Post by Nekosan on Jan 27, 2011 17:57:16 GMT 2
"Kuro! Katso täällä on paljon ihania kukkia!", nuori ruskeahiuksinen tyttö huusi toisaalla olevalle haltiamiehelle. Haltia katsoi hymyillen neitinsä intoa, nuori tyttö rakasti kukkia paljon. Megumi, jonka vanhemmat olivat vampyyrejä, juoksi kauniilla kukkaniityllä ja ihasteli ihania perhosia. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli alkukesää. Kukat olivat puhkeamaisillaan ja perhosia lenteli paljon pohjoisen niityillä. Ilma oli tänään suhteellisen lämmin. Pieni neiti oli pukenut kauniiseen vaaleanpunaiseen kesämekkoon, jonka helma lepatteli keveän tuulen tuulahtaessa. Suloinen nauru täytti niityn kun tyttö juoksi yhden värikkään perhosen perään. Kuro, haltiamies oli päättänyt istahtaa niitylle ja katseli pienen viisi vuotiaan neidin juoksentelua. Leó- herra oli pyytänyt Kuroa katsomaan neitiä, kun rouva Hius oli sairastunut. Haltiamies piti neidin naurusta ja hymystä, mutta ei ollut koskaan ennen oikein katsonut tytön perään. Se oli aina ollut naisten tehtävä huolehtia neidin tarpeista ja muista.
Pieni neiti juoksenteli iloisesti perhosen perässä ja naureskeli. Yhtäkkiä tyttö kompastui ja rämähti naamalleen maahan. Haltiamies nousi ylös hiukan huolestuneena, mutta pikku tytön vain noustessa tuhataen ylös, herra ymmärsi ettei ollut käynyt pahasti.
"Minun mekkoni on pilalla!", tyttö huudahti dramaattisesti, eikä mies voinut olla naurahtamatta neidin topakkuudelle. Pikkuinen neiti suuttui hiukan siitä, eivät muut palvelijat nauraneet neidille.
"Älä naura siinä! Minä vihaan sinua! Yhyy..miksi sinä naurat Megille?!", tyttö sanoi mutristaen suutaan ja alkoi muka itkeä. Haltiamies säikähti hiukan, oliko hän oikeasti loukannut neitiä nauramalla.
"Anteeksi pikku neiti, Kuro- setä oli ilkeä..eikö niin?", haltiamies tiedusteli itkevältä neidiltä, joka nosti katseensa mieheen. Pari kyyneltä tippui poskelta ja tyttö mullisti miehelle naurahtaen.
"Huijasi! Meg huijasi Kuro- setää! hahah!", tyttö huudahti ja lähti juoksemaan kohti metsää. Nyt ei Kuro-setää naurattanut, neitihän juoksi kohti metsää, jossa olisi vaarallista. Neiti oli vikkelä ja juoksi eteenpäin.
"Neiti! Pikku neiti! Ette saa mennä metsään!", haltiamies huusi hädissään neidin perään, joka viiletti nauraen eteenpäin. Pikku tyttö luuli miehen vain leikkivät hippaa hänen kanssaan, joten ei pysähtynyt miehen huutaessa hänelle.
Kuro katsoi avuttomana, kun vikkelä kinttuinen neiti juoksi metsän siimekseen. Herra juoksi perään ja toivoi ettei neiti eksyisi minnekkään. Nyt piti vain toivoa ettei neiti ehtisi kauas.
"En anna itselleni ikinä anteeksi, jos pikku neidille sattuu jotain..
Ne olivat haltiaherran viimeiset ajatukset, ennen kun hänkin katosi metsän pimentoon.
Megumi juoksi lisää ja lisää. Hänestä oli hauskaa juosta miestä karkuun ja toinen jahtaisi häntä. Tyttö puikkelehti puskien läpi ja hyppi runkojen yli, hän oli joskus ennenkin karannut metsään ja säikäyttänyt rouva Hiuksen henkihieveriin. Nyt tyttö kiusasi tuota uutta miestä, jonka nimeä ei enää muistanut. Herra oli uusi tytön kanssa ja neiti halusi vain hiukan näpäyttää tätäkin. Neiti juoksi piiloon yhden puskan taakse ja pysyi hiljaa. Haltiamies juoksi pian puskan ohi kauhuissaan neidin kadotessa.
