Post by Deleted on Oct 18, 2010 9:35:17 GMT 2
//Tänne Reiton kanssa : D//
Keli oli muuttunut kylmästä hiukan lämpimämpään. Lumi jota oli satanut viikon aikana oli alkamassa sulamaan. Se oli se ensilumi. Ja suolle, kun ei kovin paljon lunta satanu ja jos satoi se sulisi heti. Aurinko oli päättänyt onneksi pysyä loitomalla ja olla paistamatta. Aamu oli muuttumassa päivään hiljakseen. Suolla oli rauhallista ja hiljaista.
Lintuja lenteli siellä sun täällä vähän väliä. Suo oli kyllä paljon pelottavampi paikka iltaisin, että päivällä siellä harvoin mitään olisi. Puita oli kaatuneina maassa viime öisen myrskyn vuoksi. Myrsky oli ollut kamala. Se oli kestänyt koko sen pitkän yön. Vettä ei ollut satanut, mutta tuuli oli ollut mitä kovimmista päistä.
Suolla alkoi vihreys näkyä hiljakseen koko ajan päivän lähemmäksi tuloa. Sammal oli kosteaa ja pehmeää. Osissa puissa oli vielä lehtiä ja neulasia.
Suolla kuitenkin kulki joku. Yhtäkkiä jostain pusikosta juoksi pieni villisian poikanen. Se juoksi nopeasti pakoon jotain. Puiden lovissa juoksi joku iso tumma hahmo. Sitten kuului se sian korkea vinkaisu. Se joka sitä jahtasi sai sen kiinni.
"Sarot hienoa! Sait ruokaa itsellesi" sanoi joku hyvin komealla ja silti niin söpöllä äänellä. Vihreä hiuksinen puolivampyyri Dra-elmarr oli päätynyt suolle. "Minunkin pitäisi kai syödä jotain. Voit syödä sen rauhassa. Et ole syönyt kunnolla moneen päivään"
Dra-elmarr laski reppunsa alas ja meni istumaan kivelle ensin hiukan putsaen sitä märästä. Nuori mies katsoi taivaalle ja huokaisi. Hänen piti käydä Bystonissa hoitamassa erään asiakkaan aseet ja oli matkalla kotio takaisin Namariin.
Koti ikävä oli ja hänellä oli myös hyvin ikävä Tzefanyaa. Mitenköhän hänellä mahtoi mennä. Sarot katsoi puolivampyyria ja jatkoi syömistään.
Tuuli alkoi puhaltaa viileästi kylmää puuskaa. Se ei ollut kova, mutta viileä. Drael sulki silmnsä ja piti päätään taka kenossa hiukan.
Talvi oli tulossa ja se tuoksui hyvältä. Talvi oli hyvää aikaa. Silloin hän voisi kulkea päiväs aikaankin ilman mitään hätää.
Aurinko ei paistaisi pitkään aikaan. Ja oli mukavan viileää ja pimeää. Dra-elmarr kuunteli. Jotain oli pielessä.
Hän oli aistinut jotain Bystonista lähdettyään koko matkan siihen asti. Jokin oli seurannut häntä ja hyvin tiuhaan. Joku joko murhaaja tai kuolonmetsästäjä ellei jopa joku demoni.
Sarot nosti päätään huomatessaan kanssa, että jokin oli pielessä. Dra-elmarr nousi ja veti molemmat miekkansa huotristaan. Tämä kääntyi ympäri katsoen tulisiko joku jostain.
Miksi? Miksi se mikä lie oli ei tullut esiin. Drael ei pitänyt tuosta ollenkaan. "Tule esiin!" Drael huudahti.
Sitten se joku joka oli seurannut häntä hyppäsi esiin. Se oli nuoripoika Bystonista. "Mitä sä täällä teet?" puolivampyyri kysyi hädissään.
Hän oli jo kaukana Bystonista. "Mä en pysty oleen tuolla. Mä haluan apua" Drael huokaisi. Poika oli se, jota oli purrut kylässä.
Loistavaa. "Kuule johtuuko siitä, että sä pelkäät jotain vai et hallitse veren himoa vielä?" nuori puoliverinen polvistui. "Mä en pysty oleen normaalisti siellä" Dra-elmarr mietti. Se olisi hankalaa tuo homma. Miten hän saisi toisen oppimaan olemaan ihan normaalisti.
