Post by darost on Nov 7, 2011 19:44:41 GMT 2
# Otsikko on Screamingmaydayn keksimä. Raahautukoon hän tänne Lumenian kanssa! :D #
Aamu oli vasta nuori, mutta pieni, ahkera keijupoika oli jo työn touhussa. Hän aloitti heti aamusta koko talon suursiivouksella, eikä hän edes vaivautunut pukeutumaankaan kunnolla: Hänellä oli yllään vain valkea t-paita ja samanväriset housut, joiden lahkeet ylettivät hiukan yli polvien.
Poika aloitti järjestelemällä lattiat tavaroista. Lumenian vaatteita ja sukkia lojui taas tuttuun tapaan joka paikassa, mikä sai isoveljen nyrpistämään nenäänsä hiukan. Sisko jaksoi aina sotkea, eikä Airen ymmärtänyt, miten voi olla niin hankalaa laittaa vaatteet oikeille paikoille käytön jälkeen. Jokunen kirja oli pudonnut hyllystä ja keittiön lattialla lojui tunnelilohikäärmeen lelupallo. Keijupoika poimi tavarat lattialta ja järjesteli kirjahyllyt siten, että kirjat olivat aakkosjärjestyksessä. Hän pyyhki hyllyltä pölyt ja joutui sitten pysäyttämään urakkansa hetkeksi yskimisen takia. Poika niiskaisi ja huokaisi sitten. Hän sitoi liinan suojamaan suutaan ja nenäänsä, mutta liina oli riittävän ohut, että sen läpi pystyi jotenkuten hengitää. Hän oli hiukan yliherkkä pölylle, joten hengityssuojan käyttö oli ihan järkevää.
Airen vei Lumenian likaiset sukat pieneen koriin, jossa säilytti pyykkejä, kunnes ehti ne pyykätä. Korissa oli hyvin harvoin vaatteita, koska Airen pyykkäsi usein, mutta nyt sinne oli jo ehtinyt kertyä jo kohtalaisen iso kasa. Keiju olisi jo halunnut hankkiutua niistä eroon, mutta yritti silti pysyä järjestelmällisenä siivotessaan.
Nuorukainen jatkoi pyyhkimällä muutkin pöydät ja tasot kostealla liinalla ja miedolla pesuaineella. Lumenian huoneeseen hän ei kajonnut, sillä tiesi, ettei sisko pitänyt siitä, että hän meni sörkkimään tuon tavaroita. Pöytien pyyhkimisen jälkeen Airen kuurasi liedet ja tiskasi. Hän katsahti kelloa. Seitsemän, vasta: Airen oli nopea siivoamaan. Poika kohautti olkapäitään. Hän otti liinan pois kasvojensa edestä ja laski sen pienelle pöydälle, käyden hakemassa pesuainepullon, laskien sen pyykkikorin päälle. Sitten hän tarttui molemmin käsin korin kahvoista ja nosti sen syliinsä.
"Menen pesemään pyykit!" hän huudahti mennessään siskolleen, tietämättä tosin, että oliko tyttö edes vielä hereillä. Ei siskon unirytmistä koskaan voinut olla varma, tuolla kun oli tapana harjoitella loitsuja ihan outoihin aikoihin. Poika veti kengät hätäisesti jalkaan ja asteli ulos. Kevyt, hiukan vilpoinen mutta virkistävä tuuli tulvahti hänen kasvoilleen ja aurinko paistoi mukavasti. Oli ilmeisesti tulossa hieno keli, sillä vaikka muuallapäin oli jo vilpoinen syksy, täällä laguunin rannalla kelit olivat kohtalaisen leudot edelleen. Vaikka ei tietenkään kesän tasoisia.
Airen suuntasi tottuneesti merenrannalle ja ennen hiekalle astumista hän riisui kengät jalastaan, jättäen ne maahan odottamaan. Poika ei nimittäin pitänyt siitä, kun hiekkaa meni kenkiin. Keiju vilkaisi taakseen, varmistaen, että olihan jättänyt ulko-oven auki. Kyllä oli, joten matka saattoi jatkua. Airen asteli suurehkolle kivelle, joka laiturimaisesti alkoi rannasta, mutta yletti syvemmälle veteen. Poika laski korin kivenreunalle ja istuutui itsekin alas. Hänellä oli kaikki pyykinpesuvälineet jo valmiiksi täällä, joten hän sai homman nopeasti valmiiksi. Märät, puhtaat vaatteet hän kantoi pyykkinarulle, joka oli ripustettu kahden puun oksien välille. Ulkoilmassa vaatteet kuivuivat nopeasti. Airen hymyili tyytyväisenä ja otti kenkänsä, tyhjän pyykkikorin ja pesuainepullon, palaten kotiinsa katsomaan, joko Lumenia oli tehnyt aamiaista.
"Tulin takaisin!" poika huikkasi vielä, jättäen kengät eteiseen ja vieden pesuaineen ja pyykkikorin takaisin oikeille paikoilleen. Sitten hän tallusteli keittiöön toiveikas ilme kasvoillaan.
