Post by Catsha on Nov 22, 2011 14:14:14 GMT 2
//Darost ja Airen! Here we are! Joku random otsikko ;D //
Deredan nosti maasta säkin, jota oli raahaamassa kohti kotiaan. Se oli täynnä jauhoja, joita Deredan oli ostanut mylläriltä.
Päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja maa oli kuiva. Tuuli riepottteli lehtiä ympäriinsä. Lintu lauloi puun oksalla. Enää ei ollut kovin lämmintä, vain kymmennisen astetta. Suuren kuusen oksalla istui orava. Se katseli nuorukaista tarkkaavaisena. Sitten se lähti kiipeämään ylemmäs. Siellä se taas pysähtyi ja tuijotti edelleen Deredania.
Deredan katseli ympärilleen. Kotiin ei ollut pitkä matka. Parvi pieniä lintuja lähti lentoon eräästä pensaasta, kun Deredan käveli ohi. Ne säksättivät toisilleen hätääntyneesti. Deredan katseli hetken niiden perään. Sitten hän jatkoi taas matkaa katse tiessä. Hiki virtasi pitkin Deredanin otsaa. Säkki painoi noin 50 kiloa. Deredan tuli suuren koivun luo.
'Hei! Mitä sinulla on, Ishae?' puu kysyi.
"Jauhoja, mylläri Ceresiltä" Deredan vastasi
'Jaha, aiot taas leipoa' puu sanoi iloisesti. Se oli kuulemma ollut ennen metsäläisneito nimeltä Simialara, leipuri ammatiltaan.
Deredan lähti kiipeämään runkoa ylös. Hän ei tarvinnut tikkaita tai mitään koska oli elementtinsä ansiosta taitava kiipeämään. Hän kiipesi noin puun puoliväliin, jossa sijaitsi hänen majansa. Maja oli pullistuma puun rungossa. Sitä ei heti olisi luullut taloksi, mutta se oli. Ovea ei löytänyt helposti, ellei tiennyt missä se oli. Deredan kosketti puuta pienestä kolosta ja puuhun aukesi pieni aukko, joka ajoi oven virkaa.
' Tervetuloa takaisin, pikkuinen' puu sanoi iloisesti.
Deredan riisui takkinsa ja laittoi sen naulakkoon. Pipon hän loittoi hyllylle samoinkun lapaset. Kengät hän otti jalasta ja laittoi ne seinän viereen.
Hän meni keittiöön ja pesi kätensä astiassa, jossa oli kylmää vettä. Hän kuivasi ne pyyhkeeseen.
Nuorukainen otti hyväntuulisesti vihellellen kaapista sämpylätaikinan ainekset.
Seuraava tunti kului keittiössä puuhastellen. Deredan teki ison taikinan sämpylöitä varten. Sitten hän jätti sen kohoamaan liinan alle.
Nuorukainen meni omaan huoneeseensa kirjoittamaan sisarelleen kirjettä. Hän vilkaisi järvelle. Se oli upea näky. Vesi kimmelsi ja loi kauniin tunnelman metsään. Deredan piti näkymästään kovasti. Moni oli haljeta kateudesta, kun hän rakensi mökkinsä tähän rantakoivuun. Moni oli yrittänyt, epäonnistuen. Puu ei ollut sallinut kenenkään tehdä siihen kotiaan. Deredan oli parantanut puun ja tämä oli vastapalkkioksi antanut hänelle kodin.
Hän kirjoitti kirjeeseen kuulumisia ja toivotti onnea vampyyrijahtiin. Hänen siskonsa oli ammatiltaan kuolleenmetsästäjä.
Deredan laittoi kirjoitusvälineet pois ja laittoi kirjeen kirjekuoreen. Sitten hän heitti kirjeen pöydälle. Hän nousi ylös ja meni katsomaan sämpylätaikinan tilannetta alakertaan. Se oli valmis.
Seuraavat puolitoista tuntia Deredan pyöritteli sämpylöitä. Hänen kätensä tuli kipeäksi mutta silti hän jatkoi ja jatkoi ja jatkoi. Lisää sämpylöitä. Vihdoin koko taikina oli tehty sämpylöiksi. Hän laittoi ensimmäisen satsin leipäuuniin.
Nuorukainen istahti huokaisten keittiön pöydän ääreen. Pienen hetken lepotauko. Sitten hän kuuli ovelta koputusta. Kuka kumma se siellä koputti? Sei luultavasti ollut kukaan kyläläisistä. He olivat tähän aikaan illasta omissa kodeissaan syömässä. deredan meni ovelle ja avasi sen.
