Post by Himwath on Aug 7, 2011 12:08:06 GMT 2
Aurinko kurkki ajoittain pilviverhon takaa.
Metsän vihreä oli jo alkanu pikkuhiljaa haalistumaan kellertäväksi ja ilmassa tuoksui syksy. Tai oikeistaan muta.
Tai oikeistaan jokin mätänevä, joka huolestutti häntä ihan mahdottomasti Iristä. Hän oli ollut keräämässä suolaa läheisestä suonesta kallioiden lomassa, mutta ei tietenkään ollut ajatellut että tarvitsisi jotain kättä pidempää. Olihan naisella toki puukko mukana, samoin kuin jokunen pussukka ja kävelysauva, mutta varsinaiset aseet olivat vankkureissa.
Jotka olivat kylässä.
Tietenkin.
Iriksen seurana ollut koira nuuski ilma hetken ennen kuin murisi matalasti ja pinkaisi omille teilleen. Metsäläinen katsoi pusikkoon katoavaa hännänpäätä uskomatta silmiään.
"On siinä minulla vahti!" nainen huudahti, mutta vaikeni haistaessaan hänkin sen. Jokin lähestyi, eikä pian tarvinut luottaa enää vain nenäänsä kun lähistölle laskeutui jokin kömpelösti ja parkaisten.
Gargoili.
Mahtavaa...
Nainen ei jäänyt odottamaan että otus saisi näköyhteden häneen vaan pinkaisi koiransa perään pöpelikköön. Sitä paitsi gargoili oli jo varmaankin haistanut hnen mehevän metsäläislihansa. Maasto nousi hieman siinä missä maanlainen lähde valui kymmeninä puroina alas kallioisen mäen päältä. Sieltä syövereistä Iris oli hetkistä aikaisemmin hakenut suolaa, mutta nyt hän loikki kivillä varpasillaan yrittäen päästä otuksen ulottumattomiin. Se seurasi häntä vakaasti, mutta kompuroiden. Gargoilit olivat melko kömpelöitä metsissä, varsinkin metsäläistä vastaan. Mäkimuodostelma tosin antoi sille etuuksia, joita Iris ei ollut tullut ajatelleeksikaan. Mäellä kasvoi puita harvassa, ja kivien välistä otus sai helposti jalan sijaa pitkävarpaisilla raajoillaan. Iriksellä sen sijaan oli vaikeuksia pysytellä poissa gargoilin sormista ja vahvasta hännästä.
"Ah!"
Maa katosi naisen jalkojan alta kun hän lipasi yhteen mäen kallioiden halkeamista. Tyttö putosi halkeaman pohjalle päästen täpärästi tarpeeksi kauas gargoilin ulottumattomiin. Sekös turhautti otusta, joka kiljaisi kiukuksissaan ja yritti kaivaa naista esille. Se kuitenkin ylettyi ainoastaan luonnottoman pitkällä kielellään lipaisemaan Iriksen jalkapohjia.
"Yök", metsäläinen totesi huomattuaan miten paljon kuolaa muuten niin kuivasta otuksesta lähti. Hetken kuilun pimeydessä hapuiltuaan hän tunsi sormiensa alla kävelysauvansa, jonka survaisi kaikilla voimillaan gargoilin hapuileviin käsiin. Otus parkaisi taas ja nakkasi kepin metsään käyden uudella vimmalla halkeamassa turvassa olevan namusen kimppuun.
Iris perääntyi niin hyvälle halkeaman takaseinää vasten kuin pystyi ja mietti ohimennen, miten kummassa mahtaisi päästä pois. Ja missä se koira oli? Toivottavasti se oli päässyt pakoon?
Metsäläinen huokaisi ja kirosi mielessään kyvyttömyyttä aseiden kanssa.
'Apua', hän ajatteli itsekseen potkaistessaan gargoilia sormille. Huutamaan hän oli liian ylpeä.
