Post by bloodywolf on Sept 19, 2011 16:51:49 GMT 2
//Tännepäin mustanghawk herroineen : D //
Kuu möllötti pyöreänä tummansinisellä öisellä taivaalla luoden maahan pitkiä, selkeäreunaisia, mustia varjoja. Ilma oli kylmä ja kolea, ja tuuli tuskin lainkaan. Ihmisiä oli vähän liikkeellä, ja vain kapakoiden ja majatalojen ikkunoista kajasti edelleen valoa ja kaduille kantautui vaimeaa meteliä.
Alarice nojaili kivisen rakennutksen seinään ja katseli taivaalle sen tummiin korkeuksiin. Hän oli saanut pari päivää sitten pitköstä aikaa toimeksiannon toisen ammattinsa puolesta, ja nainen oli siitä iloisella tavalla yllättynyt. Nykyään hän teki hieman harvemmin näitä hommia, minkä vuoksi tämä tehtävä oli pitänyt naisen pirteänä. Hän oli jättänyt suosiolla pitkät ja värikkäät mekot pois laskusita, ja oli pukenut päälleen mustan lyhyen hameen, jonka kanssa oli helpompi liikkua. Ylä osana hänellä oli tummanruskea liivimäinen paita, ja päässään edelleen vihreä huivinsa.
'Muista, mies palaa kotiin vasta iltamyöhään. Tapa hänet siellä, sillä hänellä ei ole perhettä, joten kukaan ei voi olla sitä todistamassa'
Miehen sanat kaikuivat Alaricen päässä tämän lähtiessä liikkeelle. Ilta oli kääntynyt yöhön jo pari tuntia sitten, joten varmaankin uhri oli jo kotonaan. Alarice hyppäsi parin tynnyrin päälle ja vetäisi itsensä rännin avulla katolle, ja katsoi taakseen. Kadut olivat tyhjiä kuin kuoleman holvit, joten ei ollut pelkoa että joku hänet voisi nähdä. Korkeintaan joku juoppo joka ei kertoisi kellekkään, ja jos kertoisi, ei kukaan uskoisi.
Alarice suuntasi katseensa kohti korkeampaa rakennusta, joka oli kaikesta päätellen murhattavaksi määrätyn miehen koti. Alarice huokasi. Mitä mahtailua! Asua nyt noin korkealla vaikka oli selvästi vihattu kun ei kerran omistanut perhettäkään.
Nainen heilautti hiuksensa pois tieltä ja valmistautui tiirikoimaan ikkunaa auki.
Kuu möllötti pyöreänä tummansinisellä öisellä taivaalla luoden maahan pitkiä, selkeäreunaisia, mustia varjoja. Ilma oli kylmä ja kolea, ja tuuli tuskin lainkaan. Ihmisiä oli vähän liikkeellä, ja vain kapakoiden ja majatalojen ikkunoista kajasti edelleen valoa ja kaduille kantautui vaimeaa meteliä.
Alarice nojaili kivisen rakennutksen seinään ja katseli taivaalle sen tummiin korkeuksiin. Hän oli saanut pari päivää sitten pitköstä aikaa toimeksiannon toisen ammattinsa puolesta, ja nainen oli siitä iloisella tavalla yllättynyt. Nykyään hän teki hieman harvemmin näitä hommia, minkä vuoksi tämä tehtävä oli pitänyt naisen pirteänä. Hän oli jättänyt suosiolla pitkät ja värikkäät mekot pois laskusita, ja oli pukenut päälleen mustan lyhyen hameen, jonka kanssa oli helpompi liikkua. Ylä osana hänellä oli tummanruskea liivimäinen paita, ja päässään edelleen vihreä huivinsa.
'Muista, mies palaa kotiin vasta iltamyöhään. Tapa hänet siellä, sillä hänellä ei ole perhettä, joten kukaan ei voi olla sitä todistamassa'
Miehen sanat kaikuivat Alaricen päässä tämän lähtiessä liikkeelle. Ilta oli kääntynyt yöhön jo pari tuntia sitten, joten varmaankin uhri oli jo kotonaan. Alarice hyppäsi parin tynnyrin päälle ja vetäisi itsensä rännin avulla katolle, ja katsoi taakseen. Kadut olivat tyhjiä kuin kuoleman holvit, joten ei ollut pelkoa että joku hänet voisi nähdä. Korkeintaan joku juoppo joka ei kertoisi kellekkään, ja jos kertoisi, ei kukaan uskoisi.
Alarice suuntasi katseensa kohti korkeampaa rakennusta, joka oli kaikesta päätellen murhattavaksi määrätyn miehen koti. Alarice huokasi. Mitä mahtailua! Asua nyt noin korkealla vaikka oli selvästi vihattu kun ei kerran omistanut perhettäkään.
Nainen heilautti hiuksensa pois tieltä ja valmistautui tiirikoimaan ikkunaa auki.