Post by Deleted on Jun 2, 2012 16:03:28 GMT 2
//Chris odottaa sinua täällä Princess ja Jak//
Christoffer istui kirjastossaan pöydän ääressä ja kirjoitti kirjettä veljelleen. Miksi kirjoittaa kirjettä veljelle, joka asui samassa kaupungissa? Turhaahan se oli, mutta hän ei olisi varma olisiko Ninian kaupungissa tällä hetkellä.
Musta sulka mustekynä vain meni pitkin paperia ja paperille syntyi kaunista käsialaa.
Mustahiuksinen sai pian kirjeen tehtyä ja tuo huokaisi. Puoliverinen sulki kirjeen kirjekuoreen ja jätti sen pöydän lokeroon odottamaan, että tuo lähettäisi sen veljelleen.
Kirjaston ovi suljettiin ja asteltiin kohti olohuonetta, joka olisi alakerrassa. Kuitenkin tuon jääden portaisiin tämä kuuli oven käyvän ja huomasi kauniin haltian astelevan sisään.
"Äiti", "Chris" virne nousi kasvoilleen ja tuo asteli arvokkaana rakkaan äitinsä luokse.
"Kuinka olet voinut, äiti?" kysyttiin ja otettiin tämä takki pois heittäen sen hovimestarinsa päälle. "Hah! Älä sinä siitä välitä. Kerro veljestäsi?" Tosiaan. Shirely ei ollut koskaan tavannut Chrisin velipuolta vaan kuullut hänestä. "Hän on ihminen kuten isänikin" nainen vain tuhahti. "Onko hän yhtä saastainen kuin isänsä?" Christoffer vain pudisti päätään. "Ei todellakaan, hän sanoi, että minä muistutan häntä enemmän, mutta saanko kysyä miksi tulit tänne Drienistä saakka?" mustahiuksinen kaunokainen käänsi katseen poikaansa ja vei käden tämän leuan alle.
"Tiedän, että teet likaista työtä, joten tahdon, että teet sitä lisää. Tiedätkö ketään kuka voisi tuhota Lamperougin suvun Herttuan?" Christoffer katsoi äitiään pitkään virne kasvoillaan.
"Miksi hänet? Mitä hän on tehnyt?!", "Hän meinasi raiskata rakkaan äitisi ja uhkasi veitsellä. Tahdon kostaa ja tiedän, että sinä rakas poikani voit tehdä sen"
Harmaat silmät joissa oli vivahdus ruskeaa katsoivat äitiään ja naurahdettiin pahan suopeasti.
"Hah hah. Tottakai. En halua, että kukaan saastainen aatelinen koskee sinuun. Minä olen mies, joka saa koskea sinuun" suhde äitinsä kanssa oli läheinen ja kiero. "Tottakai poikani, vain sinä. Mutta minulla on kyyti pihalla odottamassa. Halusin tavata sinut poikani pitkästä aikaa. Tule käymään" hovimestari antoi takin Ladylle ja saattoi pihalle.
Christoffer katsoi pihalle, kun hänen äitinsä lähti. "Vai haluat, että minä hoidan murhaajan? Saamasi pitää!" pian tuo selaili papereita joita oli vuosien varrella kerännyt ja löysi jonkun miehen, joka tekisi mitä vain.
"Siinä" puoliverinen alkoi kirjoittaa kirjettä jossa pyysi Jak nimistä miestä tulemaan Hartiveen hänen kartanollaan käymään.
//Siinä hiukan omituinen, mutta kai kelpaa//
Christoffer istui kirjastossaan pöydän ääressä ja kirjoitti kirjettä veljelleen. Miksi kirjoittaa kirjettä veljelle, joka asui samassa kaupungissa? Turhaahan se oli, mutta hän ei olisi varma olisiko Ninian kaupungissa tällä hetkellä.
Musta sulka mustekynä vain meni pitkin paperia ja paperille syntyi kaunista käsialaa.
Mustahiuksinen sai pian kirjeen tehtyä ja tuo huokaisi. Puoliverinen sulki kirjeen kirjekuoreen ja jätti sen pöydän lokeroon odottamaan, että tuo lähettäisi sen veljelleen.
Kirjaston ovi suljettiin ja asteltiin kohti olohuonetta, joka olisi alakerrassa. Kuitenkin tuon jääden portaisiin tämä kuuli oven käyvän ja huomasi kauniin haltian astelevan sisään.
"Äiti", "Chris" virne nousi kasvoilleen ja tuo asteli arvokkaana rakkaan äitinsä luokse.
"Kuinka olet voinut, äiti?" kysyttiin ja otettiin tämä takki pois heittäen sen hovimestarinsa päälle. "Hah! Älä sinä siitä välitä. Kerro veljestäsi?" Tosiaan. Shirely ei ollut koskaan tavannut Chrisin velipuolta vaan kuullut hänestä. "Hän on ihminen kuten isänikin" nainen vain tuhahti. "Onko hän yhtä saastainen kuin isänsä?" Christoffer vain pudisti päätään. "Ei todellakaan, hän sanoi, että minä muistutan häntä enemmän, mutta saanko kysyä miksi tulit tänne Drienistä saakka?" mustahiuksinen kaunokainen käänsi katseen poikaansa ja vei käden tämän leuan alle.
"Tiedän, että teet likaista työtä, joten tahdon, että teet sitä lisää. Tiedätkö ketään kuka voisi tuhota Lamperougin suvun Herttuan?" Christoffer katsoi äitiään pitkään virne kasvoillaan.
"Miksi hänet? Mitä hän on tehnyt?!", "Hän meinasi raiskata rakkaan äitisi ja uhkasi veitsellä. Tahdon kostaa ja tiedän, että sinä rakas poikani voit tehdä sen"
Harmaat silmät joissa oli vivahdus ruskeaa katsoivat äitiään ja naurahdettiin pahan suopeasti.
"Hah hah. Tottakai. En halua, että kukaan saastainen aatelinen koskee sinuun. Minä olen mies, joka saa koskea sinuun" suhde äitinsä kanssa oli läheinen ja kiero. "Tottakai poikani, vain sinä. Mutta minulla on kyyti pihalla odottamassa. Halusin tavata sinut poikani pitkästä aikaa. Tule käymään" hovimestari antoi takin Ladylle ja saattoi pihalle.
Christoffer katsoi pihalle, kun hänen äitinsä lähti. "Vai haluat, että minä hoidan murhaajan? Saamasi pitää!" pian tuo selaili papereita joita oli vuosien varrella kerännyt ja löysi jonkun miehen, joka tekisi mitä vain.
"Siinä" puoliverinen alkoi kirjoittaa kirjettä jossa pyysi Jak nimistä miestä tulemaan Hartiveen hänen kartanollaan käymään.
//Siinä hiukan omituinen, mutta kai kelpaa//