"Neitii! Pikku neitii!", haltiamies huusi ohi mennessään ja Meg yritti olla nauramatta. Oli mukava juksata herraa ja naureskella sitten tälle jälkeenpäin.
//jatkuu.. Niin ja tiedän herra tuli tytön kokonaiseksi suojelijaksi vasta tämän täyttäessä seitsemän XDD//
Pieni neiti juoksenteli iloisesti perhosen perässä ja naureskeli. Yhtäkkiä tyttö kompastui ja rämähti naamalleen maahan. Haltiamies nousi ylös hiukan huolestuneena, mutta pikku tytön vain noustessa tuhataen ylös, herra ymmärsi ettei ollut käynyt pahasti.
"Minun mekkoni on pilalla!", tyttö huudahti dramaattisesti, eikä mies voinut olla naurahtamatta neidin topakkuudelle. Pikkuinen neiti suuttui hiukan siitä, eivät muut palvelijat nauraneet neidille.
"Älä naura siinä! Minä vihaan sinua! Yhyy..miksi sinä naurat Megille?!", tyttö sanoi mutristaen suutaan ja alkoi muka itkeä. Haltiamies säikähti hiukan, oliko hän oikeasti loukannut neitiä nauramalla.
"Anteeksi pikku neiti, Kuro- setä oli ilkeä..eikö niin?", haltiamies tiedusteli itkevältä neidiltä, joka nosti katseensa mieheen. Pari kyyneltä tippui poskelta ja tyttö mullisti miehelle naurahtaen.
"Huijasi! Meg huijasi Kuro- setää! hahah!", tyttö huudahti ja lähti juoksemaan kohti metsää. Nyt ei Kuro-setää naurattanut, neitihän juoksi kohti metsää, jossa olisi vaarallista. Neiti oli vikkelä ja juoksi eteenpäin.
"Neiti! Pikku neiti! Ette saa mennä metsään!", haltiamies huusi hädissään neidin perään, joka viiletti nauraen eteenpäin. Pikku tyttö luuli miehen vain leikkivät hippaa hänen kanssaan, joten ei pysähtynyt miehen huutaessa hänelle.
Kuro katsoi avuttomana, kun vikkelä kinttuinen neiti juoksi metsän siimekseen. Herra juoksi perään ja toivoi ettei neiti eksyisi minnekkään. Nyt piti vain toivoa ettei neiti ehtisi kauas.
"En anna itselleni ikinä anteeksi, jos pikku neidille sattuu jotain..
Ne olivat haltiaherran viimeiset ajatukset, ennen kun hänkin katosi metsän pimentoon.
Megumi juoksi lisää ja lisää. Hänestä oli hauskaa juosta miestä karkuun ja toinen jahtaisi häntä. Tyttö puikkelehti puskien läpi ja hyppi runkojen yli, hän oli joskus ennenkin karannut metsään ja säikäyttänyt rouva Hiuksen henkihieveriin. Nyt tyttö kiusasi tuota uutta miestä, jonka nimeä ei enää muistanut. Herra oli uusi tytön kanssa ja neiti halusi vain hiukan näpäyttää tätäkin. Neiti juoksi piiloon yhden puskan taakse ja pysyi hiljaa. Haltiamies juoksi pian puskan ohi kauhuissaan neidin kadotessa.
"Neitii! Pikku neitii!", haltiamies huusi ohi mennessään ja Meg yritti olla nauramatta. Oli mukava juksata herraa ja naureskella sitten tälle jälkeenpäin.
//jatkuu.. Niin ja tiedän herra tuli tytön kokonaiseksi suojelijaksi vasta tämän täyttäessä seitsemän XDD//