Post by Himwath on May 31, 2012 19:35:33 GMT 2
//Mitäs ajattelit että tässä tapahtuisi? //
Oliver oli kotoisin erittäin pienestä maalaiskylästä, missä suurin talo oli erään perheen perintokoti, joka siis oli kaksikerroksinen puurakennus lisäsiivellä. Ja vaikka hän oli nähnyt kaupungeissa Madamen kannoilla kulkiessaan nähnytkin suuria kartanoita ja loisteliaita pihoja, ja päässyt (salaa) käymäänkin joissakin, se ei tuntunut samalta kuin astella rehellisesti sisään pääporteista. Piha oli laaja ja varmasti kesällä näytti upealta kun suuri valkoinen kartano loisti kauas komeuden keskeltä. Nyt se jäi vähän peittoon paksujen nietosten lomaan, mutta ei vaikuttanut yhtään sen vaatimattomammalta kuin olikaan.
Sisältä rakennus oli vielä ökympi ja Oliverista tuntui, että hän ei edes haluaisi koskea mihinkään ettei saastuttaisi sitä rahvaudellaan.
Niinpä hän nöyränä ja ulkopuolisena poikana hän oli aikeissa seurata Madamen ylös, mutta tämän sisar ohjasi hänet oleskelutilaan. Oliver seisoskeli kiusaantuneena ikkunan vieressä seuraten katseellaan Madamen sisaren huolestenuttua käyskentelyä. Nainen oli selvästi surullinen ja turhautunut, mutta Oliver ei tiennyt kuinka lohduttaa. Ja ollakseen rehellinen ei edes uskonut, että nainen olisi hyväksynyt hänn tarjoamaa lohtuaan.
Oliver ei oikeistaan ollut ajatellun Madamen yksityiselämää, mutta kai hän oli olettanut tuon olevan orpo tai jotain. Katsellessaan hajamielisena kalliita koristuksia ja huonekaluja sekä huolestunutta sisarta, nuorukainen ei voinut olla miettimättä, miten tyttö, jolla oli kaikkea, päätti äkisti ryhtyä riistämään muiden henkiä. Kytikö pinnan alla? Jos kyti, kenen? Miksi? Milloin? Kuka? Kaikki näytti ainakin päällisin puolin olevan kunnossa, vaikka talon isäntää ei näkynytkään.
Ihminen tukahdutti huokauksen ja tyytyi katselemaan ulos.
Jonkin ajan - joka tuntui Oliverista monelta tuskaisen kiusallisen pitkältä tunnilta - Madam tuli oleskelutilaan. Oliver tuli lähemmäksi kuullakseen pikipäisen naisen sanat. Hän nielaisi järkyttyneen palan kurkustaan, mutta nyökkäsi naisen sanoille.
... Tosin, sitten hän tajusi, mitä Madam oikeistaan oli sanonut.
"Mitä?" hän ähkäisi ja pudisti äkisti päätään. Hän vieraana ökykartanossa? Ei ikinä"
"Madam, voin jäädä, mutta en aio istua kasvattamassa takamustani", hän sanoi tajuten vasta sanottuaan, että olisi voinut muotoilla asian kauniimminkin. "Olen mieluummin palvelijoiden kanssa, autan heitä minkä taidan, mikäli he antavat."
Aatelit ahdistivat häntä aivan liikaa. Sitä paitsi, Madam kuitenkin hermostuisi hänelle ja hän kuulisi siitä myöhemmin.
//Oliver on kauhea vastaan hankaaja...//
Oliver oli kotoisin erittäin pienestä maalaiskylästä, missä suurin talo oli erään perheen perintokoti, joka siis oli kaksikerroksinen puurakennus lisäsiivellä. Ja vaikka hän oli nähnyt kaupungeissa Madamen kannoilla kulkiessaan nähnytkin suuria kartanoita ja loisteliaita pihoja, ja päässyt (salaa) käymäänkin joissakin, se ei tuntunut samalta kuin astella rehellisesti sisään pääporteista. Piha oli laaja ja varmasti kesällä näytti upealta kun suuri valkoinen kartano loisti kauas komeuden keskeltä. Nyt se jäi vähän peittoon paksujen nietosten lomaan, mutta ei vaikuttanut yhtään sen vaatimattomammalta kuin olikaan.
Sisältä rakennus oli vielä ökympi ja Oliverista tuntui, että hän ei edes haluaisi koskea mihinkään ettei saastuttaisi sitä rahvaudellaan.
Niinpä hän nöyränä ja ulkopuolisena poikana hän oli aikeissa seurata Madamen ylös, mutta tämän sisar ohjasi hänet oleskelutilaan. Oliver seisoskeli kiusaantuneena ikkunan vieressä seuraten katseellaan Madamen sisaren huolestenuttua käyskentelyä. Nainen oli selvästi surullinen ja turhautunut, mutta Oliver ei tiennyt kuinka lohduttaa. Ja ollakseen rehellinen ei edes uskonut, että nainen olisi hyväksynyt hänn tarjoamaa lohtuaan.
Oliver ei oikeistaan ollut ajatellun Madamen yksityiselämää, mutta kai hän oli olettanut tuon olevan orpo tai jotain. Katsellessaan hajamielisena kalliita koristuksia ja huonekaluja sekä huolestunutta sisarta, nuorukainen ei voinut olla miettimättä, miten tyttö, jolla oli kaikkea, päätti äkisti ryhtyä riistämään muiden henkiä. Kytikö pinnan alla? Jos kyti, kenen? Miksi? Milloin? Kuka? Kaikki näytti ainakin päällisin puolin olevan kunnossa, vaikka talon isäntää ei näkynytkään.
Ihminen tukahdutti huokauksen ja tyytyi katselemaan ulos.
Jonkin ajan - joka tuntui Oliverista monelta tuskaisen kiusallisen pitkältä tunnilta - Madam tuli oleskelutilaan. Oliver tuli lähemmäksi kuullakseen pikipäisen naisen sanat. Hän nielaisi järkyttyneen palan kurkustaan, mutta nyökkäsi naisen sanoille.
... Tosin, sitten hän tajusi, mitä Madam oikeistaan oli sanonut.
"Mitä?" hän ähkäisi ja pudisti äkisti päätään. Hän vieraana ökykartanossa? Ei ikinä"
"Madam, voin jäädä, mutta en aio istua kasvattamassa takamustani", hän sanoi tajuten vasta sanottuaan, että olisi voinut muotoilla asian kauniimminkin. "Olen mieluummin palvelijoiden kanssa, autan heitä minkä taidan, mikäli he antavat."
Aatelit ahdistivat häntä aivan liikaa. Sitä paitsi, Madam kuitenkin hermostuisi hänelle ja hän kuulisi siitä myöhemmin.
//Oliver on kauhea vastaan hankaaja...//