Post by peettak on Nov 27, 2008 16:39:10 GMT 2
//Lemon 8)//
Görjä Routapolvi
Syksyn viimeisiä päiviä vedellään. mMaa oli kostea, taivas tympeän harmaa ja tuuli puhalsi kylmästi. Ties milloin rupeaisi satamaan vettä tai lunta. Kaikki ne harvat puut kaupungissa näyttivät hyvin alastomilta, ilman lehtiään, jotka nyt makasivat puunjuurella. Tori kuhisi ihmisiä, kenties siksi, että talven varalle voisi joitain ruokaa säilöä. Tai sitten ihmisiä aivan muuten vain halusivat kulkea tungoksessa. Varkaillehan se paikka olisi ollut täydellinen. Olisi pystynyt vain huomaamattomasti nappaamaan jonkun raukan kultakolikoita. Ihmisten hälinä ja puhe tuntui kantautuvan niin kaukaa, että koko kaupunki olisi ollut täynnä ihmisiä, vaikka suurin osa vain hyöri torilla. Kukaan ei osannut arvata miksi juuri sinä päivänä ihmiset olivat niin innokkaita liikkumaan Namarin torilla.
Sen kaiken hälinän keskellä käveli parrakas otus. Lyhyt parrakas otus, jonka pituus olisi vedellyt lapsen kanssa kilpaa. Toisin sanoen tämä otus oli kääpiö. Kääpiön vanhus, joka hymyili pirteästi ja väisteli kiirehtiviä ihmisiä. Hän etsi katseellaan tiettyä kojua, josta olisi käynyt ostamassa tarvittavia tavaroita kotimatkaa varten. Mutta ihmiset tulivat ja menivät niin nopeasti, ettei kääpiö pystynyt näkemään ihmisten lävitse, eikä hänen pituudestaan ollut mitään hyötyä siitä. Mies tuhahti itsekseen. Toisaalta kääpiönä oli tympeä olla. Monestakin syystä. Vanhus ei pidä siitä kun hän saa joskus aivan tarpeeksikin katseita itseensä. Kenties joillakin ihmisillä on ollut jonkinlaisia pahoja kokemuksia kääpiöistä? Ukko kyllä tiesi, että jotkut kääpiöt osasivat olla kyllä mahdottomia.
Ukko yritteli vieläkin löytää sopivaa kojua, mutta sitä ei näyttänyt tulevan vastaan, vaikka nyt oli mennyt niin lähelle kojuja, että pystyisi vaivatta näkemään niitä. Hän tarvitsisi uuden vesileilin, kun edelliseen oli tullut reikä.
Mies kohotti katsettaan korkeammalle ja sattui juuri sopivasti näkemään aivan torin vieressä sijaitsevan pienen mäen nyppylän, jota voisi hyödyntää. Ukko kiirehti joukon keskuudesta ja kiipesi yllättävän vikkelästikin näppylän päälle. Sieltä hän rupesi hieman huvittavankin näköisesti tähyilemään kohti toria. Mies heilui ja seisoi samalla varpaillaan, käsi laitettuna silmien päälle ja ilme oli erittäin keskittyneen näköinen. Mutta samalla tyhmännäköinen.
Torille kuitenkin näkyi hyvin. Onneksi kääpiöillä oli hyvä näkö.
Görjä Routapolvi
Syksyn viimeisiä päiviä vedellään. mMaa oli kostea, taivas tympeän harmaa ja tuuli puhalsi kylmästi. Ties milloin rupeaisi satamaan vettä tai lunta. Kaikki ne harvat puut kaupungissa näyttivät hyvin alastomilta, ilman lehtiään, jotka nyt makasivat puunjuurella. Tori kuhisi ihmisiä, kenties siksi, että talven varalle voisi joitain ruokaa säilöä. Tai sitten ihmisiä aivan muuten vain halusivat kulkea tungoksessa. Varkaillehan se paikka olisi ollut täydellinen. Olisi pystynyt vain huomaamattomasti nappaamaan jonkun raukan kultakolikoita. Ihmisten hälinä ja puhe tuntui kantautuvan niin kaukaa, että koko kaupunki olisi ollut täynnä ihmisiä, vaikka suurin osa vain hyöri torilla. Kukaan ei osannut arvata miksi juuri sinä päivänä ihmiset olivat niin innokkaita liikkumaan Namarin torilla.
Sen kaiken hälinän keskellä käveli parrakas otus. Lyhyt parrakas otus, jonka pituus olisi vedellyt lapsen kanssa kilpaa. Toisin sanoen tämä otus oli kääpiö. Kääpiön vanhus, joka hymyili pirteästi ja väisteli kiirehtiviä ihmisiä. Hän etsi katseellaan tiettyä kojua, josta olisi käynyt ostamassa tarvittavia tavaroita kotimatkaa varten. Mutta ihmiset tulivat ja menivät niin nopeasti, ettei kääpiö pystynyt näkemään ihmisten lävitse, eikä hänen pituudestaan ollut mitään hyötyä siitä. Mies tuhahti itsekseen. Toisaalta kääpiönä oli tympeä olla. Monestakin syystä. Vanhus ei pidä siitä kun hän saa joskus aivan tarpeeksikin katseita itseensä. Kenties joillakin ihmisillä on ollut jonkinlaisia pahoja kokemuksia kääpiöistä? Ukko kyllä tiesi, että jotkut kääpiöt osasivat olla kyllä mahdottomia.
Ukko yritteli vieläkin löytää sopivaa kojua, mutta sitä ei näyttänyt tulevan vastaan, vaikka nyt oli mennyt niin lähelle kojuja, että pystyisi vaivatta näkemään niitä. Hän tarvitsisi uuden vesileilin, kun edelliseen oli tullut reikä.
Mies kohotti katsettaan korkeammalle ja sattui juuri sopivasti näkemään aivan torin vieressä sijaitsevan pienen mäen nyppylän, jota voisi hyödyntää. Ukko kiirehti joukon keskuudesta ja kiipesi yllättävän vikkelästikin näppylän päälle. Sieltä hän rupesi hieman huvittavankin näköisesti tähyilemään kohti toria. Mies heilui ja seisoi samalla varpaillaan, käsi laitettuna silmien päälle ja ilme oli erittäin keskittyneen näköinen. Mutta samalla tyhmännäköinen.
Torille kuitenkin näkyi hyvin. Onneksi kääpiöillä oli hyvä näkö.