Post by Deleted on Jul 7, 2010 23:38:05 GMT 2
//Mikään hääppöinen aloitus varmaan mutta kuitenkin ^^ //
Legret laittoi enemmän painoa vasemmalle jalalleen saadakseen tietää, oliko seuraava puuporras tukeva vai ei. Se oli. Laudoista kyhätyt rappuset jatkuivat vielä jonkin matkaa ylös päin ja muuttuivat sitten kivisiksi ja sammaleen peittämiksi. Ne olivat vanhalla tavallaan kauniita ja taiteellisia, mutta petollisen liukkaita; vaikka tytöstä tuntuikin että mahdollisesti lahot lankkuportaat olivat paljon vaarallisemmat.
Haltian puolikas piti helmaansa nyrkkinsä sisässä, vaikkakin lähinnä muodon vuoksi, sillä eihän hän siihen kompastuisi -tai mistäs sitä koskaan tiesi. Nostaessaan vihreiden silmiensä katseen ylöspäin tyttö saattoi todeta, ettei Hartive voinut olla enää kaukana. Tyytyväisenä hän hymähti metsikölle ikäänkuin sanoen: minähän sanoin että pääsisin perille! (Se ei todellakaan ollut aina päivänselvyys, ainakaan Legretin tapauksessa). Metsä vastasi pienellä tuulen vireellä, joka liikautteli latvustoa. Sitten Legret jatkoi portaiden tunnustelemista.
Iltapäivä ei onneksi ollut yhtä kuuma kuin muutama edellistä, mutta aurinko paistoi silti ja kaupungissa se tuntui huomattavasti kuumemmalta kuin metsässä. Legret pysähtyi kadulle katsomaan vaatteitaan ja vilkaisi jopa kasvojaan taskupeilistä; olihan hän isossa kaupungissa! Muutamaa hikinoroa ja omilla luvillaan seikkailevia hiuksia lukuunottamatta kaikki oli kunnossa - tai no, niin kunnossa kuin yleensä. Legret ei juuri koskaan viettänyt matkoillaan pitkiä aikoja, mutta kun hän lähti kauemmas kotoa niin hän hoiti kaikki rästi asiat kerralla pois, vaikka ne olisivatkin eri puolilla Lyrathia
Nyt ne asiat tosin saavat odottaa yhden yrttiteekupillisen verran, Legret ajatteli ja suunnisti eräänlaiseen katokseen, jossa oli muitakin matkalaisia levähtämässä.
Legret laittoi enemmän painoa vasemmalle jalalleen saadakseen tietää, oliko seuraava puuporras tukeva vai ei. Se oli. Laudoista kyhätyt rappuset jatkuivat vielä jonkin matkaa ylös päin ja muuttuivat sitten kivisiksi ja sammaleen peittämiksi. Ne olivat vanhalla tavallaan kauniita ja taiteellisia, mutta petollisen liukkaita; vaikka tytöstä tuntuikin että mahdollisesti lahot lankkuportaat olivat paljon vaarallisemmat.
Haltian puolikas piti helmaansa nyrkkinsä sisässä, vaikkakin lähinnä muodon vuoksi, sillä eihän hän siihen kompastuisi -tai mistäs sitä koskaan tiesi. Nostaessaan vihreiden silmiensä katseen ylöspäin tyttö saattoi todeta, ettei Hartive voinut olla enää kaukana. Tyytyväisenä hän hymähti metsikölle ikäänkuin sanoen: minähän sanoin että pääsisin perille! (Se ei todellakaan ollut aina päivänselvyys, ainakaan Legretin tapauksessa). Metsä vastasi pienellä tuulen vireellä, joka liikautteli latvustoa. Sitten Legret jatkoi portaiden tunnustelemista.
Iltapäivä ei onneksi ollut yhtä kuuma kuin muutama edellistä, mutta aurinko paistoi silti ja kaupungissa se tuntui huomattavasti kuumemmalta kuin metsässä. Legret pysähtyi kadulle katsomaan vaatteitaan ja vilkaisi jopa kasvojaan taskupeilistä; olihan hän isossa kaupungissa! Muutamaa hikinoroa ja omilla luvillaan seikkailevia hiuksia lukuunottamatta kaikki oli kunnossa - tai no, niin kunnossa kuin yleensä. Legret ei juuri koskaan viettänyt matkoillaan pitkiä aikoja, mutta kun hän lähti kauemmas kotoa niin hän hoiti kaikki rästi asiat kerralla pois, vaikka ne olisivatkin eri puolilla Lyrathia
Nyt ne asiat tosin saavat odottaa yhden yrttiteekupillisen verran, Legret ajatteli ja suunnisti eräänlaiseen katokseen, jossa oli muitakin matkalaisia levähtämässä.