivan loistavalta kuulostavalle ehdotukselle.
"Tehdään niin. Ja pahimpaan nälkään voin etsiä mielle marjoja!"
Gabrielia mahtoi ärsyttää hän ja hänen marjansa...
Kaksikko päätyi siis ulos, pimeään. Nathan ei pitänyt pimeästä kaupungista. Tai kylästä. Eikös tämä joku kylä ollut?
Pimeässä metsässä hän liikkui hyvin ja huomaamattomasti, puut kyllä varoittivat, jos jokin oli vialla.
Anan kimeä kiljaisu kaikui jossain, ja Nathan vihelsi sille. Linnun oli joka tapauksessa tiedettävä, missä isäntä oli.
Pian lintu pyrähti isäntänsä olkapäälle ja alkoi natustaa nokallaan tämän hiuksia.
"Hyvä nähdä sinuakin, Ana..", Nathan leperteli sille ja silitti sen päätä.
"Gabriel, tämä on Ana, minun haukkani", hän esitteli ja näytti haukkaansa. Tämä killitteli pää kallellaan Gabrielia ja pöyhisti höyheniään varuillaan. Nathan ei oikein ymmärtänyt, miksei tämä luottanut Gabrieliin... Yleensä Ana reagoi noin vain epäilyttävien henkilöiden seurassa. Eihän Gabriel ollut millään tavalla epäilyttävä!
"Rauhoitu, pöhkö lintu!" Nathanael sätti sitä ja kaivoi taskustaan pienen palan kuivalihaa, jonka antoi linnulle.
"Anteeksi.. se on ihan hupsu", Nathan pahoitteli ja kohotti katseensa Gabrieliin. "Se on kai tolaltaan, kun jätin sen metsään.." Ana nokkaisi häntä korvaan ja levitti siipensä. Se vaikutti todella levottomalta.
"Auh, lopeta!" Nathan sähähti sille ja hätisti linnun olkapäältään. Haukka jäi kaartelemaan kattojen tasalle heidän ylleen ja kiljaisi aina välillä huomiota herättävästi.
"Ana, shh!!" metsäläinen hyssytteli ja yritti houkutella linnun maahan kuivalihalla, jotta voisi kaapata sen takkinsa sisälle ja pitää hiljaa.
Lintu kuitenkaan ei suostunut enää laskeutumaan, vai pitämään meteliä taivaalle.
"Äh.. Se herättää koko kylän", Nathan marisi ja rutisti Gabrielia.
Ana käyttäytyi noin joka kerta, kun jokin vaara oli lähellä. Mikähän sillä oli? Johtuiko tämä Gabrielista vai jostain muusta..? Vai molemmista....
He saapuivat torille, jossa oli vain yksi koju. Siellä myytiin makkaraa (hyi olkoon!) ja lettuja. "Taidamme olla pelastetut, ainakin toistaiseksi", Nathan hymähti ja suikkasi suukon Gabrielin suupieleen.
Nathan päästi irti Gabrielista ja kipitti edelle. Samassa Ana syöksyi alas ja repäisi Nathanin tukkaa kynsillään. Poika parahti ja katsoi ihmeissään haukan perään.
Mikä ihme sillä oli? Eihän lintu nyt mustasukkainen voinut olla..? Samassa lintu kääntyi uuteen syöksyyn, mutta tällä kertaa se vain kierteli isäntänsä ympärillä pitäen varoittavaa vikinää.
"Mitä ihmettä nyt?" Nathan hämmästeli ja yritti kopata lintua kiinni. Se kuitenkin pujahti hänen käsiensä lomasta ja lensi Gabrielin luo. Se laskeutui tämän pään päälle, jääden sinne siivet levitettynä, pää kumaraan painettuna ja tähysi kadulle heidän taakseen.
Nathan katsoi samaan suuntaan. Hän tajusi jotain huolestuttavaa: torilla olleet kolme koivua olivat hiljenneet. Hän oli kuullut niiden hennon jutustelun heidän saapuessaan torille. Nyt ne olivat aivan hiljaa.
"... Gabriel...?" Nathan kuiskasi ja oli juuri astumassa lähemmäs Gabrielia, kun kojun takaa loikkasi tummiin pukeutunut mies ja tyrmäsi Nathanin maahan. Poika ehti vain parkaista, ennen kuin hänen kasvonsa iskeytyivät mukulakiviin. Ana lennähti ilmaan ja yritti mennä hätistämään miestä pois rimpuilevan isäntänsä kimpusta.
"Pysy aloillasi!" mies ähkäisi ja painoi Nathanin tiukemmin maahan. "Isäntäsi ei pitänyt tästä pienestä reissustasi, Nathanael..."
Samaan aikaan samalta kadulta, jonne Ana oli kyräillyt, ilmaantui muutama mies lisää. Heistä kaksi jäi vielä varjoihin, mutta muut kolme syöksyivät Gabrielin kimppuun. Silminnäkijä oli saatava pois pelistä!
Toinen varjoissa oleva mies kuiskasi toverilleen: "Eikös tuo ole se Valtiattaren penska..?"
He alkoivat suunnitella tapaa, jolla saisivat tuon kiikkiin. Mahtavat lunnaat!
// action!!!! :'D //
Nathan kyhjötteli Gabrieli kyljessä ja kyräili majatalon isäntää. Heidän taisi olla pakko lähteä etsimään ruokaa jostain muualta.
