Post by Nekosan on Aug 8, 2011 2:06:18 GMT 2
Kitty tiesi, että Hayden ei varmasti antaisi asian olla.
Sitä paitsi valo osui hennon sopivasti naisen sormukseen, jota hän häpelöi miettiväisenä.
Vaikka muisto oli samalla tuskallinen, se johtu vain siitä, ettei nainen tiennyt mitä miehelle oli oikeasti tapahtunut. Yleensä sanottiin, että tieto lisää tuskaa, mutta tummaverikkö oli varma, että saisi itselleen rauhan jos saisi tietää enemmän.
Hän kuitenkin yritti olla ajattelematta sitä sen enempää.
Vetehisnainen kuuli kyllä toisen vastauksen pahoitteluun, mutta tyytyi silti vain katselemaan kattoon miettiväisenä. Vaikka ajatukset pyörivät vähän vaikka missä, alkoi nainen miettimään, josko nukkumaanmeno olisi parempi olla päällimmäinen ajatus.
Ikävä kyllä hänen viereltään kuului kysymys, jonka nainen tiesi olevan tulossa, eikä neiti siksi hätkähtänyt ollenkaan, vaan siirsi katseensa mieheen.
"On ja oli.. Kannan sitä mukanani, kaiketi minä luulen, että sen avulla ratkaisen arvoitukset", Kitty vastasi hyvin salaperäisesti. Se vain oli hänen tapansa, paljastaa pikku hiljaa ja salaperäisesti. Tavallaan se oli kiertelemistä, mutta se tuli luontaisesti häneltä. Tavallaan nainen mietti pitäisikö hänen kysyä mieheltä, kenties tämä voisi tietää jotain.
"Ettet satuisi tuntemaan ketään ihmismiestä nimeltä Martin Omarian?", nainen kysyi yhtäkkiä uteliaan kuuloisella äänellä. Nainen arveli, ettei toinen luultavasti olisi kuullut miehestä, tämä kun ei ollut kovin nimekäs näyttelijä. Aina oli kuitenkin jonkunlainen mahdollisuus ja kerran kun he olivat toisissaan kiinni, piti kai sitä käyttää tilaisuutta hyväksi. Tästä oli kaiken lisäksi mahdotonta paeta.
Sitä paitsi valo osui hennon sopivasti naisen sormukseen, jota hän häpelöi miettiväisenä.
Vaikka muisto oli samalla tuskallinen, se johtu vain siitä, ettei nainen tiennyt mitä miehelle oli oikeasti tapahtunut. Yleensä sanottiin, että tieto lisää tuskaa, mutta tummaverikkö oli varma, että saisi itselleen rauhan jos saisi tietää enemmän.
Hän kuitenkin yritti olla ajattelematta sitä sen enempää.
Vetehisnainen kuuli kyllä toisen vastauksen pahoitteluun, mutta tyytyi silti vain katselemaan kattoon miettiväisenä. Vaikka ajatukset pyörivät vähän vaikka missä, alkoi nainen miettimään, josko nukkumaanmeno olisi parempi olla päällimmäinen ajatus.
Ikävä kyllä hänen viereltään kuului kysymys, jonka nainen tiesi olevan tulossa, eikä neiti siksi hätkähtänyt ollenkaan, vaan siirsi katseensa mieheen.
"On ja oli.. Kannan sitä mukanani, kaiketi minä luulen, että sen avulla ratkaisen arvoitukset", Kitty vastasi hyvin salaperäisesti. Se vain oli hänen tapansa, paljastaa pikku hiljaa ja salaperäisesti. Tavallaan se oli kiertelemistä, mutta se tuli luontaisesti häneltä. Tavallaan nainen mietti pitäisikö hänen kysyä mieheltä, kenties tämä voisi tietää jotain.
"Ettet satuisi tuntemaan ketään ihmismiestä nimeltä Martin Omarian?", nainen kysyi yhtäkkiä uteliaan kuuloisella äänellä. Nainen arveli, ettei toinen luultavasti olisi kuullut miehestä, tämä kun ei ollut kovin nimekäs näyttelijä. Aina oli kuitenkin jonkunlainen mahdollisuus ja kerran kun he olivat toisissaan kiinni, piti kai sitä käyttää tilaisuutta hyväksi. Tästä oli kaiken lisäksi mahdotonta paeta.