Post by Deleted on Dec 26, 2011 2:12:57 GMT 2
//oletin nyt että siellä laivassa on muitakin kuin Soli.. Eli mukaan Catsha Solitarian kanssa!//
Shera sai tehdä yhtä mielipuuhistaan: olla merellä ja pelotella pelkällä olemassaolollaan vieraita laivoja joita kulki ohi. Tosin tähän vuorokaudenaikaan – yö – oli todella harva liikkeellä veneellä tai laivalla. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että oli kylmä ja tuulinen keli. Varjoa tämä sää ei haitannut ollenkaan, nainen suorastaan myhäili tyytyväisyydestään samalla pitäen kiinni tummasta ruorista jolla ohjata laivaa. Shakaali liukui pitkin vettä äänettömästi ja miehistökin oli hiljaa. Ihan kuin he olisivat odottaneet jotain, mitä he todellisuudessa tekivätkin: vampyyrin herkät korvat kuulivat kuolevaisten sydämensykkeet toiselta laivalta ja tarkka hajuaisti haistoi veren joka virtasi heidän suonissaan.
Varjo viesti äänettömästi miehistölleen ja jokainen valmistautui. Kun vieras laiva tuli näkyviin, nainen virnisti leveästi ja kulmahampaat laskivat aavistuksen ulos ikenistä ainoastaan sen takia että hän nautti tästä tilanteesta niin paljon ja odotti, että saisi ryöstää tuon laivan ja ottaa panttivankeja joilla hän ja miehistönsä voisivat ravita itseään.
Laiva tuli tarpeeksi lähelle, joten Shera ohjasi omansa lähelle jotta miehistö pääsisi hyppäämään toisen kyytiin. Ensitöikseen miehistö kiinnitti laivat kiinni toisiinsa vahvoilla köysillä ja kestävillä solmuilla. Yhtä köyttä pitkin taiteillen Shera astui viimeisenä vieraaseen laivaan.
”Otamme tämän laivan haltuumme ja kaikki sen sisältävät arvotavarat ja kolikot”, Varjo sanoi ensimmäiselle joka käveli häntä vastaan. Tuo kyseli kaikkea, esimerkiksi mitä tämä oli ja miksi he olivat tehneet näin. Eikö se ollut selvää, että olivat tulleet ryöstämään laivan?
”Toivomme yhteistyöhalukkuutta, jotta ketään ei tarvitse satuttaa”, vampyyri hymisi ja vinkkasi toista meikatuista silmistään.
Shera sai tehdä yhtä mielipuuhistaan: olla merellä ja pelotella pelkällä olemassaolollaan vieraita laivoja joita kulki ohi. Tosin tähän vuorokaudenaikaan – yö – oli todella harva liikkeellä veneellä tai laivalla. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että oli kylmä ja tuulinen keli. Varjoa tämä sää ei haitannut ollenkaan, nainen suorastaan myhäili tyytyväisyydestään samalla pitäen kiinni tummasta ruorista jolla ohjata laivaa. Shakaali liukui pitkin vettä äänettömästi ja miehistökin oli hiljaa. Ihan kuin he olisivat odottaneet jotain, mitä he todellisuudessa tekivätkin: vampyyrin herkät korvat kuulivat kuolevaisten sydämensykkeet toiselta laivalta ja tarkka hajuaisti haistoi veren joka virtasi heidän suonissaan.
Varjo viesti äänettömästi miehistölleen ja jokainen valmistautui. Kun vieras laiva tuli näkyviin, nainen virnisti leveästi ja kulmahampaat laskivat aavistuksen ulos ikenistä ainoastaan sen takia että hän nautti tästä tilanteesta niin paljon ja odotti, että saisi ryöstää tuon laivan ja ottaa panttivankeja joilla hän ja miehistönsä voisivat ravita itseään.
Laiva tuli tarpeeksi lähelle, joten Shera ohjasi omansa lähelle jotta miehistö pääsisi hyppäämään toisen kyytiin. Ensitöikseen miehistö kiinnitti laivat kiinni toisiinsa vahvoilla köysillä ja kestävillä solmuilla. Yhtä köyttä pitkin taiteillen Shera astui viimeisenä vieraaseen laivaan.
”Otamme tämän laivan haltuumme ja kaikki sen sisältävät arvotavarat ja kolikot”, Varjo sanoi ensimmäiselle joka käveli häntä vastaan. Tuo kyseli kaikkea, esimerkiksi mitä tämä oli ja miksi he olivat tehneet näin. Eikö se ollut selvää, että olivat tulleet ryöstämään laivan?
”Toivomme yhteistyöhalukkuutta, jotta ketään ei tarvitse satuttaa”, vampyyri hymisi ja vinkkasi toista meikatuista silmistään.