Hän nyökkäsi Gabrielin aivan loistavalta kuulostavalle ehdotukselle.
"Tehdään niin. Ja pahimpaan nälkään voin etsiä mielle marjoja!"
Gabrielia mahtoi ärsyttää hän ja hänen marjansa...
Kaksikko päätyi siis ulos, pimeään. Nathan ei pitänyt pimeästä kaupungista. Tai kylästä. Eikös tämä joku kylä ollut?
Pimeässä metsässä hän liikkui hyvin ja huomaamattomasti, puut kyllä varoittivat, jos jokin oli vialla.
Anan kimeä kiljaisu kaikui jossain, ja Nathan vihelsi sille. Linnun oli joka tapauksessa tiedettävä, missä isäntä oli.
Pian lintu pyrähti isäntänsä olkapäälle ja alkoi natustaa nokallaan tämän hiuksia.
"Hyvä nähdä sinuakin, Ana..", Nathan leperteli sille ja silitti sen päätä.
"Gabriel, tämä on Ana, minun haukkani", hän esitteli ja näytti haukkaansa. Tämä killitteli pää kallellaan Gabrielia ja pöyhisti höyheniään varuillaan. Nathan ei oikein ymmärtänyt, miksei tämä luottanut Gabrieliin... Yleensä Ana reagoi noin vain epäilyttävien henkilöiden seurassa. Eihän Gabriel ollut millään tavalla epäilyttävä!
"Rauhoitu, pöhkö lintu!" Nathanael sätti sitä ja kaivoi taskustaan pienen palan kuivalihaa, jonka antoi linnulle.
"Anteeksi.. se on ihan hupsu", Nathan pahoitteli ja kohotti katseensa Gabrieliin. "Se on kai tolaltaan, kun jätin sen metsään.." Ana nokkaisi häntä korvaan ja levitti siipensä. Se vaikutti todella levottomalta.
"Auh, lopeta!" Nathan sähähti sille ja hätisti linnun olkapäältään. Haukka jäi kaartelemaan kattojen tasalle heidän ylleen ja kiljaisi aina välillä huomiota herättävästi.
"Ana, shh!!" metsäläinen hyssytteli ja yritti houkutella linnun maahan kuivalihalla, jotta voisi kaapata sen takkinsa sisälle ja pitää hiljaa.
Lintu kuitenkaan ei suostunut enää laskeutumaan, vai pitämään meteliä taivaalle.
"Äh.. Se herättää koko kylän", Nathan marisi ja rutisti Gabrielia.
Ana käyttäytyi noin joka kerta, kun jokin vaara oli lähellä. Mikähän sillä oli? Johtuiko tämä Gabrielista vai jostain muusta..? Vai molemmista....
He saapuivat torille, jossa oli vain yksi koju. Siellä myytiin makkaraa (hyi olkoon!) ja lettuja. "Taidamme olla pelastetut, ainakin toistaiseksi", Nathan hymähti ja suikkasi suukon Gabrielin suupieleen.
Nathan päästi irti Gabrielista ja kipitti edelle. Samassa Ana syöksyi alas ja repäisi Nathanin tukkaa kynsillään. Poika parahti ja katsoi ihmeissään haukan perään.
Mikä ihme sillä oli? Eihän lintu nyt mustasukkainen voinut olla..? Samassa lintu kääntyi uuteen syöksyyn, mutta tällä kertaa se vain kierteli isäntänsä ympärillä pitäen varoittavaa vikinää.
"Mitä ihmettä nyt?" Nathan hämmästeli ja yritti kopata lintua kiinni. Se kuitenkin pujahti hänen käsiensä lomasta ja lensi Gabrielin luo. Se laskeutui tämän pään päälle, jääden sinne siivet levitettynä, pää kumaraan painettuna ja tähysi kadulle heidän taakseen.
Nathan katsoi samaan suuntaan. Hän tajusi jotain huolestuttavaa: torilla olleet kolme koivua olivat hiljenneet. Hän oli kuullut niiden hennon jutustelun heidän saapuessaan torille. Nyt ne olivat aivan hiljaa.
"... Gabriel...?" Nathan kuiskasi ja oli juuri astumassa lähemmäs Gabrielia, kun kojun takaa loikkasi tummiin pukeutunut mies ja tyrmäsi Nathanin maahan. Poika ehti vain parkaista, ennen kuin hänen kasvonsa iskeytyivät mukulakiviin. Ana lennähti ilmaan ja yritti mennä hätistämään miestä pois rimpuilevan isäntänsä kimpusta.
"Pysy aloillasi!" mies ähkäisi ja painoi Nathanin tiukemmin maahan. "Isäntäsi ei pitänyt tästä pienestä reissustasi, Nathanael..."
Samaan aikaan samalta kadulta, jonne Ana oli kyräillyt, ilmaantui muutama mies lisää. Heistä kaksi jäi vielä varjoihin, mutta muut kolme syöksyivät Gabrielin kimppuun. Silminnäkijä oli saatava pois pelistä!
Toinen varjoissa oleva mies kuiskasi toverilleen: "Eikös tuo ole se Valtiattaren penska..?"
He alkoivat suunnitella tapaa, jolla saisivat tuon kiikkiin. Mahtavat lunnaat!
// action!!!! :'D //