Post by Himwath on Aug 13, 2011 16:51:57 GMT 2
Amon vaihtoi jossain välissä vaatteet, mutta Iris oli liian syventynyt keskusteluun Pealen kanssa huomatakseen mitään. Kuului vain satunnainen vaatteiden kahahdus ja Amon oli jälleen edustuskunnossa.
Iris tavallaan toivoi, että haltia tulisi mukaan, vaikka ei ihan täysin uskonutkaan, että toinen suostuisi. Brunette nimittäin ei tainnut liiemmin pitää metsäläisnaisesta.
"Kyllä, mutta jos sinua yhtään lohduttaa niin marisen ääneen vain, koska sinä et puhu", nainen vinkkasi virnistäen leveästi. Ehkä hänen olisi pitänyt ottaa toinen hieman enemmän tosissaan, mutta ei ollut Iriksen tapaista murehtia.
Hän oli jo varma, ettei Amon suostuisi ja nyöättyään Pealelle loikkasi takaisin vaunuihinsa hakemaan muutamia tykötarpeita. Nainen ei kuitenkaan ehtinyt edes sisälle asti, kun Amon suostui kuin suotuikin tulemaan hänen mukaansa. Ällistyseenä Iris katseli koristeellista brunettea.
"Oho, olin melkein varma että..." hän aloitti, mutta päätti lauseensa kesken päätään pudistaen.
"Hyvä on, ei enää sankarihommia", metsäläinen kikatteli hyväntuulisesti heittäessään repun selkään ja sujauttaessaan saappaat jalkoihinsa. Niin mielellään kuin hän kulkikin paljasjaloin, ei Iriskään suostunut lähtemään suolle ilman jalkineita.
Päähänsä hän sitoi turkoosin huivin ja loikkasi takaisin maahan.
"Lähdetään! Tiedän reitin. Herra Peale varmaankin voi vahtia vankkureitani."
Miehen nyökättyä myöntävästi iris katsahti Amonin elukkaa epäluuloisena.
"Tuleeko tuokin mukaan?" hän kysyi. "Vai jääkö se tänne?"
Ehkä verenhimoisesta pedosta olisi enemmän hyötyä kuin hänen kapisesta koirastaan, joka varmaankin oli telmimässä joiden paikallisten katulasten kanssa.
"Et muuten, Amon, satu tietämään, miten puolikuuveitsiä käytetään?" Iris kysyi äkisti kaksikon lähtiessä matkaan.
Iris tavallaan toivoi, että haltia tulisi mukaan, vaikka ei ihan täysin uskonutkaan, että toinen suostuisi. Brunette nimittäin ei tainnut liiemmin pitää metsäläisnaisesta.
"Kyllä, mutta jos sinua yhtään lohduttaa niin marisen ääneen vain, koska sinä et puhu", nainen vinkkasi virnistäen leveästi. Ehkä hänen olisi pitänyt ottaa toinen hieman enemmän tosissaan, mutta ei ollut Iriksen tapaista murehtia.
Hän oli jo varma, ettei Amon suostuisi ja nyöättyään Pealelle loikkasi takaisin vaunuihinsa hakemaan muutamia tykötarpeita. Nainen ei kuitenkaan ehtinyt edes sisälle asti, kun Amon suostui kuin suotuikin tulemaan hänen mukaansa. Ällistyseenä Iris katseli koristeellista brunettea.
"Oho, olin melkein varma että..." hän aloitti, mutta päätti lauseensa kesken päätään pudistaen.
"Hyvä on, ei enää sankarihommia", metsäläinen kikatteli hyväntuulisesti heittäessään repun selkään ja sujauttaessaan saappaat jalkoihinsa. Niin mielellään kuin hän kulkikin paljasjaloin, ei Iriskään suostunut lähtemään suolle ilman jalkineita.
Päähänsä hän sitoi turkoosin huivin ja loikkasi takaisin maahan.
"Lähdetään! Tiedän reitin. Herra Peale varmaankin voi vahtia vankkureitani."
Miehen nyökättyä myöntävästi iris katsahti Amonin elukkaa epäluuloisena.
"Tuleeko tuokin mukaan?" hän kysyi. "Vai jääkö se tänne?"
Ehkä verenhimoisesta pedosta olisi enemmän hyötyä kuin hänen kapisesta koirastaan, joka varmaankin oli telmimässä joiden paikallisten katulasten kanssa.
"Et muuten, Amon, satu tietämään, miten puolikuuveitsiä käytetään?" Iris kysyi äkisti kaksikon lähtiessä matkaan.