Post by briabre on Dec 20, 2011 22:20:58 GMT 2
//Himwath ja arvon herra kiskis :3//
Pimea tuntui laskeutuvan harvinaisen aikaisin Lyrathin ylle, pimeys houkutteli paksun sumuverhon ja pakkanen oli suorastaan sietämätön. Oli selvää, että kaikki eivät tulisi näkemää seuraavaa auringonnousua jonka vuoksi suurin osa väestä pakeni sisätiloihin nauttimaan ruumiinlämmikettä ja tanssimaan vartalonsa lämpimiksi.
Mihrasin aivan lähettyvillä oli pienenpieni kylä joka sisälsi majatalon, juottolan ja kyläkaupan. Asuintaloja oli puolenkilometrin säteellä kymmenkunta. Oli siis sanomattakin selvää, että kyl oli vain ja ainoastaan matkalaisia varten ja ne matkalaiset olivat ainoat jotka kylään toivat lanttinsa.
Jostain ihmeensyystä myös Dea oli eksynyt kyseisille kulmille. Seikkailijan luonne oli antanut mojovan potkun naista takamukselle tämän kuullessa entisestä alaspalaneesta pääkaupungista jota tätä nykyä kutsuttiin kuulemma rauniokaupungiksi. Haltialla oli takanaan pitkä matka hevoskärryjen kyydissä, neiti oli saanut herralta kyydin kylään asti miehen toimittaessa tykötarpeita sinne. Seuraavana päivänä nainen aikoisi kävellä kaupunkiin näkemään tuhoa ja oppimaan epätoivoisesta elämästä enemmän. Liian turvallisessa ympäristössä kasvanut prinsessa olisi ollut edellisenä päivänä valmis jopa antamaan vaatteet yltään jotta olisi päässyt siltä istumalta kaupunkiin, mutta oli malttanut mielensä hampaita kiristellen.
Pitkän päivän päätteeksi nainen oli siis ajautunut istumaan niin sanotun kylän juottolan seinäpöydän äärelle ja tilannut itselleen viskin jonka kustannuksella oli vahingossa joutunut humalan hilpeille korkeuksille. Musiikki soi tavernassa ja lattialaudoista kuului tasainen rytmikäs kopina olentojen heittäytyessä musiikin rytmin vietäväksi ja antaessaan iloliemen sekoittaa päänsä. Dea huljutteli viskinhajua lasinsa pohjalla ja katseli iloista tanssia vailla huolen aihetta ulkona tappavasta pakkasesta.
Neiti oli kiittänyt koko ilklan onneaan, että oli tienannut etelässä eräässä kylän majatalossa melkoisen taskurahan tarjoilemalla ja saamalla hyvät tipit jos vain miellytti tarpeeksi asiakkaita, sen ansioista nainen olikin saanut mahdollisuuden lähteä tälle pienelle tutkimusreissulleen.
//Okei anteeksi lyhyt aloitus.. En ole kovin hyvä näissä :''D//
Pimea tuntui laskeutuvan harvinaisen aikaisin Lyrathin ylle, pimeys houkutteli paksun sumuverhon ja pakkanen oli suorastaan sietämätön. Oli selvää, että kaikki eivät tulisi näkemää seuraavaa auringonnousua jonka vuoksi suurin osa väestä pakeni sisätiloihin nauttimaan ruumiinlämmikettä ja tanssimaan vartalonsa lämpimiksi.
Mihrasin aivan lähettyvillä oli pienenpieni kylä joka sisälsi majatalon, juottolan ja kyläkaupan. Asuintaloja oli puolenkilometrin säteellä kymmenkunta. Oli siis sanomattakin selvää, että kyl oli vain ja ainoastaan matkalaisia varten ja ne matkalaiset olivat ainoat jotka kylään toivat lanttinsa.
Jostain ihmeensyystä myös Dea oli eksynyt kyseisille kulmille. Seikkailijan luonne oli antanut mojovan potkun naista takamukselle tämän kuullessa entisestä alaspalaneesta pääkaupungista jota tätä nykyä kutsuttiin kuulemma rauniokaupungiksi. Haltialla oli takanaan pitkä matka hevoskärryjen kyydissä, neiti oli saanut herralta kyydin kylään asti miehen toimittaessa tykötarpeita sinne. Seuraavana päivänä nainen aikoisi kävellä kaupunkiin näkemään tuhoa ja oppimaan epätoivoisesta elämästä enemmän. Liian turvallisessa ympäristössä kasvanut prinsessa olisi ollut edellisenä päivänä valmis jopa antamaan vaatteet yltään jotta olisi päässyt siltä istumalta kaupunkiin, mutta oli malttanut mielensä hampaita kiristellen.
Pitkän päivän päätteeksi nainen oli siis ajautunut istumaan niin sanotun kylän juottolan seinäpöydän äärelle ja tilannut itselleen viskin jonka kustannuksella oli vahingossa joutunut humalan hilpeille korkeuksille. Musiikki soi tavernassa ja lattialaudoista kuului tasainen rytmikäs kopina olentojen heittäytyessä musiikin rytmin vietäväksi ja antaessaan iloliemen sekoittaa päänsä. Dea huljutteli viskinhajua lasinsa pohjalla ja katseli iloista tanssia vailla huolen aihetta ulkona tappavasta pakkasesta.
Neiti oli kiittänyt koko ilklan onneaan, että oli tienannut etelässä eräässä kylän majatalossa melkoisen taskurahan tarjoilemalla ja saamalla hyvät tipit jos vain miellytti tarpeeksi asiakkaita, sen ansioista nainen olikin saanut mahdollisuuden lähteä tälle pienelle tutkimusreissulleen.
//Okei anteeksi lyhyt aloitus.. En ole kovin hyvä näissä :''D//