Post by Deleted on Dec 23, 2011 17:48:33 GMT 2
// Catsha! //
Nyt se oli tapahtunut.
Nyt se jumalauta oli tapahtunut! Akuro katsoi järkyttyneenä näkyä, joka hänen omassa olohuoneessaan oli.
"Mutta... herra? Eihän tuo ole kovin paha.. Senkun vähän siirretään kiviä pois ja..", yritti hänen palvelijansa Raoul lohduttaa kauhistunutta isäntäänsä.
"Vähän? Saamme siirtää ainakin neljä kertaa minun painoni verran kiviä huisin helvettiin!" lohikäärme karjaisi ja katsoi hurjistuneena vanhaa palvelijaansa. "Miten voit olla noin tyyni? Minun kotini on romahtanut!"
"Olihan seinässä ollut jo kauan halkeama, nuori herra.."
"Lakkaa sanomasta 'nuori herra'..."
"Niin niin, aivan, nuori herra.. Mutta sallikaa minun sanoa loppuun!" palvelija selvitti kurkkuaan välittämättä isäntänsä myrkyllisestä katseesta. "Seinä oli ollut jo huonossa kunnossa, joten eihän tämä nyt niin ihme ollut.. Senkun laajennetaan kotianne vähän jostain muualta!"
Akuro murisi. Hän halusi kokonaan uuden luolaston kodikseen! Hän ei jaksanut järjestellä huoneitaan uudestaan sen takia, että olohuone, keittiö, ruokasali ja kirjasto olivat menneet! Sitä paitsi, täällä ei ollut turvallista näin.
"Minä lähden etsimään uutta tähän tarkoitukseen sopivaa luolaa...Menkää sinä ja muut palvelijat jonnekin turvaan siksi aikaa. Tämä voi romahtaa lisää."
Akuro kääntyi kannoillaan ja lähti marssimaan kohti rannan puoleista uloskäyntiä. Siellä hän muuttui omaan muotoonsa ja lähti tuulen kannattelemana liitämään ylemmäs, paremmille luolastoapajille.
(Juuri tuosta sisään- / uloskäynnistä merituuli toi aaltojen pisaroita sisälle ja sai asumuksen vetoisaksi.)
Musta-punainen lohikäärme kierteli ja kaarteli, pysähtyi välillä tutkimaan löytämäänsä luolaa, totesi niiden olevan liian pieniä ja jatkoi matkaansa.
Lopulta hän osui lupaavalle alueelle: sisäänkäynti näytti riittävän tilavalta isollekin lohikäärmeelle ja kurkistaessaan sisälle (eihän hän mitään nähnyt, mutta vaistosi tilan olevan riittävän suuri) hän päätti, että tästä tulisi hänen seuraava asumuksensa!
Lohikäärme kömpi sisälle, laskosti jo kohmeiset siipensä tiukasti kylkiin jotteivät ne olisi tiellä ja nuuhki sisäilmaa. Täällä ei olisi niin kosteaa..
Hetkinen.
Uros valpastui ja nuuhki uudemman kerran, alkaen samalla murista matalasti.
Täällä haisi toinen lohikäärme... Uros vieläpä.
// köks pöks :'D //
Nyt se oli tapahtunut.
Nyt se jumalauta oli tapahtunut! Akuro katsoi järkyttyneenä näkyä, joka hänen omassa olohuoneessaan oli.
"Mutta... herra? Eihän tuo ole kovin paha.. Senkun vähän siirretään kiviä pois ja..", yritti hänen palvelijansa Raoul lohduttaa kauhistunutta isäntäänsä.
"Vähän? Saamme siirtää ainakin neljä kertaa minun painoni verran kiviä huisin helvettiin!" lohikäärme karjaisi ja katsoi hurjistuneena vanhaa palvelijaansa. "Miten voit olla noin tyyni? Minun kotini on romahtanut!"
"Olihan seinässä ollut jo kauan halkeama, nuori herra.."
"Lakkaa sanomasta 'nuori herra'..."
"Niin niin, aivan, nuori herra.. Mutta sallikaa minun sanoa loppuun!" palvelija selvitti kurkkuaan välittämättä isäntänsä myrkyllisestä katseesta. "Seinä oli ollut jo huonossa kunnossa, joten eihän tämä nyt niin ihme ollut.. Senkun laajennetaan kotianne vähän jostain muualta!"
Akuro murisi. Hän halusi kokonaan uuden luolaston kodikseen! Hän ei jaksanut järjestellä huoneitaan uudestaan sen takia, että olohuone, keittiö, ruokasali ja kirjasto olivat menneet! Sitä paitsi, täällä ei ollut turvallista näin.
"Minä lähden etsimään uutta tähän tarkoitukseen sopivaa luolaa...Menkää sinä ja muut palvelijat jonnekin turvaan siksi aikaa. Tämä voi romahtaa lisää."
Akuro kääntyi kannoillaan ja lähti marssimaan kohti rannan puoleista uloskäyntiä. Siellä hän muuttui omaan muotoonsa ja lähti tuulen kannattelemana liitämään ylemmäs, paremmille luolastoapajille.
(Juuri tuosta sisään- / uloskäynnistä merituuli toi aaltojen pisaroita sisälle ja sai asumuksen vetoisaksi.)
Musta-punainen lohikäärme kierteli ja kaarteli, pysähtyi välillä tutkimaan löytämäänsä luolaa, totesi niiden olevan liian pieniä ja jatkoi matkaansa.
Lopulta hän osui lupaavalle alueelle: sisäänkäynti näytti riittävän tilavalta isollekin lohikäärmeelle ja kurkistaessaan sisälle (eihän hän mitään nähnyt, mutta vaistosi tilan olevan riittävän suuri) hän päätti, että tästä tulisi hänen seuraava asumuksensa!
Lohikäärme kömpi sisälle, laskosti jo kohmeiset siipensä tiukasti kylkiin jotteivät ne olisi tiellä ja nuuhki sisäilmaa. Täällä ei olisi niin kosteaa..
Hetkinen.
Uros valpastui ja nuuhki uudemman kerran, alkaen samalla murista matalasti.
Täällä haisi toinen lohikäärme... Uros vieläpä.
// köks pöks :'D //