Post by Himwath on May 5, 2011 19:18:01 GMT 2
Oli varsin viileä aamupäivä. Aurinko oli vasta puolisen tuntia sitten alkanut sulattaa yön kuuraa puiden oksilta, joten ilmassa tuoksui vielä lumi, jota itseän tosin ei ollut enää kuin hyvin satunnaisissa notkoissa.
Florian ei huomannut metsän kauneutta kompuroidessaan tuttuja polkuja kotiaan kohti. Edellisyö oli ollut viimeinen muodonmuutosyö nykyiselle kuulle, joten mies uskaltautui palamaan kotikyläänsä. Hänellä ei ollut yllään kuin pitkä tumman harmaa aamutakintapainen ja paksut saappaat, ja päivettyneessä ihossa vanhojen arpien lomassa risteili tuoreita naarmuja. Kasvojen vasemmalla puolella oli neljä pitkää ja kapeaa haavaa, jotka alkoivat ohimolta jatkuivat sänkisen posken alalaitaan. Hän oli saanut ilmeisesti jonkun kynsistä, vaikka miehellä itsellään ei ollut mitään muistikuvaa. Hänen jokaista lihastaan särki ja hän edelleen melkein maistoi ihmissuden verenmaun.
Mies seisahtui nojaamaan erään puun runkoon ja vetämään henkeä. Myös hänen kylkeään ja lonkkaansa aristi. Kenties häntä raapaissut oli pudottanut suden alas jostain hieman korkeammalta, vaikka pudotus ei tainutkaan olla pitkä. Aamun koleus sai miehen nykimään takin paremmin ylleen ja hetken kalpeita kasvojaan hierottuaan hän kokosi rastat paksulle ponihännälle. Katsellessaan paljaiden puiden välistä siivilöityvää auringonvaloa hän päätti olla toistaiseksi palaamatta kotikyläänsä.
Ajatus siitä, että viattomassa, yksinkertaisessa maalaiskylässä pyörisi kuolleenmetsästäjiä sai lempeän miehen voimaan pahoin.
Hän sylkäisi maahan ja huokaisi raskaasti muistellen muutamaa viikkoa aiemmin sattunutta kiistaa.
Paikka ei ollut ollut kovinkaan kaukana hänen kotikylästään, mutta toisaalta seutu oli täynnä toinen toistaan pienempiä kyläyhteisöjä. Tuntui julmalta ja kaukaa haetulta, että juuri häntä syytettiin herra Kolben karjan raatelemisesta. Karja oli ollut normaalisti laiduntamassa peltoalueellaan paimenien nukkuessa, mutta aamulla suurin osa oli tapettu. Vaikka hän oli huomauttaunut, että mikäli asialla olisi ollut ihmissusi, tuo olisi mitä luultavimmin käynyt paimenien kimppuun, eikä karjan. Huomautus oli mennyt kuuroille korville, ja vaikka herra Kolben oli antanut ymmärtää jättäneensä asian sikseen, Florianilla oli paha aavistus. Hän kuitenkin teki kaikkensa nielläkseen huolensa.
//Äägh, koeta saada jotain irti, Rakki //
Florian ei huomannut metsän kauneutta kompuroidessaan tuttuja polkuja kotiaan kohti. Edellisyö oli ollut viimeinen muodonmuutosyö nykyiselle kuulle, joten mies uskaltautui palamaan kotikyläänsä. Hänellä ei ollut yllään kuin pitkä tumman harmaa aamutakintapainen ja paksut saappaat, ja päivettyneessä ihossa vanhojen arpien lomassa risteili tuoreita naarmuja. Kasvojen vasemmalla puolella oli neljä pitkää ja kapeaa haavaa, jotka alkoivat ohimolta jatkuivat sänkisen posken alalaitaan. Hän oli saanut ilmeisesti jonkun kynsistä, vaikka miehellä itsellään ei ollut mitään muistikuvaa. Hänen jokaista lihastaan särki ja hän edelleen melkein maistoi ihmissuden verenmaun.
Mies seisahtui nojaamaan erään puun runkoon ja vetämään henkeä. Myös hänen kylkeään ja lonkkaansa aristi. Kenties häntä raapaissut oli pudottanut suden alas jostain hieman korkeammalta, vaikka pudotus ei tainutkaan olla pitkä. Aamun koleus sai miehen nykimään takin paremmin ylleen ja hetken kalpeita kasvojaan hierottuaan hän kokosi rastat paksulle ponihännälle. Katsellessaan paljaiden puiden välistä siivilöityvää auringonvaloa hän päätti olla toistaiseksi palaamatta kotikyläänsä.
Ajatus siitä, että viattomassa, yksinkertaisessa maalaiskylässä pyörisi kuolleenmetsästäjiä sai lempeän miehen voimaan pahoin.
Hän sylkäisi maahan ja huokaisi raskaasti muistellen muutamaa viikkoa aiemmin sattunutta kiistaa.
Paikka ei ollut ollut kovinkaan kaukana hänen kotikylästään, mutta toisaalta seutu oli täynnä toinen toistaan pienempiä kyläyhteisöjä. Tuntui julmalta ja kaukaa haetulta, että juuri häntä syytettiin herra Kolben karjan raatelemisesta. Karja oli ollut normaalisti laiduntamassa peltoalueellaan paimenien nukkuessa, mutta aamulla suurin osa oli tapettu. Vaikka hän oli huomauttaunut, että mikäli asialla olisi ollut ihmissusi, tuo olisi mitä luultavimmin käynyt paimenien kimppuun, eikä karjan. Huomautus oli mennyt kuuroille korville, ja vaikka herra Kolben oli antanut ymmärtää jättäneensä asian sikseen, Florianilla oli paha aavistus. Hän kuitenkin teki kaikkensa nielläkseen huolensa.
//Äägh, koeta saada jotain irti, Rakki //