Post by Deleted on Sept 15, 2011 15:35:19 GMT 2
//Joo, oli se Tai no, Padme esitteli//
Ewartkaan ei tuntunut olevan kovin innokas kuhertelemaan käytävissä, koska heti kuultuaan Taran ehdotuksen tämä kääntyi hänen puoleensa ja hymyili. tara näki hymyn erittäin selvästikkin, vaikka käytävässä oli pimeää. Kiitos vampyyri geenit!
Mies lähdi johdattelemaan häntä muiskuttelevien parien ohitse kohti ovea, joka aukesi melko hiljaa, mutta loksahti kiinni äänekäästi, aivan kuin se olisi halunnut paljastaa, että joku oli juuri livahtanut tiehensä juhlasalista. Pirkule! Se vielä tästä puuttuisi jos joku lähtisi heidän peräänsä ja estäisi heidän aikeensa! Sen jälkeen Tara saattaisi purra joltakin pään irti... murr..
He kävelivät pitkällä käytävällä, jota somisti pitkä punainen matto ja lukuisat taulut Frettien perheen jäsenistä, niin kuolleista kuin elävistäkin. Oli ihme vaasia ja patsaita. Melko hienoa, oikeastaan. He kokeilivat eri ovia, mutta ne olivat lukossa. Ja Tara saattoi kuulla hehkumallisia huokailija oven takana. He eivät olleet ainoita syntisiä~
Lopulta yksi ovi aukesi ja Ewart kurskisti sisään. tara tiesi sen jo tyhjäksi ja pian kaksikko hiipi sisään. Tara lukitsi sen ja kääntyi katsomaan Ewartia, joka oli hypännyt kuin pikku lapsi sänkylle. Tara kohotti sekunniksi toista kulmaansa, mutta kohautti sitten sievästi harteitaan miehen mieliteolle ja virnisti Ewartin kysymykselle.
"Kyllä vain, herra Khardelminelüneira. Tämä huone sopii erittäin hyvin" Tara sanoi, kävellen sängyn reunalle lanteet keinuen, istuutuen sitten sen reunalle.
Tara laski kätensä miehen reidelle ja hymyili viettelevästi.
"Onko tämä tarpeeksi yksityinen teidän mieleenne?" Tara taasen kysyi mieheltä ja antoi kätensä nousta hieman ylemmän, sormet melkein toisen nivusta koskien.
Ewartkaan ei tuntunut olevan kovin innokas kuhertelemaan käytävissä, koska heti kuultuaan Taran ehdotuksen tämä kääntyi hänen puoleensa ja hymyili. tara näki hymyn erittäin selvästikkin, vaikka käytävässä oli pimeää. Kiitos vampyyri geenit!
Mies lähdi johdattelemaan häntä muiskuttelevien parien ohitse kohti ovea, joka aukesi melko hiljaa, mutta loksahti kiinni äänekäästi, aivan kuin se olisi halunnut paljastaa, että joku oli juuri livahtanut tiehensä juhlasalista. Pirkule! Se vielä tästä puuttuisi jos joku lähtisi heidän peräänsä ja estäisi heidän aikeensa! Sen jälkeen Tara saattaisi purra joltakin pään irti... murr..
He kävelivät pitkällä käytävällä, jota somisti pitkä punainen matto ja lukuisat taulut Frettien perheen jäsenistä, niin kuolleista kuin elävistäkin. Oli ihme vaasia ja patsaita. Melko hienoa, oikeastaan. He kokeilivat eri ovia, mutta ne olivat lukossa. Ja Tara saattoi kuulla hehkumallisia huokailija oven takana. He eivät olleet ainoita syntisiä~
Lopulta yksi ovi aukesi ja Ewart kurskisti sisään. tara tiesi sen jo tyhjäksi ja pian kaksikko hiipi sisään. Tara lukitsi sen ja kääntyi katsomaan Ewartia, joka oli hypännyt kuin pikku lapsi sänkylle. Tara kohotti sekunniksi toista kulmaansa, mutta kohautti sitten sievästi harteitaan miehen mieliteolle ja virnisti Ewartin kysymykselle.
"Kyllä vain, herra Khardelminelüneira. Tämä huone sopii erittäin hyvin" Tara sanoi, kävellen sängyn reunalle lanteet keinuen, istuutuen sitten sen reunalle.
Tara laski kätensä miehen reidelle ja hymyili viettelevästi.
"Onko tämä tarpeeksi yksityinen teidän mieleenne?" Tara taasen kysyi mieheltä ja antoi kätensä nousta hieman ylemmän, sormet melkein toisen nivusta koskien.