Post by Junie on Aug 13, 2011 18:36:10 GMT 2
//Himi med Kaamos, Saanko Luvan~\\
Siitä oli aikaa, kun Etelän Valtiatar Zerachiel oli ollut kekkereissä. Aateliset tuskin pitäisivät siitä, että hän kutsui heidän hienoja kynttiläillallisiaan moukkamaisesti kekkereiksi, muttei se juurikaan merkitystä muuttanut. Musiikkia, ihmisiä, ruokaa ja tanssia..
Sekä miehiä seksikkäissä puvuissaan - Voisiko muuta enää toivoa?
Lisäksi valtiatar oli kuullut huhuja, että kartanon isäntä oli varsinainen herkkupeppu~
Zera seisahtui pihatiellä ihastelemaan kaunista taloa järvenrannalla. Ilma oli totisesti suosinut juhlia; oli lämmin, muttei liian kuuma. Oli kosteaa, muttei hiostavaa.
Aurinko oli jo aikaa sitten ohittanut lakikorkeutensa ja maalasi taivaan loisteliaalla väripaletillaan.
Rakennus oli sirorakenteinen, monikerroksinen ja suorastaan huusi, että talossa asui haltia.
Wenair hymyili hienoisesti ja asteli portaat ylös ovelle, missä häntä vastassa olikin hovimestari (tai sellaiseksi nainen miehen mielsi).
"Iltaa neiti", mies tervehti häntä vakavana ja kiiruhti ottamaan hänen viittansa.
Zera hymyili mielissään, kun toinen oli kutsunut häntä rouvan sijaan neidiksi ja suuntasi kulkunsa saliin, missä näkyi olevan jo porukkaa.
Hän halusi ehdottomasti tavata illan isännän.
Oli kulunut puoli päivää ennen kuin valtiatar oli saanut lopulta päätettyä, mitä pukisi ylleen illan juhliin ja ajanut siinä samalla poikansa Nathanielin lähes hulluuden partaalle.
"Usko jo äiti, se on oikein hyvä!", Nathan oli huokaissut eläimiä käsittelevän opuksensa takaa.
Punapää oli muikistellut suutaan ja keikistellyt kokovartalo peilin edessä.
"Mutta antaako se oikeanlaisen vaikutelman?"
Nathan oli kohottanut katseensa kirjansa takaa epäluuloisena.
"Riippuu siitä, millaisen vaikutelman haluat antaa?"
"Sinkkunainen, joka on sekä kunniallinen, että tääyyysiin avoin mahdollisiin yhdenyön suhteisiin~?"
"Äiti!"
Puku johon Zera oli lopulta päätynyt, oli olkaimeton, laventelinsininen lenkinki, joka sointui hänen silmiensä väreihin. Rinnalla kimalteli hopeinen kaulakoru ja korvissa kimaltelivat helmet. Hartioidensa suojaksi nainen saattoi laittaa mukanaan tuomansa huivin.
Uhkeat, punaiset kiharat oli kiinnitetty muutamalla soljella, mutta muuten ne soljuivat valtoimenaan pitkin selkää.
Kasvot oli meikattu vuosituhansien tuomalla taidolla ja saivat naisen hehkumaan.
Valtiatar hymyili itseluottamusta uhkuen. Hän aikoi säteillä näiden juhlien kirkkaimpana tähtenä!
Siitä oli aikaa, kun Etelän Valtiatar Zerachiel oli ollut kekkereissä. Aateliset tuskin pitäisivät siitä, että hän kutsui heidän hienoja kynttiläillallisiaan moukkamaisesti kekkereiksi, muttei se juurikaan merkitystä muuttanut. Musiikkia, ihmisiä, ruokaa ja tanssia..
Sekä miehiä seksikkäissä puvuissaan - Voisiko muuta enää toivoa?
Lisäksi valtiatar oli kuullut huhuja, että kartanon isäntä oli varsinainen herkkupeppu~
Zera seisahtui pihatiellä ihastelemaan kaunista taloa järvenrannalla. Ilma oli totisesti suosinut juhlia; oli lämmin, muttei liian kuuma. Oli kosteaa, muttei hiostavaa.
Aurinko oli jo aikaa sitten ohittanut lakikorkeutensa ja maalasi taivaan loisteliaalla väripaletillaan.
Rakennus oli sirorakenteinen, monikerroksinen ja suorastaan huusi, että talossa asui haltia.
Wenair hymyili hienoisesti ja asteli portaat ylös ovelle, missä häntä vastassa olikin hovimestari (tai sellaiseksi nainen miehen mielsi).
"Iltaa neiti", mies tervehti häntä vakavana ja kiiruhti ottamaan hänen viittansa.
Zera hymyili mielissään, kun toinen oli kutsunut häntä rouvan sijaan neidiksi ja suuntasi kulkunsa saliin, missä näkyi olevan jo porukkaa.
Hän halusi ehdottomasti tavata illan isännän.
Oli kulunut puoli päivää ennen kuin valtiatar oli saanut lopulta päätettyä, mitä pukisi ylleen illan juhliin ja ajanut siinä samalla poikansa Nathanielin lähes hulluuden partaalle.
"Usko jo äiti, se on oikein hyvä!", Nathan oli huokaissut eläimiä käsittelevän opuksensa takaa.
Punapää oli muikistellut suutaan ja keikistellyt kokovartalo peilin edessä.
"Mutta antaako se oikeanlaisen vaikutelman?"
Nathan oli kohottanut katseensa kirjansa takaa epäluuloisena.
"Riippuu siitä, millaisen vaikutelman haluat antaa?"
"Sinkkunainen, joka on sekä kunniallinen, että tääyyysiin avoin mahdollisiin yhdenyön suhteisiin~?"
"Äiti!"
Puku johon Zera oli lopulta päätynyt, oli olkaimeton, laventelinsininen lenkinki, joka sointui hänen silmiensä väreihin. Rinnalla kimalteli hopeinen kaulakoru ja korvissa kimaltelivat helmet. Hartioidensa suojaksi nainen saattoi laittaa mukanaan tuomansa huivin.
Uhkeat, punaiset kiharat oli kiinnitetty muutamalla soljella, mutta muuten ne soljuivat valtoimenaan pitkin selkää.
Kasvot oli meikattu vuosituhansien tuomalla taidolla ja saivat naisen hehkumaan.
Valtiatar hymyili itseluottamusta uhkuen. Hän aikoi säteillä näiden juhlien kirkkaimpana tähtenä!