Post by Himwath on Aug 13, 2011 11:53:34 GMT 2
Hän oli hoitanut osansa, vaikkakaan ei täysin puhtaasti. Vampyyrilla ei olisi enää syytä jäädä palloilemaan kartanolle. Ajatus tuntui ikävältä, mutta toisaalta hän oli ehkä mielellään puhunut muutamia asioita halki. Vampyyri ei vain tiennyt, mistä tai miten aloittaa, eikä ollut ihan varma, mitä edes sanoisi.
Oikeistaan, hän ei ollut varma mistään.
Loppujen lopuksi parantaminen oli ollut helppo osuus, ainakin henkisesti. Tavallaan Royn teki mieli käskeä Fay vuoteeseen lepäämään ja hiippailla itse omille teilleen.. Raukkamaisesti.
Hän aavisteli, mitä tuleman piti kun haltia asteli huoneen poikki ja istuutui toiselle puolelle sänkyä. Roy kohotti kasvonsa käsistään, mutta piti katseensa lattialaudoissa. Hän ei sanonut, mitään mutta suostui kuuntelemaan. Haltia kuitenkin osaisi muotoilla asiansa paremmin.
Hiljaisena vampyyri kuunteli toisen selityksiä rypsitäen otsaansa ja sulkien hetkeksi silmänsä. Ei hän halunutkaan kuulla tätä. Ei se kuulunut hänelle! Eikä hän muutenkaan välittänyt...
Roy puraisi kielensä sivua tukahduttaen huokauksen.
Haltian lopetettua oli hetken hiljaista Royn yrittäessä koota ajatuksiaan. Lopulta hän nousi ylös ja käveli ikkunalla, edelleen selin Fayhin, ettei hänen kasvonsa pettäisi häntä.
"Tavallaan..." vampyyri aloitti hiljaa katsellen synkkää maisemaa, "Tavallaan tiesin, että näin käy jossain vaiheessa."
Hän hymyili ilottomasti ikkunalle.
"Olet liian kiltti, Fay."
Oli taas alkanut sataa, mutta Roy ei katsellut sadetta. Hän mietti tai joutui miettimään niitä asioita, joista vähiten piti. Lopulta hän huokaisi raskaasti.
"Tiedätkö sinä, miten paljon se koskee, kun tiedän näkeväni sinua vain satunnaisesti?" vampyyri kysyi. "Silloinkin salaa ja pikaisesti. Ja koko ajan tiedän, että sinulla on kiire johonkin muualle."
Hän laski otsansa ikkunan lasia vasten. Siitä olisi varmaan heijastunut hänen kuvajaisensa, jos hänellä sellainen olisi ollut.
"Minä... minä en välitä, että olet kiireinen töidesi, sukusi, statuksesi takia, mutta... mutta olen mustasukkainen yhteisestä ajastamme. Ja nyt kun tiedän, että sama mistä tulet ja mitä mielessä, sinua odottaa kotona joku muu..."
Vampyyri vaikeni hetkeksi.
"Olen monesti miettinyt, että olisi meille molemmille helmpompaa, jos... jos emme tapaisi enää."
Tuntui pahalta sanoa, mutta se oli kummitellut hänen mielessään jo jonkin aikaa.
//Draaaamaaaaa ~~ D,8 //
Oikeistaan, hän ei ollut varma mistään.
Loppujen lopuksi parantaminen oli ollut helppo osuus, ainakin henkisesti. Tavallaan Royn teki mieli käskeä Fay vuoteeseen lepäämään ja hiippailla itse omille teilleen.. Raukkamaisesti.
Hän aavisteli, mitä tuleman piti kun haltia asteli huoneen poikki ja istuutui toiselle puolelle sänkyä. Roy kohotti kasvonsa käsistään, mutta piti katseensa lattialaudoissa. Hän ei sanonut, mitään mutta suostui kuuntelemaan. Haltia kuitenkin osaisi muotoilla asiansa paremmin.
Hiljaisena vampyyri kuunteli toisen selityksiä rypsitäen otsaansa ja sulkien hetkeksi silmänsä. Ei hän halunutkaan kuulla tätä. Ei se kuulunut hänelle! Eikä hän muutenkaan välittänyt...
Roy puraisi kielensä sivua tukahduttaen huokauksen.
Haltian lopetettua oli hetken hiljaista Royn yrittäessä koota ajatuksiaan. Lopulta hän nousi ylös ja käveli ikkunalla, edelleen selin Fayhin, ettei hänen kasvonsa pettäisi häntä.
"Tavallaan..." vampyyri aloitti hiljaa katsellen synkkää maisemaa, "Tavallaan tiesin, että näin käy jossain vaiheessa."
Hän hymyili ilottomasti ikkunalle.
"Olet liian kiltti, Fay."
Oli taas alkanut sataa, mutta Roy ei katsellut sadetta. Hän mietti tai joutui miettimään niitä asioita, joista vähiten piti. Lopulta hän huokaisi raskaasti.
"Tiedätkö sinä, miten paljon se koskee, kun tiedän näkeväni sinua vain satunnaisesti?" vampyyri kysyi. "Silloinkin salaa ja pikaisesti. Ja koko ajan tiedän, että sinulla on kiire johonkin muualle."
Hän laski otsansa ikkunan lasia vasten. Siitä olisi varmaan heijastunut hänen kuvajaisensa, jos hänellä sellainen olisi ollut.
"Minä... minä en välitä, että olet kiireinen töidesi, sukusi, statuksesi takia, mutta... mutta olen mustasukkainen yhteisestä ajastamme. Ja nyt kun tiedän, että sama mistä tulet ja mitä mielessä, sinua odottaa kotona joku muu..."
Vampyyri vaikeni hetkeksi.
"Olen monesti miettinyt, että olisi meille molemmille helmpompaa, jos... jos emme tapaisi enää."
Tuntui pahalta sanoa, mutta se oli kummitellut hänen mielessään jo jonkin aikaa.
//Draaaamaaaaa ~~ D,8 //