Post by aislinn on Jul 11, 2010 17:30:54 GMT 2
// tervetuloa rakki ja Kayla !
ja anteeksi täysin originaaliton otsikko. : D //
Aurinko kurkisteli aika-ajoin suurten ja muhkeiden pilvien takaa pienen kylän yllä, lähellä Mihrasin laitamia.
Eräs violettitukkainen naisenalku käveli vieno hymy huulillaan ja tyhjyyttä vailla oleva laukku olallaan suurehkoa tietä pitkin. Eikä hän suotta hyvällä päällä ollut. Nimittäin Mihrasissa vietetyt päivät olivat olleet poikkeuksellisen antoisia. Pienellä lomamatkallaan mustasilmä oli löytänyt jos jonkinmoista vaatekappaletta ja sisustustarviketta. Myös rahaa oli tarttunut pieni pussukallinen, joistakin tavaranraahaushommista, mikä nyt lämmitti housuntaskussa.
Ja nyt violettitukkaisen oli tarkoitus suunnata kohti Drieniä, kotiaan. Välipysähdyksiä toki tulisi, sillä ei kaupunki nyt kivenheiton päässä ollut.
Välimatkakaan ei tosin saanut pilviä kasaantumaan Serenan mieleen. Hän oli tosiaan ehdottoman hyvällä tuulella, ja tervehti kahta vastaantulevaa minotauria, jotka katsoivat ihmistä hyvinkin oudoksuen omista korkeuksistaan. Mutta tätä Serena ei huomioinut, vaan jatkoi matkaansa hymynkare edelleen huulillaan.
Ei kestänyt kauaakaan, kun edessäpäin alkoi hahmottua suurempia rakennuksia ja suuri porttimainen kyhäelmä, joka kertoi määränpään olevan melkein saavutettu.
Syy, minkä takia Serena oli etsinyt tiensä juuri tälle kylälle oli se, että hän oli kuullut täällä olevan Lyrathin parasta kaakaota. Eikä kaakaosta voinut kieltäytyä edes kuuman sään aikana. Ei sillä, että nyt sellainen olisi, mutta pointti on pointti.
Niinpä, kovin pian mustasilmä jo alittikin kyltin, jossa toivotettiin tervetulleeksi kylään (kylän nimen Serena jätti epähuomiossa huomioimatta). Hetkeksi aikaa hän pysähtyi hiekkaiselle tielle, katsellen ympärilleen.
Kylä oli oikein kaunis ja vanhanaikainen, melkein kaikki talot olivat tehty puusta ja joko olki -tai sammalkattoisia, paitsi pieni kirkko kylän pienen keskustan kupeessa.
Mutta vähät kirkoista ja rakennusmateriaaleista, nyt Serena tarvitsisi kaakaonsa. Eikä hänen kauaa tarvinnutkaan etsiä katseellaan kahvilaa, kun se jo näkyi. Kahvila oli toisella puolella tietä kirkosta katsottuna, oikealla puolella Serenan tulosuunnasta.
Paikka näytti kovin suloiselta ja kotoiselta mustatukkaisen jatkaessa matkaansa sitä kohti. Ulkona oli jopa pieni terassintapainen patio, jolla oli pöytiä ja tuoleja. Paikka näytti olevan melkein täysi, sillä kaikki ulkopaikat olivat melkein täynnä ruokailevia ja juovia olentoja.
Kulmiaan hieman rypistäen Serena astui aukiolevasta puisesta ovesta sisään lähes tyhjään kahvilaan.
Sen enempiä ympärilleen katsomatta hän suunnisti tiensä suoraan tiskille, laskien laukkunsa maahan ja istuutuen korkeahkolle jakkaralle. Eikä aikaakaan, kun hänen eteensä tuli lempeäkasvoinen tarjoilijanainen.
" Mitä saisi olla, kultaseni, " tämä kysyi kuivaillen samalla juuri pestyjä laseja.
" Kuppi kaakaota, " mustasilmäinen sanoi ja jäi miettimään. Hän ei ollut edes huomannut, miten nälkäiseksi oli tullut.