"Saatko nukuttua öisin?" poika puristi päätään. Voi luoja. Toisella oli se vampyyri ominaisuus, että ei pystynyt nukkumaan öisin. Paha tilanne. Sarot katseli kauempaa tapahtunutta.
Poika katsoi Draelia hädissään. "Jos tehdään näin. Sä puret mua ja katsotaan miten on, koska sulla on nyt nälkä mä nään sen sun silmistä." poika nyökkäsi hän ei ollut ennen purrut ihmistä. Vaan eläimiä matkan varrella.
Puoliverinen meni polvilleen maahan ja katsoi poikaa ottaen hänet lähemmäksi. "Sua jännittää tiedän, mutta sä pystyt siihen kyllä. Anna mennä" poika hiukan ensin jäi vain tuijottamaan. Sitten hän siirsi hiukan Draelin hiuksia tieltä.
Poika alkoi hengittää hiukan raskaasti ja meni lähemmäksi toisen kaulaa. Hetken päästä tämä kasvatti kulmahampaansa ja painoi hampaat Draelin hänen luojansa kaulavaltimoon. Drael hytkähti, mutta hymyili hiukan ja painoi poikaa tukevasti selästä itseään lähemmäksi.
Poika, kun oli saanut juotua tämä ei meinannut lopettaa, mutta päästettyään irti hän nuoli toisen kaulan puhtaaksi verestä ja imi hiukan valuvaa verta vielä. Sitten hetkeä myöhemmin oli Draelin kaula taas virheettömän näköinen.
"Onko parempi olo?" poika hymyili pirteästi ja istui yhä Draelin sylissä polvillaan. Poika halasi Dra-elmaria ja puoliverinen halasi takaisin. Heillä oli sellainen yhteys mikä oli yleensä luojillansa. Drael päästi irti ja kuunteli. "Joku on tulossa pysy takanani" puoliverinen nousi ja jäi katsomaan olisiko tulija vaarallinen.
//Toivottavasti saat jotain selkoa siitä ja keksit jotain ^^//
Keli oli muuttunut kylmästä hiukan lämpimämpään. Lumi jota oli satanut viikon aikana oli alkamassa sulamaan. Se oli se ensilumi. Ja suolle, kun ei kovin paljon lunta satanu ja jos satoi se sulisi heti. Aurinko oli päättänyt onneksi pysyä loitomalla ja olla paistamatta. Aamu oli muuttumassa päivään hiljakseen. Suolla oli rauhallista ja hiljaista.
Lintuja lenteli siellä sun täällä vähän väliä. Suo oli kyllä paljon pelottavampi paikka iltaisin, että päivällä siellä harvoin mitään olisi. Puita oli kaatuneina maassa viime öisen myrskyn vuoksi. Myrsky oli ollut kamala. Se oli kestänyt koko sen pitkän yön. Vettä ei ollut satanut, mutta tuuli oli ollut mitä kovimmista päistä.
Suolla alkoi vihreys näkyä hiljakseen koko ajan päivän lähemmäksi tuloa. Sammal oli kosteaa ja pehmeää. Osissa puissa oli vielä lehtiä ja neulasia.
Suolla kuitenkin kulki joku. Yhtäkkiä jostain pusikosta juoksi pieni villisian poikanen. Se juoksi nopeasti pakoon jotain. Puiden lovissa juoksi joku iso tumma hahmo. Sitten kuului se sian korkea vinkaisu. Se joka sitä jahtasi sai sen kiinni.
"Sarot hienoa! Sait ruokaa itsellesi" sanoi joku hyvin komealla ja silti niin söpöllä äänellä. Vihreä hiuksinen puolivampyyri Dra-elmarr oli päätynyt suolle. "Minunkin pitäisi kai syödä jotain. Voit syödä sen rauhassa. Et ole syönyt kunnolla moneen päivään"
Dra-elmarr laski reppunsa alas ja meni istumaan kivelle ensin hiukan putsaen sitä märästä. Nuori mies katsoi taivaalle ja huokaisi. Hänen piti käydä Bystonissa hoitamassa erään asiakkaan aseet ja oli matkalla kotio takaisin Namariin.
