Post by Deleted on Dec 14, 2010 22:18:22 GMT 2
//jjuuli Léonen kanssa paikalle~//
Alku talvi oli vallanut Lyrathin, lunta oli satanut metri tolkulla, lapset leikkivät lumessa, tehden siihen vaikka minkälaista ukkoa ja linnaa, ja mukulakivet olivat erittäin liukkaita, jonka johdosta yksi jos toinenkin vanhus oli joutunut parantajan puheille.
Kello näytti kahta, lounas oltiin syöty vastikään ja ihmiset lähtivät harrastustensa pariin. Kuten myös William Silver, jolla oli kiire mennä kortti peliin muiden vanhusten kanssa. Mutta William ei ollut yksin liikenteessä. Tätä saatti tämän lapsenlapsi, Lexi, joka jolkutti vanhuksen kanssa käsikynkkää eteenpäin.
"Kyllä minä itsekkin olisin päässyt Charlien luokse. Ei sinne pitkä matka ole! Sinun pitäisi, nuorena ihmisenä, oll apitämässä hauskaa eikä saatella tälläisiä vellihousuja kortin peluuseen" William sanoi leppoisasti, taputtaen hansikkaallaan pojantyttärensä kättä, joka lepäsi papan käsivarrella.
"Ei tästä ole vaivaa ukki. Sitä paitsi, tiedät mitä minun "hauskan pitäminen " tarkoittaa ja tiedät, että aion mennä seuraavaksi kirjastoon" Lexi sanoi hymyillen, suikaten papalle suukon poskelle.
Brunette oli päättänyt saattaa papan turvallisesti Charlien luokse, joka asui heistä kilometrin päästä. Piakkoin Lexi hyvästelikin isoisänsä ja sanoi tulevansa hakemaan tämän muutaman tunnin päästä ja jos häntä ei näkyisi, ukki ei saisi lähteä yksin kävelemään! Papan luvattua moisen, tyttö heilautti kättään ja jatkoi matkaansa.
Lexi oli laittanut ylleen lilat raitahousut, saappaat, jotka ylsivät polviin saakka. Rosan sävyinen takki ylettyi reisille asti ja limen vihreä pipo lämmitti tytön päätä, samalla kun mustat kynsikkäät lämmittivät oman osansa. Hiukset oli sidottu kahdelle palmikolle ja tyttö käveli reippain askelin kohti kirjastoa, jossa hän etsisi käsiinsä riimujakäsittelevän kirjan. Brunette kääntyi oikealle, oikaistakseen eräiden talojen läpi, kun hän törmäsi johonkuhun ja kaatui hankeen, pipon mennessä samalle silmille.
"Äsh!" tyttö sähähti pienesti, nosti pipon silmiltä.
"Anteeksi, en huom..." tyttö ei voinut jatkaa. Ei, ei voinut olla... Oliko se...?
// Ettäs tällästä tällä kertaa //
Alku talvi oli vallanut Lyrathin, lunta oli satanut metri tolkulla, lapset leikkivät lumessa, tehden siihen vaikka minkälaista ukkoa ja linnaa, ja mukulakivet olivat erittäin liukkaita, jonka johdosta yksi jos toinenkin vanhus oli joutunut parantajan puheille.
Kello näytti kahta, lounas oltiin syöty vastikään ja ihmiset lähtivät harrastustensa pariin. Kuten myös William Silver, jolla oli kiire mennä kortti peliin muiden vanhusten kanssa. Mutta William ei ollut yksin liikenteessä. Tätä saatti tämän lapsenlapsi, Lexi, joka jolkutti vanhuksen kanssa käsikynkkää eteenpäin.
"Kyllä minä itsekkin olisin päässyt Charlien luokse. Ei sinne pitkä matka ole! Sinun pitäisi, nuorena ihmisenä, oll apitämässä hauskaa eikä saatella tälläisiä vellihousuja kortin peluuseen" William sanoi leppoisasti, taputtaen hansikkaallaan pojantyttärensä kättä, joka lepäsi papan käsivarrella.
"Ei tästä ole vaivaa ukki. Sitä paitsi, tiedät mitä minun "hauskan pitäminen " tarkoittaa ja tiedät, että aion mennä seuraavaksi kirjastoon" Lexi sanoi hymyillen, suikaten papalle suukon poskelle.
Brunette oli päättänyt saattaa papan turvallisesti Charlien luokse, joka asui heistä kilometrin päästä. Piakkoin Lexi hyvästelikin isoisänsä ja sanoi tulevansa hakemaan tämän muutaman tunnin päästä ja jos häntä ei näkyisi, ukki ei saisi lähteä yksin kävelemään! Papan luvattua moisen, tyttö heilautti kättään ja jatkoi matkaansa.
Lexi oli laittanut ylleen lilat raitahousut, saappaat, jotka ylsivät polviin saakka. Rosan sävyinen takki ylettyi reisille asti ja limen vihreä pipo lämmitti tytön päätä, samalla kun mustat kynsikkäät lämmittivät oman osansa. Hiukset oli sidottu kahdelle palmikolle ja tyttö käveli reippain askelin kohti kirjastoa, jossa hän etsisi käsiinsä riimujakäsittelevän kirjan. Brunette kääntyi oikealle, oikaistakseen eräiden talojen läpi, kun hän törmäsi johonkuhun ja kaatui hankeen, pipon mennessä samalle silmille.
"Äsh!" tyttö sähähti pienesti, nosti pipon silmiltä.
"Anteeksi, en huom..." tyttö ei voinut jatkaa. Ei, ei voinut olla... Oliko se...?
// Ettäs tällästä tällä kertaa //