//Kökkökkööö//
Deredan nosti maasta säkin, jota oli raahaamassa kohti kotiaan. Se oli täynnä jauhoja, joita Deredan oli ostanut mylläriltä.
Päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja maa oli kuiva. Tuuli riepottteli lehtiä ympäriinsä. Lintu lauloi puun oksalla. Enää ei ollut kovin lämmintä, vain kymmennisen astetta. Suuren kuusen oksalla istui orava. Se katseli nuorukaista tarkkaavaisena. Sitten se lähti kiipeämään ylemmäs. Siellä se taas pysähtyi ja tuijotti edelleen Deredania.
Deredan katseli ympärilleen. Kotiin ei ollut pitkä matka. Parvi pieniä lintuja lähti lentoon eräästä pensaasta, kun Deredan käveli ohi. Ne säksättivät toisilleen hätääntyneesti. Deredan katseli hetken niiden perään. Sitten hän jatkoi taas matkaa katse tiessä. Hiki virtasi pitkin Deredanin otsaa. Säkki painoi noin 50 kiloa. Deredan tuli suuren koivun luo.
'Hei! Mitä sinulla on, Ishae?' puu kysyi.
"Jauhoja, mylläri Ceresiltä" Deredan vastasi
'Jaha, aiot taas leipoa' puu sanoi iloisesti. Se oli kuulemma ollut ennen metsäläisneito nimeltä Simialara, leipuri ammatiltaan.
Deredan lähti kiipeämään runkoa ylös. Hän ei tarvinnut tikkaita tai mitään koska oli elementtinsä ansiosta taitava kiipeämään. Hän kiipesi noin puun puoliväliin, jossa sijaitsi hänen majansa. Maja oli pullistuma puun rungossa. Sitä ei heti olisi luullut taloksi, mutta se oli. Ovea ei löytänyt helposti, ellei tiennyt missä se oli. Deredan kosketti puuta pienestä kolosta ja puuhun aukesi pieni aukko, joka ajoi oven virkaa.
' Tervetuloa takaisin, pikkuinen' puu sanoi iloisesti.
Deredan riisui takkinsa ja laittoi sen naulakkoon. Pipon hän loittoi hyllylle samoinkun lapaset. Kengät hän otti jalasta ja laittoi ne seinän viereen.
Hän meni keittiöön ja pesi kätensä astiassa, jossa oli kylmää vettä. Hän kuivasi ne pyyhkeeseen.
Nuorukainen otti hyväntuulisesti vihellellen kaapista sämpylätaikinan ainekset.
Seuraava tunti kului keittiössä puuhastellen. Deredan teki ison taikinan sämpylöitä varten. Sitten hän jätti sen kohoamaan liinan alle.
Nuorukainen meni omaan huoneeseensa kirjoittamaan sisarelleen kirjettä. Hän vilkaisi järvelle. Se oli upea näky. Vesi kimmelsi ja loi kauniin tunnelman metsään. Deredan piti näkymästään kovasti. Moni oli haljeta kateudesta, kun hän rakensi mökkinsä tähän rantakoivuun. Moni oli yrittänyt, epäonnistuen. Puu ei ollut sallinut kenenkään tehdä siihen kotiaan. Deredan oli parantanut puun ja tämä oli vastapalkkioksi antanut hänelle kodin.
Hän kirjoitti kirjeeseen kuulumisia ja toivotti onnea vampyyrijahtiin. Hänen siskonsa oli ammatiltaan kuolleenmetsästäjä.
Deredan laittoi kirjoitusvälineet pois ja laittoi kirjeen kirjekuoreen. Sitten hän heitti kirjeen pöydälle. Hän nousi ylös ja meni katsomaan sämpylätaikinan tilannetta alakertaan. Se oli valmis.
Seuraavat puolitoista tuntia Deredan pyöritteli sämpylöitä. Hänen kätensä tuli kipeäksi mutta silti hän jatkoi ja jatkoi ja jatkoi. Lisää sämpylöitä. Vihdoin koko taikina oli tehty sämpylöiksi. Hän laittoi ensimmäisen satsin leipäuuniin.
Nuorukainen istahti huokaisten keittiön pöydän ääreen. Pienen hetken lepotauko. Sitten hän kuuli ovelta koputusta. Kuka kumma se siellä koputti? Sei luultavasti ollut kukaan kyläläisistä. He olivat tähän aikaan illasta omissa kodeissaan syömässä. deredan meni ovelle ja avasi sen.
//Kökkökkööö//