Koti ikävä oli ja hänellä oli myös hyvin ikävä Tzefanyaa. Mitenköhän hänellä mahtoi mennä. Sarot katsoi puolivampyyria ja jatkoi syömistään.
Tuuli alkoi puhaltaa viileästi kylmää puuskaa. Se ei ollut kova, mutta viileä. Drael sulki silmnsä ja piti päätään taka kenossa hiukan.
Talvi oli tulossa ja se tuoksui hyvältä. Talvi oli hyvää aikaa. Silloin hän voisi kulkea päiväs aikaankin ilman mitään hätää.
Aurinko ei paistaisi pitkään aikaan. Ja oli mukavan viileää ja pimeää. Dra-elmarr kuunteli. Jotain oli pielessä.
Hän oli aistinut jotain Bystonista lähdettyään koko matkan siihen asti. Jokin oli seurannut häntä ja hyvin tiuhaan. Joku joko murhaaja tai kuolonmetsästäjä ellei jopa joku demoni.
Sarot nosti päätään huomatessaan kanssa, että jokin oli pielessä. Dra-elmarr nousi ja veti molemmat miekkansa huotristaan. Tämä kääntyi ympäri katsoen tulisiko joku jostain.
Miksi? Miksi se mikä lie oli ei tullut esiin. Drael ei pitänyt tuosta ollenkaan. "Tule esiin!" Drael huudahti.
Sitten se joku joka oli seurannut häntä hyppäsi esiin. Se oli nuoripoika Bystonista. "Mitä sä täällä teet?" puolivampyyri kysyi hädissään.
Hän oli jo kaukana Bystonista. "Mä en pysty oleen tuolla. Mä haluan apua" Drael huokaisi. Poika oli se, jota oli purrut kylässä.
Loistavaa. "Kuule johtuuko siitä, että sä pelkäät jotain vai et hallitse veren himoa vielä?" nuori puoliverinen polvistui. "Mä en pysty oleen normaalisti siellä" Dra-elmarr mietti. Se olisi hankalaa tuo homma. Miten hän saisi toisen oppimaan olemaan ihan normaalisti.
"Saatko nukuttua öisin?" poika puristi päätään. Voi luoja. Toisella oli se vampyyri ominaisuus, että ei pystynyt nukkumaan öisin. Paha tilanne. Sarot katseli kauempaa tapahtunutta.
Poika katsoi Draelia hädissään. "Jos tehdään näin. Sä puret mua ja katsotaan miten on, koska sulla on nyt nälkä mä nään sen sun silmistä." poika nyökkäsi hän ei ollut ennen purrut ihmistä. Vaan eläimiä matkan varrella.
Puoliverinen meni polvilleen maahan ja katsoi poikaa ottaen hänet lähemmäksi. "Sua jännittää tiedän, mutta sä pystyt siihen kyllä. Anna mennä" poika hiukan ensin jäi vain tuijottamaan. Sitten hän siirsi hiukan Draelin hiuksia tieltä.
Poika alkoi hengittää hiukan raskaasti ja meni lähemmäksi toisen kaulaa. Hetken päästä tämä kasvatti kulmahampaansa ja painoi hampaat Draelin hänen luojansa kaulavaltimoon. Drael hytkähti, mutta hymyili hiukan ja painoi poikaa tukevasti selästä itseään lähemmäksi.
Poika, kun oli saanut juotua tämä ei meinannut lopettaa, mutta päästettyään irti hän nuoli toisen kaulan puhtaaksi verestä ja imi hiukan valuvaa verta vielä. Sitten hetkeä myöhemmin oli Draelin kaula taas virheettömän näköinen.
"Onko parempi olo?" poika hymyili pirteästi ja istui yhä Draelin sylissä polvillaan. Poika halasi Dra-elmaria ja puoliverinen halasi takaisin. Heillä oli sellainen yhteys mikä oli yleensä luojillansa. Drael päästi irti ja kuunteli. "Joku on tulossa pysy takanani" puoliverinen nousi ja jäi katsomaan olisiko tulija vaarallinen.
//Toivottavasti saat jotain selkoa siitä ja keksit jotain ^^//