//Apua, nainen pulassa xD
Eli Pamorina herransa kanssa ~ //
Metsän vihreä oli jo alkanu pikkuhiljaa haalistumaan kellertäväksi ja ilmassa tuoksui syksy. Tai oikeistaan muta.
Tai oikeistaan jokin mätänevä, joka huolestutti häntä ihan mahdottomasti Iristä. Hän oli ollut keräämässä suolaa läheisestä suonesta kallioiden lomassa, mutta ei tietenkään ollut ajatellut että tarvitsisi jotain kättä pidempää. Olihan naisella toki puukko mukana, samoin kuin jokunen pussukka ja kävelysauva, mutta varsinaiset aseet olivat vankkureissa.
Jotka olivat kylässä.
Tietenkin.
Iriksen seurana ollut koira nuuski ilma hetken ennen kuin murisi matalasti ja pinkaisi omille teilleen. Metsäläinen katsoi pusikkoon katoavaa hännänpäätä uskomatta silmiään.
"On siinä minulla vahti!" nainen huudahti, mutta vaikeni haistaessaan hänkin sen. Jokin lähestyi, eikä pian tarvinut luottaa enää vain nenäänsä kun lähistölle laskeutui jokin kömpelösti ja parkaisten.
Gargoili.
Mahtavaa...
Nainen ei jäänyt odottamaan että otus saisi näköyhteden häneen vaan pinkaisi koiransa perään pöpelikköön. Sitä paitsi gargoili oli jo varmaankin haistanut hnen mehevän metsäläislihansa. Maasto nousi hieman siinä missä maanlainen lähde valui kymmeninä puroina alas kallioisen mäen päältä. Sieltä syövereistä Iris oli hetkistä aikaisemmin hakenut suolaa, mutta nyt hän loikki kivillä varpasillaan yrittäen päästä otuksen ulottumattomiin. Se seurasi häntä vakaasti, mutta kompuroiden. Gargoilit olivat melko kömpelöitä metsissä, varsinkin metsäläistä vastaan. Mäkimuodostelma tosin antoi sille etuuksia, joita Iris ei ollut tullut ajatelleeksikaan. Mäellä kasvoi puita harvassa, ja kivien välistä otus sai helposti jalan sijaa pitkävarpaisilla raajoillaan. Iriksellä sen sijaan oli vaikeuksia pysytellä poissa gargoilin sormista ja vahvasta hännästä.
"Ah!"
Maa katosi naisen jalkojan alta kun hän lipasi yhteen mäen kallioiden halkeamista. Tyttö putosi halkeaman pohjalle päästen täpärästi tarpeeksi kauas gargoilin ulottumattomiin. Sekös turhautti otusta, joka kiljaisi kiukuksissaan ja yritti kaivaa naista esille. Se kuitenkin ylettyi ainoastaan luonnottoman pitkällä kielellään lipaisemaan Iriksen jalkapohjia.
"Yök", metsäläinen totesi huomattuaan miten paljon kuolaa muuten niin kuivasta otuksesta lähti. Hetken kuilun pimeydessä hapuiltuaan hän tunsi sormiensa alla kävelysauvansa, jonka survaisi kaikilla voimillaan gargoilin hapuileviin käsiin. Otus parkaisi taas ja nakkasi kepin metsään käyden uudella vimmalla halkeamassa turvassa olevan namusen kimppuun.
Iris perääntyi niin hyvälle halkeaman takaseinää vasten kuin pystyi ja mietti ohimennen, miten kummassa mahtaisi päästä pois. Ja missä se koira oli? Toivottavasti se oli päässyt pakoon?
Metsäläinen huokaisi ja kirosi mielessään kyvyttömyyttä aseiden kanssa.
'Apua', hän ajatteli itsekseen potkaistessaan gargoilia sormille. Huutamaan hän oli liian ylpeä.
//Apua, nainen pulassa xD
Eli Pamorina herransa kanssa ~ //