Post by Deltamary on May 29, 2012 21:10:29 GMT 2
//Noreen (sovittu). Anteeksi kauheasti kun kesti!! Oli lenkkeilyä ja joogaa ja sit piti lärpätellä puhelimessa. Mun uusi terveellisempi elämäntapa on ropettamisen tiellä :'D//
Tänä päivänä Lyrathin kevät pani todella parastaan hillitessään tuulia ja antaen auringon rauhassa jäädä sulattamaan viimeisiä lumikinoksia, jotka olivat vielä selvinneet aamuöisestä sadekuurosta.
Kauniin päivän kunniaksi Iilai oli lähtenyt Kaarnan kanssa metsään tutkimaan kevään merkkejä, joista yksi kovasti kaivattu oli vihreä ruoho. Onnetarkaan ei kärsinyt enää kevätmasennuksesta, vaan oli tarjonnut etsiville mitä tuoreinta ja vihreitä ruohoa, jonka äärelle poni oli innoissaan juossut närkkimään vuoden ensimmäiset- vielä hiukan jääpisaraiset korret.
Iilai tiesi kuinka paljon poni nautti tästä nimenomaisesta vuodenajasta, eikä voinut olla itsekään vähempää kuin tyytyväinen.
Nyt he olivat jo palanneet takaisin kotimökilleen, mutta vieläkin ruohonkasvun alkamisesta innostunut poni jaksoi hypellä tyytyväisenä heidän pienellä pihallaan, joka toistaiseksi oli vielä ohuen mutta tiiviin lumikerroksen peitossa.
Iilai sulki narisevan pihaportin ja alkoi astella taloa kohti. Vaikka nainen alunperin oli suunnitellut pitävänsä tämän kauniin päivän vapaana askareista, hän alkoi pian rikkoa talven aikana pihapolulle muodostunutta paksua jääkerrosta.
Mutta se ei ollut työtä. Kesä oli tulossa, ja pitihän silloin pikkukivien narskua kengänpohjissa kun käveli omalla pihatiellä.
//Ei ole pitkä, mutta olisiko tästä hyvä jatkaa? //
Tänä päivänä Lyrathin kevät pani todella parastaan hillitessään tuulia ja antaen auringon rauhassa jäädä sulattamaan viimeisiä lumikinoksia, jotka olivat vielä selvinneet aamuöisestä sadekuurosta.
Kauniin päivän kunniaksi Iilai oli lähtenyt Kaarnan kanssa metsään tutkimaan kevään merkkejä, joista yksi kovasti kaivattu oli vihreä ruoho. Onnetarkaan ei kärsinyt enää kevätmasennuksesta, vaan oli tarjonnut etsiville mitä tuoreinta ja vihreitä ruohoa, jonka äärelle poni oli innoissaan juossut närkkimään vuoden ensimmäiset- vielä hiukan jääpisaraiset korret.
Iilai tiesi kuinka paljon poni nautti tästä nimenomaisesta vuodenajasta, eikä voinut olla itsekään vähempää kuin tyytyväinen.
Nyt he olivat jo palanneet takaisin kotimökilleen, mutta vieläkin ruohonkasvun alkamisesta innostunut poni jaksoi hypellä tyytyväisenä heidän pienellä pihallaan, joka toistaiseksi oli vielä ohuen mutta tiiviin lumikerroksen peitossa.
Iilai sulki narisevan pihaportin ja alkoi astella taloa kohti. Vaikka nainen alunperin oli suunnitellut pitävänsä tämän kauniin päivän vapaana askareista, hän alkoi pian rikkoa talven aikana pihapolulle muodostunutta paksua jääkerrosta.
Mutta se ei ollut työtä. Kesä oli tulossa, ja pitihän silloin pikkukivien narskua kengänpohjissa kun käveli omalla pihatiellä.
//Ei ole pitkä, mutta olisiko tästä hyvä jatkaa? //