Post by naru on Feb 23, 2011 14:10:43 GMT 2
//Jei, tästä se lähtee! Jos olet vielä kiinnostunut tulemaan mukaan, iske vain meikälle yksäriä, niin katsotaan mahtuuko hahmo vielä messiin. Pelaamisen iloa kaikille //
Pakkaset olivat sinä vuonna Lyrathissa ennätyksellisen kovat ja mahtavat nietokset olivat yltäneet aina etelä-rannikolle asti. Myös normaalisti vähäluminen Girishan-kylä oli saanut normaalia paksumman lumivaipan ja hirsitalojen katot narisivat välillä uhkaavasti lumen painosta. Ilma oli sinä päivänä kirkas ja kirpeä. Lumi ja pakkanen eivät kuitenkaa pidätellyt kyläläisiä sisätiloissa, ei sinä päivänä. Oli suuren keskitalven juhlan aika!
Juhla oli kylässä joka vuotinen tapaus, josta oltiin kohistu jo monta viikkoa etukäteen. Perheet panivat parastaan ja parhaat viinit, ja juustot kaivettiin esille. Keväältä asti säilötyt hillot ja kuivatut hedelmät nostettiin pöytiin ja talven niukkuudesta huolimatta pöydät tulisivat notkumaan ruuasta illalla, olihan kyseessä sentään nagakylä.
Suuri kapakka oli koristeltu kirkkaan värisillä kangas nauhoilla ja kesällä kuivatuilla kukkasilla ja suurilla hirsipöydillä oli poikkeuksellisesti tumman vihreät pöytäliinat. Koristelun värit eivät tuntuneet noudattavan mitään tiettyä linjaa, vaan olivat täysin sattuman varaisia. Kapakka oli valaistu magiaa voimavaranaan käyttävillä lyhdyillä, joiden valo oli hiukan siniseen taittuvaa, muttei kuitenkaan kylmää. Maagisten lyhyjen lisäksi oli myös tavallisia kynttilöitä ja soihtuja, jotka oli kuitenkin sijoiteltu niin, ettei niiden tuli olisi kenellekkään vaaraksi.
Päivä oli taittumassa iltaan ja juhla lähestyi. Kyläläiset pukivat parhaansa ylleen ja suuntasivat punertavassa auringon laskussa kohti suurta kapakkaa. Pian alkaisi ilonpito ja lysti.
---
Kyläpäällikkö Rakesh Girisha seisoi kapakan tiskin ääressä ja tarkkaili valmisteluita, valmiina puttumaan tilanteeseen, jos jokin menisi pieleen. Tumman miehen sarvet olivat näyttävästi koristeltu nauhoilla ja kultaisilla ketjuilla ja tämä oli pukeutunut pussihihaiseen kauluspaitaan, jonka päällä oli turkiskauluksinen liivi. Vanhempi nagaherra oli varsin vaikuttava näky, eikä tosiaan hävinnyt ulkonäössä pojilleen. Pitkät hiukset oli kasattu niskaan ponihännälle, jonka sekaan oli lisätty muutama hulka ja pikkuletti.
Rouva Siriser Girisha luikerteli huolestuneen näköisenä ympäri kapakkaa, hössöttäen kilpaa muiden järjestelyihin osallistuneiden nagojen kanssa. Hän patisti vuoroi lapsia pois häntien tieltä, vuoroi höpötti hermostuneesti muille nagarouville, jotka yrittivät parhaansa mukaan hillitä tuittupäistä kyläpäällikön vaimoa. Ruoka olisi pian saatava pöytään ja kaiken pitäisi olla tiptop, ennen kuin loput kyläläisistä saapuisivat. Kaikesta stressitä huolimatta oli tämäkin nagarouva pukeutunut parhaimpiinsa ja vaikutti melkeimpä nauttivan hulinasta ympärillään. Hänellä oli punaiseen tunikaan, jossa oli monimutkainen keltainen kasviaiheinen kirjailu ja korvissaan suuret punakultaiset korvakorut. Olkapäille ylettyvät kullankeltaiset kiharat hiukset olivat nekin juhlavalla nutturalla, johon oli tungettu muutama koristeellinen sulka ja värikkäitä nauhoja.
Myös muut nagaperheen jäsenet olivat paikalla, lukuun ottamatta Tarokeshia, joka ei ollut vielä ilmaantunut paikalle. Vanhin poika Hakesh liikuskeli ympäri kapakkaa, autellen nostamaan raskaita esineitä ja yrittäen parhaansa mukaan kaitsia nuorinta veljeään Keringiä, joka uteliaisuuttaan tuntui olevan aina siellä, missä hän oli eniten tiellä.
