Post by pamorina on Sept 19, 2011 14:51:26 GMT 2
//Elikkäsh tännepäin Xarias neitosensa kanssa hophop x)//
Ah mikä ihana täydellinen paikka! Tänne Asmus Guntier, mahtailija ja naistennaurattaja tahtoisi rakennuttaa loistohotellin. Tuonne tulisi etupiha ja tuossa olisi pienoinen kukka-asetelma. Paikka kuhisisi naisia ja kaikki olisivat täällä ihailemassa haltiaa. Mies veti syvään henkeä kunnes lysähti harmistuneen näköisenä kyykkyyn. Tuo piteli käsissään pussukkaa jossa kaikki sen rahat pidettiin, ja nyt se oli täysin tyhjä. Unelma tästä ihanasta rakennuksesta lipuivat pois tuon ajatuksista. "Aaargh että pitää olla näin köyhä!" tuo huudahti ja keikahti selälleen pehmeälle hiekalle.
Aallot osuivat rantaan rauhallisesti. Paikka tuntui olevan täysin autio ja rauhallinen. Voisi olla hieman liian kylmää mennä pulikoimaan mutta tämä onneksi oli niitä viimeisiä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ennen syksyn piemyttä ja talven hyytävää pakkasta. Haltiamies oli painanut silmänsä kiinni ja hitaasti se vaipui rauhalliseen tilaan, aivan unen ja valvetilan rajamaille. Oli niin lämmintä kun aurinko pääsi leikkimään tämän kasvoilla vielä viimeisiä kertoja. Hiekan pehmeys muistutti lapsuuskodin pehmeistä patjoista. Tämä tunne oli täysi vastakohta paikkoihin missä tuo yleisin nukkui, pieneen vilttiin kääriytyneenä jossain metsän uumenissa. Vielä kun joku kaunis ihminen tuossa vieressä olisi katseltavana tai edes peili johon katsoessa tuo näkisi maailman kauneimman eliön, itsensä!
Voi kumpa Asmuksella olisi kaksoisolento! Yhtä uljas ja komea kuin itsekkin oli, sellaisen se tahtoi kumppanikseen. Tietenkin olisi mukavaa jos kumppani olisi nainen mutta ei miehissäkään mitään vikaa ollut.
Haltia puhalsi hiuskiehkuran naamaltaan, muttei jaksanut edes avata silmiään. Tuo oli aukaissut liivinsä napit auki ja antoi auringon ruskettaa kalpeaa ihoa. Aurinko kimmelsi jalkojen renkaissa ja paljaat varpaat heiluivat välillä laiskasti. Tämä oli tervetullut levähdyshetki, eihän nämä laguunin eläimet näyttäneet mitään vihamielisimpää sorttia olevan.
Ah mikä ihana täydellinen paikka! Tänne Asmus Guntier, mahtailija ja naistennaurattaja tahtoisi rakennuttaa loistohotellin. Tuonne tulisi etupiha ja tuossa olisi pienoinen kukka-asetelma. Paikka kuhisisi naisia ja kaikki olisivat täällä ihailemassa haltiaa. Mies veti syvään henkeä kunnes lysähti harmistuneen näköisenä kyykkyyn. Tuo piteli käsissään pussukkaa jossa kaikki sen rahat pidettiin, ja nyt se oli täysin tyhjä. Unelma tästä ihanasta rakennuksesta lipuivat pois tuon ajatuksista. "Aaargh että pitää olla näin köyhä!" tuo huudahti ja keikahti selälleen pehmeälle hiekalle.
Aallot osuivat rantaan rauhallisesti. Paikka tuntui olevan täysin autio ja rauhallinen. Voisi olla hieman liian kylmää mennä pulikoimaan mutta tämä onneksi oli niitä viimeisiä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ennen syksyn piemyttä ja talven hyytävää pakkasta. Haltiamies oli painanut silmänsä kiinni ja hitaasti se vaipui rauhalliseen tilaan, aivan unen ja valvetilan rajamaille. Oli niin lämmintä kun aurinko pääsi leikkimään tämän kasvoilla vielä viimeisiä kertoja. Hiekan pehmeys muistutti lapsuuskodin pehmeistä patjoista. Tämä tunne oli täysi vastakohta paikkoihin missä tuo yleisin nukkui, pieneen vilttiin kääriytyneenä jossain metsän uumenissa. Vielä kun joku kaunis ihminen tuossa vieressä olisi katseltavana tai edes peili johon katsoessa tuo näkisi maailman kauneimman eliön, itsensä!
Voi kumpa Asmuksella olisi kaksoisolento! Yhtä uljas ja komea kuin itsekkin oli, sellaisen se tahtoi kumppanikseen. Tietenkin olisi mukavaa jos kumppani olisi nainen mutta ei miehissäkään mitään vikaa ollut.
Haltia puhalsi hiuskiehkuran naamaltaan, muttei jaksanut edes avata silmiään. Tuo oli aukaissut liivinsä napit auki ja antoi auringon ruskettaa kalpeaa ihoa. Aurinko kimmelsi jalkojen renkaissa ja paljaat varpaat heiluivat välillä laiskasti. Tämä oli tervetullut levähdyshetki, eihän nämä laguunin eläimet näyttäneet mitään vihamielisimpää sorttia olevan.