Post by Catsha on Dec 30, 2011 0:03:11 GMT 2
//Eli Vaeltaja Davidinsa kanssa//
Taivaalta tuprutti lunta palkkamurhaajaseikkailijan kävellessä pitkin Mihraksen pääkatua. Tai oikeammin sen raunioita. Kaupunki oli kerran ollut kaunis. Nyt siellä oli vain hylättyjä raunioita ja ties mitä örmeleitä. Sellaiseen saattaisi olla kiva törmätä, jos se oli joku aivoton demoni. Nainen kaipasi kunnon tappelua.
Hänen harmikseen missään ei näkynyt edes jalanjälkiä. Nainen kohautti olkiaan ja jatkoi paikkojen tutkimista. Seikkailijan veri veti häntä tutkimaan raunioita, kun ei ollut vielä kerinnyt. Hänen uusi oppipoikansakin taisi olla tulossa tännepäin, mutta nainen ei halunnut vaikuttaa holhoavalta, joten oli tullut kaikessa hiljaisuudessa perässä. Poika oli jäänyt kauempana olevaan majataloon ja nainen oli lähtenyt tutkimaan rauniokaupunkia itsekseen.
Solitaria tunsi olevansa viimeinkin elossa kaiken paikallaanolemisen jälkeen. Viimeisin kuukausi oli ollut hiljainen. Hän ei ollut saanut yhden toimeksiannon, eikä nainen ollut tehnyt mitään muuta kuin kököttänyt heidän majapaikassaan.
Nainen vilkuili ympärilleen. Ihan kuin jostain olisi kuulunut askeileita. Nainen pysähtyi kuuntelemaan. Ei mitään. Hän kohautti olkiaan ja jatkoi matkaa.
Pian nainen löysi talolon, joka oli melkein kokonaan pystyssä. Se oli mustunut, toisesta kerroksesta puuttui puolet, mutta sentään pystyssä. Nainen astui sisään. Hän vilkuili pimeässä ympärilleen. Huoneessa ei ollut ainuttakaan huonekalua, eipä tietenkään, kaikki oli palanut. Hetken nainen tarkkaili huonetta, kunnes näki nurkassa jonkinmoisen demonin. Se oli ruma kuin mikä, vihreät myrkkynväriset silmät, jotka pullistuivat päästä ulos, punertava iho ja pelkkä rätti suojaamassa kylmältä. Nainen tuijotti otusta hetken. Sitten otus hyökkäsi. Nainen veti salamana miekan huotrastaan. Hän koetti lopettaa taistelun lyhyeen, joten antoi demonille sähköiskun. Demoni kasvoi samassa hiukan suuremmaksi. Nainen kiristeli hampaitaan. Demoni taisi syödä magiaa. Hän jakeli iskuja kohti demonia, mutta hänestä tuntui, että yritti pyydystää savua paljain käsin. Sitten demoni kaatoi hänet. Nainen makasi talon oviaukossa puolittain ulkona. Demoni istui hänen rintansa päällä ja valmistautui syömään hänen kaiken magiansa. Nainen huomasi tilaisuutensa demonin kumartuessa lähemmäs. Hän heilautti miekkaansa laajassa kaaressa leikaten pään irti. Demoni oli kuitenkin kerinnyt puraista ruman haavan hänen vasempaan poskeensa. Nainen raahautui sisään ja lysähti nurkkaan. Hän lepäisi nyt pienen hetken... Hän sulki silmänsä samassa hän kuuli taas askelia. Kumpa joku tulisi.
//kökkö//
Taivaalta tuprutti lunta palkkamurhaajaseikkailijan kävellessä pitkin Mihraksen pääkatua. Tai oikeammin sen raunioita. Kaupunki oli kerran ollut kaunis. Nyt siellä oli vain hylättyjä raunioita ja ties mitä örmeleitä. Sellaiseen saattaisi olla kiva törmätä, jos se oli joku aivoton demoni. Nainen kaipasi kunnon tappelua.
Hänen harmikseen missään ei näkynyt edes jalanjälkiä. Nainen kohautti olkiaan ja jatkoi paikkojen tutkimista. Seikkailijan veri veti häntä tutkimaan raunioita, kun ei ollut vielä kerinnyt. Hänen uusi oppipoikansakin taisi olla tulossa tännepäin, mutta nainen ei halunnut vaikuttaa holhoavalta, joten oli tullut kaikessa hiljaisuudessa perässä. Poika oli jäänyt kauempana olevaan majataloon ja nainen oli lähtenyt tutkimaan rauniokaupunkia itsekseen.
Solitaria tunsi olevansa viimeinkin elossa kaiken paikallaanolemisen jälkeen. Viimeisin kuukausi oli ollut hiljainen. Hän ei ollut saanut yhden toimeksiannon, eikä nainen ollut tehnyt mitään muuta kuin kököttänyt heidän majapaikassaan.
Nainen vilkuili ympärilleen. Ihan kuin jostain olisi kuulunut askeileita. Nainen pysähtyi kuuntelemaan. Ei mitään. Hän kohautti olkiaan ja jatkoi matkaa.
Pian nainen löysi talolon, joka oli melkein kokonaan pystyssä. Se oli mustunut, toisesta kerroksesta puuttui puolet, mutta sentään pystyssä. Nainen astui sisään. Hän vilkuili pimeässä ympärilleen. Huoneessa ei ollut ainuttakaan huonekalua, eipä tietenkään, kaikki oli palanut. Hetken nainen tarkkaili huonetta, kunnes näki nurkassa jonkinmoisen demonin. Se oli ruma kuin mikä, vihreät myrkkynväriset silmät, jotka pullistuivat päästä ulos, punertava iho ja pelkkä rätti suojaamassa kylmältä. Nainen tuijotti otusta hetken. Sitten otus hyökkäsi. Nainen veti salamana miekan huotrastaan. Hän koetti lopettaa taistelun lyhyeen, joten antoi demonille sähköiskun. Demoni kasvoi samassa hiukan suuremmaksi. Nainen kiristeli hampaitaan. Demoni taisi syödä magiaa. Hän jakeli iskuja kohti demonia, mutta hänestä tuntui, että yritti pyydystää savua paljain käsin. Sitten demoni kaatoi hänet. Nainen makasi talon oviaukossa puolittain ulkona. Demoni istui hänen rintansa päällä ja valmistautui syömään hänen kaiken magiansa. Nainen huomasi tilaisuutensa demonin kumartuessa lähemmäs. Hän heilautti miekkaansa laajassa kaaressa leikaten pään irti. Demoni oli kuitenkin kerinnyt puraista ruman haavan hänen vasempaan poskeensa. Nainen raahautui sisään ja lysähti nurkkaan. Hän lepäisi nyt pienen hetken... Hän sulki silmänsä samassa hän kuuli taas askelia. Kumpa joku tulisi.
//kökkö//