Keskimmäinen veljeksistä, Adoras sen sijaan pysytteli sivussa, eikä tuntunut lainkaan nautiivan hälinästä. Tämä olikin tavallaan pakotettu mukaan velvollisuuden nimissä ja se näkyi nuoren, melkeimpä tyttömäisen naganmiehen kasvoista.
Kaikki veljekset olivat pukeutuneet samalla tavalla kuin isänsäkin, mutta ei väriskaaloissa. Kampaiksetkin olivat erilaisia ja korustus yksilöllistä, mutta heidän kuulumisestaan samaan perheeseen ei voinut erehtyä.
Mors ja Saragi Girisha olivat lyöttäytyneet yhteen ja auttoivat kantamaan tavaroita pöytään, tai no, Saragi auttoi. Mors oli ottanut tehtäväkseen häiriköidä jokaista kylän kaunotarta ja välillä rouva Girishan täytyi puuttua peliin, antamalla pojalleen kunnon korvapuustin aina ohittaessaan tämän. Tillikat eivät kuitenkaan tätä nuorta miestä paljoakaan haitanneet, eikä tämä voinut olla provosoimatta äitiään vielä hiukan lisää, suikauttamalla aina silloin tällöin tämän poskelle suukon.
Saragi pyöräytti veljelleen silmiään ja huokaisi sitten raskaasti. Joskus hänen veljensä osasi olla varsinainen riesa. Hänellä itsellään oli yllään tumman liila edestä halkaistu ohiut tunika ja hiukset olivat monimutkailsella nutturalla rakaraivossa. Mors oli pukeutunut vihreään pussihihaiseen paitaan, jonka hihat hän oli kuitenkin käärinyt kyynerpäihin ja tumman punaiseen liiviin, jossa oli myös turkiskaulus. hiukset olivat melkein auki, lukuun ottamatta päällihiuksista tehtyä pientä ponihäntää. koruja molemmilla oli nagoille tyypillisesti runsaasti, muta yksikään niistä ei kilissyt heidän liukuessa puista lattiaa pitkin.
Pian olisi valmista ja väki alkoi jo valua ovesta sisään, kyläpäällikön tervehtiessä jokaista henkikohtaisesti ovella. Paikalle oli saapunut muutama muusikkokin, jotka alkoivat soittaa iloista musiikkia huiluilla ja rummuilla. Juhlat oliva alkamassa.
//Köh, avausviestistä tuli super pitkä, mutta älkää ottako paineita. Lyhyet viestit riittävät jatkossa :3//
Pakkaset olivat sinä vuonna Lyrathissa ennätyksellisen kovat ja mahtavat nietokset olivat yltäneet aina etelä-rannikolle asti. Myös normaalisti vähäluminen Girishan-kylä oli saanut normaalia paksumman lumivaipan ja hirsitalojen katot narisivat välillä uhkaavasti lumen painosta. Ilma oli sinä päivänä kirkas ja kirpeä. Lumi ja pakkanen eivät kuitenkaa pidätellyt kyläläisiä sisätiloissa, ei sinä päivänä. Oli suuren keskitalven juhlan aika!
Juhla oli kylässä joka vuotinen tapaus, josta oltiin kohistu jo monta viikkoa etukäteen. Perheet panivat parastaan ja parhaat viinit, ja juustot kaivettiin esille. Keväältä asti säilötyt hillot ja kuivatut hedelmät nostettiin pöytiin ja talven niukkuudesta huolimatta pöydät tulisivat notkumaan ruuasta illalla, olihan kyseessä sentään nagakylä.
Suuri kapakka oli koristeltu kirkkaan värisillä kangas nauhoilla ja kesällä kuivatuilla kukkasilla ja suurilla hirsipöydillä oli poikkeuksellisesti tumman vihreät pöytäliinat. Koristelun värit eivät tuntuneet noudattavan mitään tiettyä linjaa, vaan olivat täysin sattuman varaisia. Kapakka oli valaistu magiaa voimavaranaan käyttävillä lyhdyillä, joiden valo oli hiukan siniseen taittuvaa, muttei kuitenkaan kylmää. Maagisten lyhyjen lisäksi oli myös tavallisia kynttilöitä ja soihtuja, jotka oli kuitenkin sijoiteltu niin, ettei niiden tuli olisi kenellekkään vaaraksi.
Päivä oli taittumassa iltaan ja juhla lähestyi. Kyläläiset pukivat parhaansa ylleen ja suuntasivat punertavassa auringon laskussa kohti suurta kapakkaa. Pian alkaisi ilonpito ja lysti.
