Post by Nekosan on Oct 28, 2010 15:49:40 GMT 2
Sheena käveli puiden ohitse ja mietti kuumeisesti. Häntä huoletti se että jos toiset eivät olleetkaan kylässä, niin missä sitten. Vaihtoehtoja oli monia, eikä siitä ollut varmaa tietoa löytäisivätkö he heidät ennen kuin olisi liian myöhäistä. Metsä kuulosti luonnolliselta, ja kuten Kaamosta, myös neito huolestutti. Oli erittäin kummallista, ettei vastapuoli ollut heidän perässään. Tai sitten kulkivat erittäin hiljaa. Neito kuuli haltiamiehen hiljaisen kysymyksen ja hymyili hiukan. Kysymys oli loistava ja nainen olikin miettinyt sitä hetken.
"Metsä on aika sokkeloinen tapaus ja vaikeakulkuisemmaksi menee kun lähestyy kylää", nainen vastasi hiljaa hetken miettien itsekkin.
"Mutta juu, onhan se mahdollista. Pitää vain tietää oikea keino ja taisin keksiä", neito jatkoi ja näytti tietävän hyvänajatuksen.
"Voisimme toki kiertää yhtä toista kautta, siellä on eräänlainen sokkelo, sieltä ei pääse helpolla pois, ellei tiedä minne mennä", Sheena sanoi hiljaa, katsahtaen miltä hänen idea toisesta kuulosti. Ei heillä olisi hätää, sillä tyttö oli leikkinyt pienenä siellä paljon ja tiesi tarkkaan mistä pääsi ulos.
"Siellä on vain yksi sisään- ja kolme eri uloskäyntiä, sieltä et helposti näe minne suuntaa on menty. Joten eksyminen on taattu", nainen sanoi tullen haltiamiestä lähemmäs, varmistaen että vain tämä kuuli mitä hän puhui.
"Se voisi olla yksi harhautus, juuri nyt en keksi muuta", Sheena sanoi vielä ja katsoi nyt oliko toinen valmis menemään sokkeloon ja luottamaan naiseen sen verran etteivät he eksyisi. Tosin neito kyllä huomasi toisen luottavan häneen jo tässäkin asiassa, mikä oli ihanaa huomata. Vaikka kuinka ilkeältä toinen vaikutti oli tällä silti hyvä sydän. Tarkkaillen ympäristö, neito yritti paikantaa olisiko joku heidän perässään, mutta metsästä ei edelleenkään kuulunut mitään luonnotonta. Susi ja kyyhkynen olivat toivottavasti kunnossa ja ne osasivat kyllä takaisin kotiin.
"Metsä on aika sokkeloinen tapaus ja vaikeakulkuisemmaksi menee kun lähestyy kylää", nainen vastasi hiljaa hetken miettien itsekkin.
"Mutta juu, onhan se mahdollista. Pitää vain tietää oikea keino ja taisin keksiä", neito jatkoi ja näytti tietävän hyvänajatuksen.
"Voisimme toki kiertää yhtä toista kautta, siellä on eräänlainen sokkelo, sieltä ei pääse helpolla pois, ellei tiedä minne mennä", Sheena sanoi hiljaa, katsahtaen miltä hänen idea toisesta kuulosti. Ei heillä olisi hätää, sillä tyttö oli leikkinyt pienenä siellä paljon ja tiesi tarkkaan mistä pääsi ulos.
"Siellä on vain yksi sisään- ja kolme eri uloskäyntiä, sieltä et helposti näe minne suuntaa on menty. Joten eksyminen on taattu", nainen sanoi tullen haltiamiestä lähemmäs, varmistaen että vain tämä kuuli mitä hän puhui.
"Se voisi olla yksi harhautus, juuri nyt en keksi muuta", Sheena sanoi vielä ja katsoi nyt oliko toinen valmis menemään sokkeloon ja luottamaan naiseen sen verran etteivät he eksyisi. Tosin neito kyllä huomasi toisen luottavan häneen jo tässäkin asiassa, mikä oli ihanaa huomata. Vaikka kuinka ilkeältä toinen vaikutti oli tällä silti hyvä sydän. Tarkkaillen ympäristö, neito yritti paikantaa olisiko joku heidän perässään, mutta metsästä ei edelleenkään kuulunut mitään luonnotonta. Susi ja kyyhkynen olivat toivottavasti kunnossa ja ne osasivat kyllä takaisin kotiin.