Post by Nekosan on Sept 20, 2011 20:19:06 GMT 2
//Ihana otsikko.. mut Zeraex tänne Draelin kaa! :3//
Ilta hämärtyi pienessä kylässä, jossa ilta vasta alkoi. Kapakat täyttyivät musiikista ja humalaisista olennoista. Pienessä kylässä oli paljon erilaisia olentoja ihmisistä keijuihin ja keijuista minotauruksiin. Kapakoiden sveggaava musiikki yllytti kaikkia mukaan sen tahtiin, jopa sävelkorvattomat iloitsivat repeän musiikin tahdissa.
Ilta oli vasta alussa!
Eräässä majatalon kapakassa nimeltä Kulkukissa, istui kaunis valkotukkainen haltianainen. Haltianainen katseli tanssivia olentoja pieni hymy huulillaan. Haltian pitkät hiukset olivat letitetty ja heitetty oikean olkapään yli roikkumaan. Hiuksissa oli myös sulkia ja kermanvärisiä, sekä sinisiä, koristehelmiä. Naisella oli tapansa mukaan pisaranmuotoisen safiirin koristama otsatiara. Neidolla oli päällään vaaleansininen leveähihainen mekko, jonka kaula-aukko oli niin avara, että paljasti neidon sirot olkapäät. Helma loppui polvien yläpuolelle ja paljasti naisen reidessä olevan ruskeannahkavyön, josta roikkui tikari. Neidolla oli myös kermanvalkoinen vyö lanteillaan ja siinä riippui kaksi pussukkaa, toinen yrtteille tarkoitettu, toinen naisen rakapussukka.
Haltianainen oli varsin sievä ja viaton näky ronskien miesten ja naisten keskellä, jotka tanssivat villeinä musiikin tahdissa.
Sheena oli tullut kylään työkeikalle, joka oli ollut majatalon pitäjän vaimo. Mies oli ilahtunut vaimonsa parantumisesta niin, että oli pyytänyt saavansa tarjota naiselle yösijan majatalossa, sekä majatalon pikkiin mitä nyt halusi juodakkaan kapakan puolella. Hyväsydämminen nainen ei ollut kehdannut ottaa mitään kallista, vaan nautti kohtuullisesti valkoviiniä, jonka mies oli hänelle vain työntänyt nenän alle.
"Minusta teille sopii valkoviini, sillä vaikutatte samalla niin rauhalliselta ja niin hienostuneelta" Kapakan pitäjä oli sanonut naiselle, se oli ollut kohteliasta ja söpöä. Valkotukan onneksi hän piti viineistä, mutta kohtuullisin määrin. Nyt nainen istui nurkkapöydässä ja ihaili rohkeita tanssijoita, hän ei kehdannut tanssia kapakassa muiden nähden. Sheena hiukan mietti kehtaisiko hän hiukan laulaa luikauttaa.
Kun musiikki vaihtui erääseen kipaleeseen, jonka nainen oli nuorempana kuullut, hän ei kestänyt enää. Hän alkoi laulamaan kaunista laulua ensin hiljaa, mutta sitten kapakan yksistä tarjoilijoista veti naisen keskemmäksi, jotta kaikki voisivat kuulla. Vaikka valkotukka ensin nolostui kaikkien katseista hän jatkoi laulua, muutaman muun avustuksella.
Säteet kuutamon,
mua ain lämmittää
Viel kesäyö meitä
pitää sylissään
Säteet auringon,
metsäpolun kuuman puron
pintaan kimmeltää
Nosta jalkaa,
tanssi, tanssi prinsessa pien,
nukkumaan joutamaan,
et sä nyt lien
Kuunsäteet kun raikaa,
se on tän kesäyön taikaa
Anna tähtien loistaa piilostaan
Ilta hämärtyi pienessä kylässä, jossa ilta vasta alkoi. Kapakat täyttyivät musiikista ja humalaisista olennoista. Pienessä kylässä oli paljon erilaisia olentoja ihmisistä keijuihin ja keijuista minotauruksiin. Kapakoiden sveggaava musiikki yllytti kaikkia mukaan sen tahtiin, jopa sävelkorvattomat iloitsivat repeän musiikin tahdissa.
Ilta oli vasta alussa!
Eräässä majatalon kapakassa nimeltä Kulkukissa, istui kaunis valkotukkainen haltianainen. Haltianainen katseli tanssivia olentoja pieni hymy huulillaan. Haltian pitkät hiukset olivat letitetty ja heitetty oikean olkapään yli roikkumaan. Hiuksissa oli myös sulkia ja kermanvärisiä, sekä sinisiä, koristehelmiä. Naisella oli tapansa mukaan pisaranmuotoisen safiirin koristama otsatiara. Neidolla oli päällään vaaleansininen leveähihainen mekko, jonka kaula-aukko oli niin avara, että paljasti neidon sirot olkapäät. Helma loppui polvien yläpuolelle ja paljasti naisen reidessä olevan ruskeannahkavyön, josta roikkui tikari. Neidolla oli myös kermanvalkoinen vyö lanteillaan ja siinä riippui kaksi pussukkaa, toinen yrtteille tarkoitettu, toinen naisen rakapussukka.
Haltianainen oli varsin sievä ja viaton näky ronskien miesten ja naisten keskellä, jotka tanssivat villeinä musiikin tahdissa.
Sheena oli tullut kylään työkeikalle, joka oli ollut majatalon pitäjän vaimo. Mies oli ilahtunut vaimonsa parantumisesta niin, että oli pyytänyt saavansa tarjota naiselle yösijan majatalossa, sekä majatalon pikkiin mitä nyt halusi juodakkaan kapakan puolella. Hyväsydämminen nainen ei ollut kehdannut ottaa mitään kallista, vaan nautti kohtuullisesti valkoviiniä, jonka mies oli hänelle vain työntänyt nenän alle.
"Minusta teille sopii valkoviini, sillä vaikutatte samalla niin rauhalliselta ja niin hienostuneelta" Kapakan pitäjä oli sanonut naiselle, se oli ollut kohteliasta ja söpöä. Valkotukan onneksi hän piti viineistä, mutta kohtuullisin määrin. Nyt nainen istui nurkkapöydässä ja ihaili rohkeita tanssijoita, hän ei kehdannut tanssia kapakassa muiden nähden. Sheena hiukan mietti kehtaisiko hän hiukan laulaa luikauttaa.
Kun musiikki vaihtui erääseen kipaleeseen, jonka nainen oli nuorempana kuullut, hän ei kestänyt enää. Hän alkoi laulamaan kaunista laulua ensin hiljaa, mutta sitten kapakan yksistä tarjoilijoista veti naisen keskemmäksi, jotta kaikki voisivat kuulla. Vaikka valkotukka ensin nolostui kaikkien katseista hän jatkoi laulua, muutaman muun avustuksella.
Säteet kuutamon,
mua ain lämmittää
Viel kesäyö meitä
pitää sylissään
Säteet auringon,
metsäpolun kuuman puron
pintaan kimmeltää
Nosta jalkaa,
tanssi, tanssi prinsessa pien,
nukkumaan joutamaan,
et sä nyt lien
Kuunsäteet kun raikaa,
se on tän kesäyön taikaa
Anna tähtien loistaa piilostaan