Post by Nekosan on May 7, 2011 15:23:24 GMT 2
//Runollista, mutta Junie tänne Haydenin kanssa!//
Meri oli kauniin näköinen auringon säteiden osuessa sen pintaan ja ilma oli viileähkö. Kaunis mustaviolettihiuksinen vetehisnainen seisoi eteläisellä kalliolla ja katsoi vettä. Hän oli riisunut vaatteensa pois, lukuun ottamatta putkitoppiaan, ja hyppäsi kohti hyytävää merta. Kissansa nainen oli jättänyt nunnien huostaan ja vaatteensa hän oli laittanut mukana olevaan reppuun, jonka hän oli piilottanut. Veteen molskahtaessa, nainen muutti jalkansa pyrstöksi ja katsoi rintojensa suojaksi asettanutta putkitoppia. Se oli hiukan valahtanut hypyssä, mutta pian nainen sai sen asennettua kunnolla. Nyt hän lähtisi etsimään sitä aarretta, josta oli kuullut!
Nainen joutui uimaan pitemmän matkan, sillä aarre oli pohjoisempana. Kitty ui ja ui, kunnes hän tiesi olevansa oikealla paikalla. Nyt olisi vain löydettävä se aarre. Johtolankoja tietysti oli vähän, joten naisen pitäisi vain etsiä se tietty uponnut merirosvolaiva. Nainen oli kuullut siitä entisiltä merirosvo kavereiltaan, jotka olivat puhuneet siitä kuinka laiva oli uponnut, mukanaan maaginen aarre. Tietysti lännenvetehisen oli pakko löytää tämä aarre kokoelmiinsa, kenties sieltä löytyisi paljon ihania aarteita. Matkaansa hän oli ottanut veden kestävän olkalaukun, jonne laittaisi suurimman osan aarteesta, jos hän haluaisi enemmän, kyllä hän varmasti jotain keksiksi.
Matka tuntui pitkältä, mutta pian nainen huomasi pohjalla jotain kiiltävää. Pari pyrstön heilautusta ja nainen sai huomata sen olevan vain pullonrähjä! Vieläkään ei merkkiäkään aarteesta.
Mustaviolettihiuksinen ei päättänyt vielä lopettaa, joten hän jatkoi etsintää kovasti. Tällaisilla hetkillä arvostaisi apukeinoja, mutta ei nainen tuntenut muita vetehisiä kuin sisarensa. Cherryllä tosin oli kiire Henrikin kanssa ja Angeliä nainen ei ollut saanut kiinni, joten hänen täytyisi selvitä yksin.
//Tönkköä, mut tässä tää alotus//
Meri oli kauniin näköinen auringon säteiden osuessa sen pintaan ja ilma oli viileähkö. Kaunis mustaviolettihiuksinen vetehisnainen seisoi eteläisellä kalliolla ja katsoi vettä. Hän oli riisunut vaatteensa pois, lukuun ottamatta putkitoppiaan, ja hyppäsi kohti hyytävää merta. Kissansa nainen oli jättänyt nunnien huostaan ja vaatteensa hän oli laittanut mukana olevaan reppuun, jonka hän oli piilottanut. Veteen molskahtaessa, nainen muutti jalkansa pyrstöksi ja katsoi rintojensa suojaksi asettanutta putkitoppia. Se oli hiukan valahtanut hypyssä, mutta pian nainen sai sen asennettua kunnolla. Nyt hän lähtisi etsimään sitä aarretta, josta oli kuullut!
Nainen joutui uimaan pitemmän matkan, sillä aarre oli pohjoisempana. Kitty ui ja ui, kunnes hän tiesi olevansa oikealla paikalla. Nyt olisi vain löydettävä se aarre. Johtolankoja tietysti oli vähän, joten naisen pitäisi vain etsiä se tietty uponnut merirosvolaiva. Nainen oli kuullut siitä entisiltä merirosvo kavereiltaan, jotka olivat puhuneet siitä kuinka laiva oli uponnut, mukanaan maaginen aarre. Tietysti lännenvetehisen oli pakko löytää tämä aarre kokoelmiinsa, kenties sieltä löytyisi paljon ihania aarteita. Matkaansa hän oli ottanut veden kestävän olkalaukun, jonne laittaisi suurimman osan aarteesta, jos hän haluaisi enemmän, kyllä hän varmasti jotain keksiksi.
Matka tuntui pitkältä, mutta pian nainen huomasi pohjalla jotain kiiltävää. Pari pyrstön heilautusta ja nainen sai huomata sen olevan vain pullonrähjä! Vieläkään ei merkkiäkään aarteesta.
Mustaviolettihiuksinen ei päättänyt vielä lopettaa, joten hän jatkoi etsintää kovasti. Tällaisilla hetkillä arvostaisi apukeinoja, mutta ei nainen tuntenut muita vetehisiä kuin sisarensa. Cherryllä tosin oli kiire Henrikin kanssa ja Angeliä nainen ei ollut saanut kiinni, joten hänen täytyisi selvitä yksin.
//Tönkköä, mut tässä tää alotus//