Post by Nekosan on Oct 19, 2010 16:16:10 GMT 2
//Eli Reito tänne sutensa kanssa, homopornoo susilla~! noei sentään XD//
Parantaja oli matkalla kohti kylää, jonne hänet oli kutsuttu. Matka oli ollut jo pitkä, mutta onneksi nainen oli päässyt matkaan tarpeeksi aikaisin. Matkan varrella oli vesiputous, jonka läheisyys toi onnellisen tunteen naisen rintaan. Hän rakasti veden ääntä, vaikkei sitä nahnytkään. Vaikka voisihan hän mennä sitä vilkaisemaankin. Kuunvalo tallusteli tavalliseen tapaan emäntänsä vieressä ja Fiana leputteli siipiään neidon olkapäällä. Olo oli varsin rentoutunut, vaikka sitä pitikin olla varovainen, ei sitä koskaan tiennyt mitä matkan varrella kohtaisi.
Ilma oli hiukan viileä ja nainen olikin pukenut suhkot lämpimiin vaatteisiin.Valkoinen puuvillasta tehty hupullinen mekko, jonka helmat loppuivat polvien yläpuolella, paljastaen kauniit sirot reidet. Mekon kaula-aukko taasen paljasti hiukan naisen olkapäitä, mutta hupun laittaessa päähän, suojasi se myös olkapäitä kylmyydeltä. Nyt kuitenkaan ei ollut liian kylmä, jotta tarvitsisi pitää huppua päässä. Tosin jalat neito oli verhonnut saapasmaisilla ruskeilla kengillä, jossa oli nahkanyörit. Mekossa oli myös ruskeanahka vyö, josta roikkui nahkanaruja, joissa oli pieniä valkoisia helmiä. Samallaisia helmiä roikkui naisen hiuksissa. Neidolla oli sitonut nauhalla osan hiuksistaan kiinni, mutta muuten jättänyt hiuksensa auki.
Haltianeito kuunteli veden solinaa, kun susi tutkiskeli mielenkiintoisena ympäristöä. Nainen oli päättänyt istahtaa hetkeksi kannolle levähtämään. Mukanaan nainen kantoi pientä reppua, jossa oli tarvittavat varusteet matkalle. Varavaateita, etelänyrttejä, ruokaa, vettä ja muita tavittavia varusteita. Sheena ojensi linnulleen siemeniä, joita kantoi myös mukanaan. Lintu söi niitä naisen kädestä. Katsahtaen suttaan, joka nuuskiskeli etsien saalista. Naista hymyilytti, tottakai kun matka oli ollut pitkä, myös sudella oli nälkä. Yhtäkkiä susi haistoi jotain ja tutkiskeli hiukan levottomasti ympärilleen. Haltia tunsi sen, toinen susi. Ei kovinkaan lähellä, mutta Kuunvalon reaktioista päätellen uros. Sudesta huomasi aina kun lähettyvillä oli muita susia, siksi nainen valpastui. Kuten arvata saattoi susi pinkoi suuntaan jossa ilmeisesti haistoi toisen suden. Nainen joutui pinkomaan perään, lintu perässä. Onneksi reppu oli kiinni ja nopeasti heitettävissä selkään. Nainen ei halunnut jos susi ryhtyisi tappeluun muiden susien kanssa ja pysyikin tarpeeksi kaukana sudesta. Eihän hän muutenkaan perässä pysynyt.
"Fiana johdata minua!", nainen huusi linnulleen, joka johdatteli neitoa sutensa perässä. Olikohan Kuunvalo haistanut villin vai lemmikkisuden? Se oli yksi kysymys joka naisen päässä pyöri.
Parantaja oli matkalla kohti kylää, jonne hänet oli kutsuttu. Matka oli ollut jo pitkä, mutta onneksi nainen oli päässyt matkaan tarpeeksi aikaisin. Matkan varrella oli vesiputous, jonka läheisyys toi onnellisen tunteen naisen rintaan. Hän rakasti veden ääntä, vaikkei sitä nahnytkään. Vaikka voisihan hän mennä sitä vilkaisemaankin. Kuunvalo tallusteli tavalliseen tapaan emäntänsä vieressä ja Fiana leputteli siipiään neidon olkapäällä. Olo oli varsin rentoutunut, vaikka sitä pitikin olla varovainen, ei sitä koskaan tiennyt mitä matkan varrella kohtaisi.
Ilma oli hiukan viileä ja nainen olikin pukenut suhkot lämpimiin vaatteisiin.Valkoinen puuvillasta tehty hupullinen mekko, jonka helmat loppuivat polvien yläpuolella, paljastaen kauniit sirot reidet. Mekon kaula-aukko taasen paljasti hiukan naisen olkapäitä, mutta hupun laittaessa päähän, suojasi se myös olkapäitä kylmyydeltä. Nyt kuitenkaan ei ollut liian kylmä, jotta tarvitsisi pitää huppua päässä. Tosin jalat neito oli verhonnut saapasmaisilla ruskeilla kengillä, jossa oli nahkanyörit. Mekossa oli myös ruskeanahka vyö, josta roikkui nahkanaruja, joissa oli pieniä valkoisia helmiä. Samallaisia helmiä roikkui naisen hiuksissa. Neidolla oli sitonut nauhalla osan hiuksistaan kiinni, mutta muuten jättänyt hiuksensa auki.
Haltianeito kuunteli veden solinaa, kun susi tutkiskeli mielenkiintoisena ympäristöä. Nainen oli päättänyt istahtaa hetkeksi kannolle levähtämään. Mukanaan nainen kantoi pientä reppua, jossa oli tarvittavat varusteet matkalle. Varavaateita, etelänyrttejä, ruokaa, vettä ja muita tavittavia varusteita. Sheena ojensi linnulleen siemeniä, joita kantoi myös mukanaan. Lintu söi niitä naisen kädestä. Katsahtaen suttaan, joka nuuskiskeli etsien saalista. Naista hymyilytti, tottakai kun matka oli ollut pitkä, myös sudella oli nälkä. Yhtäkkiä susi haistoi jotain ja tutkiskeli hiukan levottomasti ympärilleen. Haltia tunsi sen, toinen susi. Ei kovinkaan lähellä, mutta Kuunvalon reaktioista päätellen uros. Sudesta huomasi aina kun lähettyvillä oli muita susia, siksi nainen valpastui. Kuten arvata saattoi susi pinkoi suuntaan jossa ilmeisesti haistoi toisen suden. Nainen joutui pinkomaan perään, lintu perässä. Onneksi reppu oli kiinni ja nopeasti heitettävissä selkään. Nainen ei halunnut jos susi ryhtyisi tappeluun muiden susien kanssa ja pysyikin tarpeeksi kaukana sudesta. Eihän hän muutenkaan perässä pysynyt.
"Fiana johdata minua!", nainen huusi linnulleen, joka johdatteli neitoa sutensa perässä. Olikohan Kuunvalo haistanut villin vai lemmikkisuden? Se oli yksi kysymys joka naisen päässä pyöri.