Post by Deleted on Aug 28, 2011 21:40:05 GMT 2
Kesä alkoi olemaan loppumaan päin, sadonkorjuuta alettiin tekemään, aurinkoiset päivät lyhenivät. Ihmiset alkoivat olla kiireisiä tehdessään viime hetken juttuja, ennenkuin tulisi syksy ja sitä myöten talvi. Toivottiin, että omenat ehdittäisiin kerätä talteen ennenkuin syksy mädättäisi ne. Pelättiin, ettei kaikkia peltoja saataisi nyhdettyä ja että heinävarastot eivät riittäisi talven yli. Entäs vilja ja kaura sitten? Mutta ainahan oltiin pärjätty, niinkuin nytkin. Kun huomattiin, että omenat ehdittäiniin kerätä, viljat korjata pelloilta ja varmistaa, että kaikki on okei talven tuloa varten, ihmiset rentoutuivat, alkoi viimeiset kesäillan juhlat ja juhlia tuntui olevan joka talossa, joka ilta, kun pimeä koitti Lyrathiin.
Myös eräässä talossa, kartanossa oli juhlat. Paroni Fretta (haltiamies) halusi pitää omat viimeiset kesäillan juhlansa ja siksi kutsunut nimekkäät juhlijat kartanoonsa. Oli ladya, oli herraa, oli kreiviä, kreivitärtä ja muita ylempi arvoisia. Kaikki olivat panneet parastaan pukeutumisessa, jokaisella naisella oli niin paljon koruja, että ihan häikäisi. Oli kaunista samettista pukua, timantti tiaraa, valkoisia käsineitä. Oli frakkia, oli smokkia ja rusetteja. Kauniita ja komeita pareja, oli yksinäisiä tulijoita. Kuten eräs Lady.
Tara katsoi lähestyvää kartanoa, kun vaunut kulkivat soratietä pitkin, ohi suihkulähteen ja pysähtyivät portaiden eteen.
Kun vaunut pysähtyivät, punaiseen takkiin ja mustiin housuihin pukeutunut palvelija avasi oven. Tämä odotti taas yhtä lihavaa hapannaamaista naista, mutta hämmästyi, kun hoikka käsi laskeutui miehen ojennetulle kädelle ja esiin astui nuori nainen. Tämä oli kaikkea muuta kuin hapan ja lihava! Naisen kasvot olivat somat ja ne olivat erikoiset koruineen. Ja tatuointi, sitä ei voinut olla tuijottamatta. Lady iski silmäänsä.
"Kiitos~" Tara sanoi ja käveli kartanon portaita pitkin ylös. Viitta liehui perässä ja näytti, että nainen olisi liihottanut ylimmälle portaalle. Tämä ojensi kutsun hovimestarille, joka avasi oven.
Sisältä paljastui vihreän, punaisen ja kullan kimallus. Aula oli suuri ja siellä oli monia naulakoita. Tara ojensi viitan nuorelle miehelle. Nuorukainen hyväili häntä katseellaan, eikä ihmekkään. Puku oli melko tyrmäävä itsessään. Valkoinen, melko paljastava mekko, joka ei jättänyt mitään mielikuvituksen varaan. Selkäpuolelta puku oli avoin alaselkään asti. Kaulassa oli hopeinen panta ja pitempi kultainen koru (kultainen ketju, pallo päädyssä), joka ylsi aina rintavakoon saakka. Korvissa oli hopeiset pitkät korut, jotka ylsivät olkapäille. Hiukset olivat löyhällä nutturalla, mutta korvan taakse oli jätetty hiuskiehkurat. Naisen tumman meripihkan sävyiset silmät katselivat pitkien silmäripsien takaa aulaa, ennenkuin tämä lähti kohti käytävää, jonka takana olisi juhlat.
Tara käveli pimennetyllä käytävällä, joka oli valaistu tunnelma lyhdyin. Se oli jotenkiin eksoottinen. Ja ties monta paria illan mittaa kävisi muhinoimassa käytävän pimeydessä. Valoa näkyi käytävän päässä ja pian Tara oli päässyt suureen juhlasaliin. Toinen puoli salista oli varattu buffeelle ja pyöreille pöydille, joissa oli punaiset kynttilät. Toinen puolisko salia oli varattu elävälle musiikille ja tanssilattialle. Tara näki monia tuttaviaan, mutta ennenkuin hän aloittaisi small talkinin, hän tarvitsisi juotavaa. Juuri sopivasti tarjoilija käveli hänen ohitseen kymmentä shampanja lasia tarjottimella kantaen. Tara nappasi yhden lasin käteensä, katsoi hetken ajan ympärilleen, ennenkuin liihotti erään tuttavansa, lady Padmen luokse.