" Sekä lihamuhennosta ja lasi vettä, kiitos, " hän lopetti hymyillen. Tarjoilijatar nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja pyyhälsi keittiön puolelle, antamaan tilauksen kokille.
ja anteeksi täysin originaaliton otsikko. : D //
Aurinko kurkisteli aika-ajoin suurten ja muhkeiden pilvien takaa pienen kylän yllä, lähellä Mihrasin laitamia.
Eräs violettitukkainen naisenalku käveli vieno hymy huulillaan ja tyhjyyttä vailla oleva laukku olallaan suurehkoa tietä pitkin. Eikä hän suotta hyvällä päällä ollut. Nimittäin Mihrasissa vietetyt päivät olivat olleet poikkeuksellisen antoisia. Pienellä lomamatkallaan mustasilmä oli löytänyt jos jonkinmoista vaatekappaletta ja sisustustarviketta. Myös rahaa oli tarttunut pieni pussukallinen, joistakin tavaranraahaushommista, mikä nyt lämmitti housuntaskussa.
Ja nyt violettitukkaisen oli tarkoitus suunnata kohti Drieniä, kotiaan. Välipysähdyksiä toki tulisi, sillä ei kaupunki nyt kivenheiton päässä ollut.
Välimatkakaan ei tosin saanut pilviä kasaantumaan Serenan mieleen. Hän oli tosiaan ehdottoman hyvällä tuulella, ja tervehti kahta vastaantulevaa minotauria, jotka katsoivat ihmistä hyvinkin oudoksuen omista korkeuksistaan. Mutta tätä Serena ei huomioinut, vaan jatkoi matkaansa hymynkare edelleen huulillaan.
Ei kestänyt kauaakaan, kun edessäpäin alkoi hahmottua suurempia rakennuksia ja suuri porttimainen kyhäelmä, joka kertoi määränpään olevan melkein saavutettu.
Syy, minkä takia Serena oli etsinyt tiensä juuri tälle kylälle oli se, että hän oli kuullut täällä olevan Lyrathin parasta kaakaota. Eikä kaakaosta voinut kieltäytyä edes kuuman sään aikana. Ei sillä, että nyt sellainen olisi, mutta pointti on pointti.
Niinpä, kovin pian mustasilmä jo alittikin kyltin, jossa toivotettiin tervetulleeksi kylään (kylän nimen Serena jätti epähuomiossa huomioimatta). Hetkeksi aikaa hän pysähtyi hiekkaiselle tielle, katsellen ympärilleen.
Kylä oli oikein kaunis ja vanhanaikainen, melkein kaikki talot olivat tehty puusta ja joko olki -tai sammalkattoisia, paitsi pieni kirkko kylän pienen keskustan kupeessa.
Mutta vähät kirkoista ja rakennusmateriaaleista, nyt Serena tarvitsisi kaakaonsa. Eikä hänen kauaa tarvinnutkaan etsiä katseellaan kahvilaa, kun se jo näkyi. Kahvila oli toisella puolella tietä kirkosta katsottuna, oikealla puolella Serenan tulosuunnasta.
Paikka näytti kovin suloiselta ja kotoiselta mustatukkaisen jatkaessa matkaansa sitä kohti. Ulkona oli jopa pieni terassintapainen patio, jolla oli pöytiä ja tuoleja. Paikka näytti olevan melkein täysi, sillä kaikki ulkopaikat olivat melkein täynnä ruokailevia ja juovia olentoja.
Kulmiaan hieman rypistäen Serena astui aukiolevasta puisesta ovesta sisään lähes tyhjään kahvilaan.
Sen enempiä ympärilleen katsomatta hän suunnisti tiensä suoraan tiskille, laskien laukkunsa maahan ja istuutuen korkeahkolle jakkaralle. Eikä aikaakaan, kun hänen eteensä tuli lempeäkasvoinen tarjoilijanainen.
" Mitä saisi olla, kultaseni, " tämä kysyi kuivaillen samalla juuri pestyjä laseja.
" Kuppi kaakaota, " mustasilmäinen sanoi ja jäi miettimään. Hän ei ollut edes huomannut, miten nälkäiseksi oli tullut.
" Sekä lihamuhennosta ja lasi vettä, kiitos, " hän lopetti hymyillen. Tarjoilijatar nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja pyyhälsi keittiön puolelle, antamaan tilauksen kokille.