---
Kyläpäällikkö Rakesh Girisha seisoi kapakan tiskin ääressä ja tarkkaili valmisteluita, valmiina puttumaan tilanteeseen, jos jokin menisi pieleen. Tumman miehen sarvet olivat näyttävästi koristeltu nauhoilla ja kultaisilla ketjuilla ja tämä oli pukeutunut pussihihaiseen kauluspaitaan, jonka päällä oli turkiskauluksinen liivi. Vanhempi nagaherra oli varsin vaikuttava näky, eikä tosiaan hävinnyt ulkonäössä pojilleen. Pitkät hiukset oli kasattu niskaan ponihännälle, jonka sekaan oli lisätty muutama hulka ja pikkuletti.
Rouva Siriser Girisha luikerteli huolestuneen näköisenä ympäri kapakkaa, hössöttäen kilpaa muiden järjestelyihin osallistuneiden nagojen kanssa. Hän patisti vuoroi lapsia pois häntien tieltä, vuoroi höpötti hermostuneesti muille nagarouville, jotka yrittivät parhaansa mukaan hillitä tuittupäistä kyläpäällikön vaimoa. Ruoka olisi pian saatava pöytään ja kaiken pitäisi olla tiptop, ennen kuin loput kyläläisistä saapuisivat. Kaikesta stressitä huolimatta oli tämäkin nagarouva pukeutunut parhaimpiinsa ja vaikutti melkeimpä nauttivan hulinasta ympärillään. Hänellä oli punaiseen tunikaan, jossa oli monimutkainen keltainen kasviaiheinen kirjailu ja korvissaan suuret punakultaiset korvakorut. Olkapäille ylettyvät kullankeltaiset kiharat hiukset olivat nekin juhlavalla nutturalla, johon oli tungettu muutama koristeellinen sulka ja värikkäitä nauhoja.
Myös muut nagaperheen jäsenet olivat paikalla, lukuun ottamatta Tarokeshia, joka ei ollut vielä ilmaantunut paikalle. Vanhin poika Hakesh liikuskeli ympäri kapakkaa, autellen nostamaan raskaita esineitä ja yrittäen parhaansa mukaan kaitsia nuorinta veljeään Keringiä, joka uteliaisuuttaan tuntui olevan aina siellä, missä hän oli eniten tiellä.
Keskimmäinen veljeksistä, Adoras sen sijaan pysytteli sivussa, eikä tuntunut lainkaan nautiivan hälinästä. Tämä olikin tavallaan pakotettu mukaan velvollisuuden nimissä ja se näkyi nuoren, melkeimpä tyttömäisen naganmiehen kasvoista.
Kaikki veljekset olivat pukeutuneet samalla tavalla kuin isänsäkin, mutta ei väriskaaloissa. Kampaiksetkin olivat erilaisia ja korustus yksilöllistä, mutta heidän kuulumisestaan samaan perheeseen ei voinut erehtyä.
Mors ja Saragi Girisha olivat lyöttäytyneet yhteen ja auttoivat kantamaan tavaroita pöytään, tai no, Saragi auttoi. Mors oli ottanut tehtäväkseen häiriköidä jokaista kylän kaunotarta ja välillä rouva Girishan täytyi puuttua peliin, antamalla pojalleen kunnon korvapuustin aina ohittaessaan tämän. Tillikat eivät kuitenkaan tätä nuorta miestä paljoakaan haitanneet, eikä tämä voinut olla provosoimatta äitiään vielä hiukan lisää, suikauttamalla aina silloin tällöin tämän poskelle suukon.
Saragi pyöräytti veljelleen silmiään ja huokaisi sitten raskaasti. Joskus hänen veljensä osasi olla varsinainen riesa. Hänellä itsellään oli yllään tumman liila edestä halkaistu ohiut tunika ja hiukset olivat monimutkailsella nutturalla rakaraivossa. Mors oli pukeutunut vihreään pussihihaiseen paitaan, jonka hihat hän oli kuitenkin käärinyt kyynerpäihin ja tumman punaiseen liiviin, jossa oli myös turkiskaulus. hiukset olivat melkein auki, lukuun ottamatta päällihiuksista tehtyä pientä ponihäntää. koruja molemmilla oli nagoille tyypillisesti runsaasti, muta yksikään niistä ei kilissyt heidän liukuessa puista lattiaa pitkin.
Pian olisi valmista ja väki alkoi jo valua ovesta sisään, kyläpäällikön tervehtiessä jokaista henkikohtaisesti ovella. Paikalle oli saapunut muutama muusikkokin, jotka alkoivat soittaa iloista musiikkia huiluilla ja rummuilla. Juhlat oliva alkamassa.
//Köh, avausviestistä tuli super pitkä, mutta älkää ottako paineita. Lyhyet viestit riittävät jatkossa :3//