//Ettäs tällästä. Noreen miehensä ja tämän ottotyttären kera~//
Myös eräässä talossa, kartanossa oli juhlat. Paroni Fretta (haltiamies) halusi pitää omat viimeiset kesäillan juhlansa ja siksi kutsunut nimekkäät juhlijat kartanoonsa. Oli ladya, oli herraa, oli kreiviä, kreivitärtä ja muita ylempi arvoisia. Kaikki olivat panneet parastaan pukeutumisessa, jokaisella naisella oli niin paljon koruja, että ihan häikäisi. Oli kaunista samettista pukua, timantti tiaraa, valkoisia käsineitä. Oli frakkia, oli smokkia ja rusetteja. Kauniita ja komeita pareja, oli yksinäisiä tulijoita. Kuten eräs Lady.
Tara katsoi lähestyvää kartanoa, kun vaunut kulkivat soratietä pitkin, ohi suihkulähteen ja pysähtyivät portaiden eteen.
Kun vaunut pysähtyivät, punaiseen takkiin ja mustiin housuihin pukeutunut palvelija avasi oven. Tämä odotti taas yhtä lihavaa hapannaamaista naista, mutta hämmästyi, kun hoikka käsi laskeutui miehen ojennetulle kädelle ja esiin astui nuori nainen. Tämä oli kaikkea muuta kuin hapan ja lihava! Naisen kasvot olivat somat ja ne olivat erikoiset koruineen. Ja tatuointi, sitä ei voinut olla tuijottamatta. Lady iski silmäänsä.
"Kiitos~" Tara sanoi ja käveli kartanon portaita pitkin ylös. Viitta liehui perässä ja näytti, että nainen olisi liihottanut ylimmälle portaalle. Tämä ojensi kutsun hovimestarille, joka avasi oven.
Sisältä paljastui vihreän, punaisen ja kullan kimallus. Aula oli suuri ja siellä oli monia naulakoita. Tara ojensi viitan nuorelle miehelle. Nuorukainen hyväili häntä katseellaan, eikä ihmekkään. Puku oli melko tyrmäävä itsessään. Valkoinen, melko paljastava mekko, joka ei jättänyt mitään mielikuvituksen varaan. Selkäpuolelta puku oli avoin alaselkään asti. Kaulassa oli hopeinen panta ja pitempi kultainen koru (kultainen ketju, pallo päädyssä), joka ylsi aina rintavakoon saakka. Korvissa oli hopeiset pitkät korut, jotka ylsivät olkapäille. Hiukset olivat löyhällä nutturalla, mutta korvan taakse oli jätetty hiuskiehkurat. Naisen tumman meripihkan sävyiset silmät katselivat pitkien silmäripsien takaa aulaa, ennenkuin tämä lähti kohti käytävää, jonka takana olisi juhlat.
Tara käveli pimennetyllä käytävällä, joka oli valaistu tunnelma lyhdyin. Se oli jotenkiin eksoottinen. Ja ties monta paria illan mittaa kävisi muhinoimassa käytävän pimeydessä. Valoa näkyi käytävän päässä ja pian Tara oli päässyt suureen juhlasaliin. Toinen puoli salista oli varattu buffeelle ja pyöreille pöydille, joissa oli punaiset kynttilät. Toinen puolisko salia oli varattu elävälle musiikille ja tanssilattialle. Tara näki monia tuttaviaan, mutta ennenkuin hän aloittaisi small talkinin, hän tarvitsisi juotavaa. Juuri sopivasti tarjoilija käveli hänen ohitseen kymmentä shampanja lasia tarjottimella kantaen. Tara nappasi yhden lasin käteensä, katsoi hetken ajan ympärilleen, ennenkuin liihotti erään tuttavansa, lady Padmen luokse.
//Ettäs tällästä. Noreen miehensä ja tämän ottotyttären kera~//