Post by cale on Jun 22, 2010 21:11:13 GMT 2
// Zeralex tänne nagansa kanssa C: //
Kevyt, lempeä tuulenvire toi mereltä mukanaan suolaista ilmaa rauhallisten aaltojen lyödessä vasten hiekkaista rantaa. Kesäilta oli mukavan rauhallinen ja suurena plussana toimi ehdottomasti se, että laskeva aurinko pysyi pilvien takana. Siltikin oli yllättävän lämmin, vaikka kesä oli muuten ollut tähän asti aikas kolea ja sateinen.
Laguunilla ei sinä iltana ollut näkynyt ketään yhtä kaksijalkaista olentoa lukuun ottamatta.
Halcin hengitti syvään raikasta ilmaa ja tuijotteli aikansa kuluksi kohti horisonttia. Hän oli riisunut saappaansa ja käärinyt hieman housujen lahkeitaan, ennen kuin oli kahlannut muutaman askeleen verran veteen. Merivesi oli kylmää, mutta kun oli jonkin aikaa seissyt paikoillaan siihen alkoi tottua. Ympärillä vallitsevaa hiljaisuutta ja aaltojen loiskuntaa oli pitkästä aikaa mukava kuunnella ja vampyyri unohti kiinnittää huomionsa mihinkään muuhun. Kukapa laguunille nyt muka tulisi?
Jonkin ajan kuluttua Halcin kuitenkin äkkäsi, ettei kannattaisi olla liian luottavainen. Niinpä mies vilkaisi olkansa ylitse kohti metsämuuria tuttuun tapaansa. Njäh, ei siellä ketään tai mitään epäilyttävää näkynyt. Viime aikoina kuolleenmetsästäjät olivat pitäneet matalampaa profiilia... tai sitten hän vain kuvitteli niin. Kuitenkin, Halcin oli saanut olla rauhassa ilman minkäänlaisia välikohtauksia miltein kuukauden. Se oli hieno saavutus se. Toisinaan hänen kimpussaan oltiin jatkuvasti.
Jäänsinisten silmien katse kääntyi takaisin kohti merta ja vampyyri katsahti ohimennen vedenpintaan muodostuvaa peilikuvaansa, jota ei tietystikään ollut.
"Turhauttavaa", hän tuhahti itsekseen.
Kevyt, lempeä tuulenvire toi mereltä mukanaan suolaista ilmaa rauhallisten aaltojen lyödessä vasten hiekkaista rantaa. Kesäilta oli mukavan rauhallinen ja suurena plussana toimi ehdottomasti se, että laskeva aurinko pysyi pilvien takana. Siltikin oli yllättävän lämmin, vaikka kesä oli muuten ollut tähän asti aikas kolea ja sateinen.
Laguunilla ei sinä iltana ollut näkynyt ketään yhtä kaksijalkaista olentoa lukuun ottamatta.
Halcin hengitti syvään raikasta ilmaa ja tuijotteli aikansa kuluksi kohti horisonttia. Hän oli riisunut saappaansa ja käärinyt hieman housujen lahkeitaan, ennen kuin oli kahlannut muutaman askeleen verran veteen. Merivesi oli kylmää, mutta kun oli jonkin aikaa seissyt paikoillaan siihen alkoi tottua. Ympärillä vallitsevaa hiljaisuutta ja aaltojen loiskuntaa oli pitkästä aikaa mukava kuunnella ja vampyyri unohti kiinnittää huomionsa mihinkään muuhun. Kukapa laguunille nyt muka tulisi?
Jonkin ajan kuluttua Halcin kuitenkin äkkäsi, ettei kannattaisi olla liian luottavainen. Niinpä mies vilkaisi olkansa ylitse kohti metsämuuria tuttuun tapaansa. Njäh, ei siellä ketään tai mitään epäilyttävää näkynyt. Viime aikoina kuolleenmetsästäjät olivat pitäneet matalampaa profiilia... tai sitten hän vain kuvitteli niin. Kuitenkin, Halcin oli saanut olla rauhassa ilman minkäänlaisia välikohtauksia miltein kuukauden. Se oli hieno saavutus se. Toisinaan hänen kimpussaan oltiin jatkuvasti.
Jäänsinisten silmien katse kääntyi takaisin kohti merta ja vampyyri katsahti ohimennen vedenpintaan muodostuvaa peilikuvaansa, jota ei tietystikään ollut.
"Turhauttavaa", hän tuhahti itsekseen.