# Tuli vähän pitkä, mutta älä ota paineita :'D #
Aamu oli vasta nuori, mutta pieni, ahkera keijupoika oli jo työn touhussa. Hän aloitti heti aamusta koko talon suursiivouksella, eikä hän edes vaivautunut pukeutumaankaan kunnolla: Hänellä oli yllään vain valkea t-paita ja samanväriset housut, joiden lahkeet ylettivät hiukan yli polvien.
Poika aloitti järjestelemällä lattiat tavaroista. Lumenian vaatteita ja sukkia lojui taas tuttuun tapaan joka paikassa, mikä sai isoveljen nyrpistämään nenäänsä hiukan. Sisko jaksoi aina sotkea, eikä Airen ymmärtänyt, miten voi olla niin hankalaa laittaa vaatteet oikeille paikoille käytön jälkeen. Jokunen kirja oli pudonnut hyllystä ja keittiön lattialla lojui tunnelilohikäärmeen lelupallo. Keijupoika poimi tavarat lattialta ja järjesteli kirjahyllyt siten, että kirjat olivat aakkosjärjestyksessä. Hän pyyhki hyllyltä pölyt ja joutui sitten pysäyttämään urakkansa hetkeksi yskimisen takia. Poika niiskaisi ja huokaisi sitten. Hän sitoi liinan suojamaan suutaan ja nenäänsä, mutta liina oli riittävän ohut, että sen läpi pystyi jotenkuten hengitää. Hän oli hiukan yliherkkä pölylle, joten hengityssuojan käyttö oli ihan järkevää.
Airen vei Lumenian likaiset sukat pieneen koriin, jossa säilytti pyykkejä, kunnes ehti ne pyykätä. Korissa oli hyvin harvoin vaatteita, koska Airen pyykkäsi usein, mutta nyt sinne oli jo ehtinyt kertyä jo kohtalaisen iso kasa. Keiju olisi jo halunnut hankkiutua niistä eroon, mutta yritti silti pysyä järjestelmällisenä siivotessaan.
Nuorukainen jatkoi pyyhkimällä muutkin pöydät ja tasot kostealla liinalla ja miedolla pesuaineella. Lumenian huoneeseen hän ei kajonnut, sillä tiesi, ettei sisko pitänyt siitä, että hän meni sörkkimään tuon tavaroita. Pöytien pyyhkimisen jälkeen Airen kuurasi liedet ja tiskasi. Hän katsahti kelloa. Seitsemän, vasta: Airen oli nopea siivoamaan. Poika kohautti olkapäitään. Hän otti liinan pois kasvojensa edestä ja laski sen pienelle pöydälle, käyden hakemassa pesuainepullon, laskien sen pyykkikorin päälle. Sitten hän tarttui molemmin käsin korin kahvoista ja nosti sen syliinsä.
"Menen pesemään pyykit!" hän huudahti mennessään siskolleen, tietämättä tosin, että oliko tyttö edes vielä hereillä. Ei siskon unirytmistä koskaan voinut olla varma, tuolla kun oli tapana harjoitella loitsuja ihan outoihin aikoihin. Poika veti kengät hätäisesti jalkaan ja asteli ulos. Kevyt, hiukan vilpoinen mutta virkistävä tuuli tulvahti hänen kasvoilleen ja aurinko paistoi mukavasti. Oli ilmeisesti tulossa hieno keli, sillä vaikka muuallapäin oli jo vilpoinen syksy, täällä laguunin rannalla kelit olivat kohtalaisen leudot edelleen. Vaikka ei tietenkään kesän tasoisia.
Airen suuntasi tottuneesti merenrannalle ja ennen hiekalle astumista hän riisui kengät jalastaan, jättäen ne maahan odottamaan. Poika ei nimittäin pitänyt siitä, kun hiekkaa meni kenkiin. Keiju vilkaisi taakseen, varmistaen, että olihan jättänyt ulko-oven auki. Kyllä oli, joten matka saattoi jatkua. Airen asteli suurehkolle kivelle, joka laiturimaisesti alkoi rannasta, mutta yletti syvemmälle veteen. Poika laski korin kivenreunalle ja istuutui itsekin alas. Hänellä oli kaikki pyykinpesuvälineet jo valmiiksi täällä, joten hän sai homman nopeasti valmiiksi. Märät, puhtaat vaatteet hän kantoi pyykkinarulle, joka oli ripustettu kahden puun oksien välille. Ulkoilmassa vaatteet kuivuivat nopeasti. Airen hymyili tyytyväisenä ja otti kenkänsä, tyhjän pyykkikorin ja pesuainepullon, palaten kotiinsa katsomaan, joko Lumenia oli tehnyt aamiaista.
"Tulin takaisin!" poika huikkasi vielä, jättäen kengät eteiseen ja vieden pesuaineen ja pyykkikorin takaisin oikeille paikoilleen. Sitten hän tallusteli keittiöön toiveikas ilme kasvoillaan.
# Tuli vähän pitkä, mutta älä ota paineita :'D #