Post by Deleted on Oct 24, 2011 20:57:29 GMT 2
AKUROOOOOOO!
Legret ei ollut eläessään ollut yhtä innoissaan. Hän oli henkilökohtaisen läpimurtonsa kynnyksellä: hän oli keksimässä rohtoa, jota kukaan muu ei -ainakaan hänestä - ollut vielä keksinyt! Hän oli keksimässä rohtoa, jolla venähdykset ja tulehtuneet nivelet saataisiin korjaantumaan yli puolet normaali nopeammin! Tietenkin magian avulla, mutta sen takiahan tyttö olikin innoissaan: ikioma taikajuoma! Hänen noita sisarkuntansa oppisi vihdoinkin kunnioittamaan häntä... Voi pojat!
Tyttö selasi listaansa ainakin kuudetta kertaa viiden minuutin sisään ja levitti ainekset olkalaukustaan sammalmättäälle. Kaikki tarvittava oli yhtä lukuunottamatta koossa... Hän oli kerrännyt kaikki samana päivänä ja tiesi jopa, että mistä viimeisin löytyisi.
Lohikäärmeen suomu.
Tyttö pelkäsi kyseisiä liskoja kuollakseen, mutta kuka sanoi että sen piti olla elävän liskon suomu? Ei kukaan, sillä nämähän olivat Legretin omat ohjeet! Kaupungissa oltiin kerrottu että rantajyrkänteen vuoristossa asusteli upea lohikäärme nimeltään Akuro ja että kyseinen olento oli matkoilla juuri nyt. Tyttö aikoi mennä luolastoon - ei tietenkään pesälle asti!- etsimään pudonneita suomuja maasta. täytyihän niitä nyt olla! Sen kokoisella eläimellä niitä luulisi irtoilevan harvasen päivä!
Legret ei pelännyt lohikäärmeitä ainoastaan olentoina vaan myös ihmisinä. Sillä myös ihmismuodossaan lohikäärmeet yleensä tunnisti : yleensä kylmiä, arvokkaita, mahtipontisia, kovaäänisiä ja vahvoja. Yleensä myös rikkaita ja piittaamattomia. Tyttö yritti olla ajattelematta mörköä jonka pesän läheisyydessä parasta aikaa seikkaili ja kirmasi nummen yli helma liehuen vuorta muistuttavaa kumpua kohti. Hänellä oli yllään keltainen mekkonsa ruskean liivinsä kanssa, kuten aina, mutta hameen alla oli villahousut ja mekon paita osa oli pitkähihainen. Hänellä oli myös valkoinen pitkä villahuivi ja tummanruskea nahkainen, lampaan villalla vuorattu matkustusviitta. Tietysti myös vaaleanpunaiset tumput. Mukanaan hänellä oli pari tikaria, neuloja, sirppi, evästä, vähän rahaa, makuualusta ja huopa. Hän tiesi ettei ehtisi yöksi takaisin kotiin...
Nyt luolasto oli jo näkyvissä ja Legretin sydän alkoi pamppailla: olipa jännittävää! Hän nojasi suureen tammeen metsän reunalla katsellen kumpua... Tavatonta, että joku sai asua tällaisen hiljaisuuden keskellä ~
Legret ei ollut eläessään ollut yhtä innoissaan. Hän oli henkilökohtaisen läpimurtonsa kynnyksellä: hän oli keksimässä rohtoa, jota kukaan muu ei -ainakaan hänestä - ollut vielä keksinyt! Hän oli keksimässä rohtoa, jolla venähdykset ja tulehtuneet nivelet saataisiin korjaantumaan yli puolet normaali nopeammin! Tietenkin magian avulla, mutta sen takiahan tyttö olikin innoissaan: ikioma taikajuoma! Hänen noita sisarkuntansa oppisi vihdoinkin kunnioittamaan häntä... Voi pojat!
Tyttö selasi listaansa ainakin kuudetta kertaa viiden minuutin sisään ja levitti ainekset olkalaukustaan sammalmättäälle. Kaikki tarvittava oli yhtä lukuunottamatta koossa... Hän oli kerrännyt kaikki samana päivänä ja tiesi jopa, että mistä viimeisin löytyisi.
Lohikäärmeen suomu.
Tyttö pelkäsi kyseisiä liskoja kuollakseen, mutta kuka sanoi että sen piti olla elävän liskon suomu? Ei kukaan, sillä nämähän olivat Legretin omat ohjeet! Kaupungissa oltiin kerrottu että rantajyrkänteen vuoristossa asusteli upea lohikäärme nimeltään Akuro ja että kyseinen olento oli matkoilla juuri nyt. Tyttö aikoi mennä luolastoon - ei tietenkään pesälle asti!- etsimään pudonneita suomuja maasta. täytyihän niitä nyt olla! Sen kokoisella eläimellä niitä luulisi irtoilevan harvasen päivä!
Legret ei pelännyt lohikäärmeitä ainoastaan olentoina vaan myös ihmisinä. Sillä myös ihmismuodossaan lohikäärmeet yleensä tunnisti : yleensä kylmiä, arvokkaita, mahtipontisia, kovaäänisiä ja vahvoja. Yleensä myös rikkaita ja piittaamattomia. Tyttö yritti olla ajattelematta mörköä jonka pesän läheisyydessä parasta aikaa seikkaili ja kirmasi nummen yli helma liehuen vuorta muistuttavaa kumpua kohti. Hänellä oli yllään keltainen mekkonsa ruskean liivinsä kanssa, kuten aina, mutta hameen alla oli villahousut ja mekon paita osa oli pitkähihainen. Hänellä oli myös valkoinen pitkä villahuivi ja tummanruskea nahkainen, lampaan villalla vuorattu matkustusviitta. Tietysti myös vaaleanpunaiset tumput. Mukanaan hänellä oli pari tikaria, neuloja, sirppi, evästä, vähän rahaa, makuualusta ja huopa. Hän tiesi ettei ehtisi yöksi takaisin kotiin...
Nyt luolasto oli jo näkyvissä ja Legretin sydän alkoi pamppailla: olipa jännittävää! Hän nojasi suureen tammeen metsän reunalla katsellen kumpua... Tavatonta, että joku sai asua tällaisen hiljaisuuden keskellä ~