Post by kata on Jun 29, 2010 17:02:58 GMT 2
// Rakki tänne näin feat. Noellene //
Neelia
Aurinko alkoi painua jo hitaasti maille värjäten taivaan sateenkaaren väreillä. Suo oli täysin hiljainen, edes ötököiden ininää ja muita epämääräisiä ääniä ei kuulunut. Aivan kuin paikka olisi läpikotaisin kuollut, parempi se vain tosin oli Neelialle joka kahlasi leninkinsä helma märkänä ja vetistä sammalta puoleen sääreen asti keskellä suota. Oikeassa kädessään hän kantoi pientä puista koria joka oli täynnä erilaisia kasveja. Niin, niitä hän aikoisi käyttää uutuusmakuihin..
Kuolleet oksat pistelivät inhottavasti haltian paljaita jalkapohjia vasten, muttei neiti jaksanut niistä välittää vaan jatkoi eteenpäin kahlaamista.
Aina välillä nainen pysähtyi keräämään maasta jonkun kasvin ennen kuin taas jatkoi matkaansa. Päivä tosiaan oli vaihtunut nopeasti yöksi, tai siltä se ainakin naisesta oli tuntunut.
Neelian katse nousi hetkeksi maasta ylös tarkkaillakseen ympäristöä. Kävi naisen mielessä nopeasti ajatus siitäkin, että olisi paras varmaankin poistua takaisin sivistyksen pariin, mutta hän hylkäsi ajatuksen nähdessään kauempana rykelmän harvinaisia ravunhäntä sieniä joiden luokse nainen lähti heti kahlaamaan voitonriemuinen ilme kasvoillaan. Tästä tuotteesta tulisi aivan varmasti hittimenestys!
Kesken kahlauksen naisen jalka kuitenkin juuttui johonkin kuoleeseen juureen, jonka seurauksena Neelia kaatui hänen onnekseen pienelle suon keskellä sijaitsevalle saarekkeelle. Ei varmasti kuitenkaan ollut onnekasta lyödä päätänsä kiveen ja saada haava keskelle otsaa, myös tajunnan menettäminen kuulostaa varmasti hyvin epäonnekkaalta. Eikä sovi myös unohtaa, ympäriinsä levinneitä yrttejä. Nainen siis menetti tajuntansa jääden makaamaan keskelle suota pienelle raarekkeelle päässään suuri verta vuotava haava.
// Hei nyt tuli tosi tönkköä tekstiä. :'D Älä pelästy, parannan tapani. //
Neelia
Aurinko alkoi painua jo hitaasti maille värjäten taivaan sateenkaaren väreillä. Suo oli täysin hiljainen, edes ötököiden ininää ja muita epämääräisiä ääniä ei kuulunut. Aivan kuin paikka olisi läpikotaisin kuollut, parempi se vain tosin oli Neelialle joka kahlasi leninkinsä helma märkänä ja vetistä sammalta puoleen sääreen asti keskellä suota. Oikeassa kädessään hän kantoi pientä puista koria joka oli täynnä erilaisia kasveja. Niin, niitä hän aikoisi käyttää uutuusmakuihin..
Kuolleet oksat pistelivät inhottavasti haltian paljaita jalkapohjia vasten, muttei neiti jaksanut niistä välittää vaan jatkoi eteenpäin kahlaamista.
Aina välillä nainen pysähtyi keräämään maasta jonkun kasvin ennen kuin taas jatkoi matkaansa. Päivä tosiaan oli vaihtunut nopeasti yöksi, tai siltä se ainakin naisesta oli tuntunut.
Neelian katse nousi hetkeksi maasta ylös tarkkaillakseen ympäristöä. Kävi naisen mielessä nopeasti ajatus siitäkin, että olisi paras varmaankin poistua takaisin sivistyksen pariin, mutta hän hylkäsi ajatuksen nähdessään kauempana rykelmän harvinaisia ravunhäntä sieniä joiden luokse nainen lähti heti kahlaamaan voitonriemuinen ilme kasvoillaan. Tästä tuotteesta tulisi aivan varmasti hittimenestys!
Kesken kahlauksen naisen jalka kuitenkin juuttui johonkin kuoleeseen juureen, jonka seurauksena Neelia kaatui hänen onnekseen pienelle suon keskellä sijaitsevalle saarekkeelle. Ei varmasti kuitenkaan ollut onnekasta lyödä päätänsä kiveen ja saada haava keskelle otsaa, myös tajunnan menettäminen kuulostaa varmasti hyvin epäonnekkaalta. Eikä sovi myös unohtaa, ympäriinsä levinneitä yrttejä. Nainen siis menetti tajuntansa jääden makaamaan keskelle suota pienelle raarekkeelle päässään suuri verta vuotava haava.
// Hei nyt tuli tosi tönkköä tekstiä. :'D Älä pelästy, parannan tapani. //