Post by sooda on Dec 11, 2009 16:56:01 GMT 2
> Jillia siis tänne <
' Hämärää. Kylmää. Mitä vielä? Kintut on jäässä ja joka puolella alkaa olla niin lumista, ettei tiedä mistä suunnasta on tultu! '
Joku oli eksynyt talviseen luontoon käppäilemään ja nyt potutti. Rowena koitti nostella jalkojaan ja varoa askeliaan, jottei yllättäviä silmäkkeitä tulisi vastaan. Ei ollut ensimmäinen kerta suolla, mutta toivottavasti viimeinen. Nuori neiti oli vetänyt sentään pitkät trikoot shortsiensa alle, mutta silti jalata melkein tärisivät kylmästä. Puutuisivat jos pysähtyisi pitemmäksi aikaa. Luntakin alkoi kenkiin kertyä ja varpaat olivat jo jäässä.
Itsekseen kiroten Row paransi jousensa asentoa olkapäällä ja heilautti päätään taaksepäin, taivaan nähdäkseen. Lunta tuprutti sakeanaan, niin että silmiäkin täytyi kävellessä siristellä. Toinen käsi heilahti äkkiä pitelemään lakkia päässä, kun kova tuulen puuska tuiversi suo-aukion ylitse. Kaikkiko tässä oli keijua vastaan?! Pinna oli kieltämättä kireällä kun oma mökki ei ollutkaan siellä missä Row oli sen olettanut olevan, vaan tuo olikin suolle saapunut. Kuka tässä sakeassa lumisateessa muka osaisi sen paremmin metsässäkään suunnistaa?
No, kuitenkin. Rowena siis talsi nyt suolla palellen ja pinna kireällä säätä kiroten. Tuuli tuiversi sen verran että huutaminen tuskin kovin kauas kuului, vaikkei nyt ihan myrskyksikään keliä voinut kutsua. Keijun oli rankkaa koittaa edetä, olihan tuo sen verran kevyt, että tuulessa ja lumisateessa ei ihan noin vain rynnitty.
Huuliaan lipaisten Row irvisti, sulki silmänsä ja lakista kiinni pitäen puski tuulta vasten eteenpäin. Olisiko suoja mitään? Katseellaan jotakin puunrunkoa tai pusikkoa lumesta kaivaen tuo päätti ihan mieluusti siirtyä pois sieltä keskeltä suota, hiukan reunempaan.
" Puita tänne nyt ja aika sassiin kanssa! " Tyttö karjui sen verran mitä nyt keijun hennolla ja korkealla äänellä pystyi.
Siipiä selän taa taittaen Rowena kyyristyi matalemmalle, nykäisi lakin pois päästään ja lähti hoipertelemaan sivummalle, missä pari puuta erottui juuri ja juuri lumipyryn seasta. Huh, tuonne kun pääsee niin luulisi helpottavan. Tyttö pisti juoksuksi ja liukastellen pääsikin lähelle puita, ennen kuin vatsalleen lennähti, paljaaseen jäähän liukastuessaan.
Hetken Row oli paikoillaan, sitten valkea pää kohosi ylös ja lunta sylkien tuo kajautti esille taas uuden rivistön kiroamista. Naamasta lunta pyyhkien keiju kierähti istumaan ja tokeni siinä kaatuamisesta. Nyt palelsi päätäkin ja hiutaleet tuntui piiskalta vaaleilla kasvoilla. Minne se lakkikin lensi? Rowena tavoitteli sitä katseellaan ja huomasi sen kohta parin metrin päässä.
" Helkkariako sinne asti lensit? " Keiju-neiti kimitti.
' Hämärää. Kylmää. Mitä vielä? Kintut on jäässä ja joka puolella alkaa olla niin lumista, ettei tiedä mistä suunnasta on tultu! '
Joku oli eksynyt talviseen luontoon käppäilemään ja nyt potutti. Rowena koitti nostella jalkojaan ja varoa askeliaan, jottei yllättäviä silmäkkeitä tulisi vastaan. Ei ollut ensimmäinen kerta suolla, mutta toivottavasti viimeinen. Nuori neiti oli vetänyt sentään pitkät trikoot shortsiensa alle, mutta silti jalata melkein tärisivät kylmästä. Puutuisivat jos pysähtyisi pitemmäksi aikaa. Luntakin alkoi kenkiin kertyä ja varpaat olivat jo jäässä.
Itsekseen kiroten Row paransi jousensa asentoa olkapäällä ja heilautti päätään taaksepäin, taivaan nähdäkseen. Lunta tuprutti sakeanaan, niin että silmiäkin täytyi kävellessä siristellä. Toinen käsi heilahti äkkiä pitelemään lakkia päässä, kun kova tuulen puuska tuiversi suo-aukion ylitse. Kaikkiko tässä oli keijua vastaan?! Pinna oli kieltämättä kireällä kun oma mökki ei ollutkaan siellä missä Row oli sen olettanut olevan, vaan tuo olikin suolle saapunut. Kuka tässä sakeassa lumisateessa muka osaisi sen paremmin metsässäkään suunnistaa?
No, kuitenkin. Rowena siis talsi nyt suolla palellen ja pinna kireällä säätä kiroten. Tuuli tuiversi sen verran että huutaminen tuskin kovin kauas kuului, vaikkei nyt ihan myrskyksikään keliä voinut kutsua. Keijun oli rankkaa koittaa edetä, olihan tuo sen verran kevyt, että tuulessa ja lumisateessa ei ihan noin vain rynnitty.
Huuliaan lipaisten Row irvisti, sulki silmänsä ja lakista kiinni pitäen puski tuulta vasten eteenpäin. Olisiko suoja mitään? Katseellaan jotakin puunrunkoa tai pusikkoa lumesta kaivaen tuo päätti ihan mieluusti siirtyä pois sieltä keskeltä suota, hiukan reunempaan.
" Puita tänne nyt ja aika sassiin kanssa! " Tyttö karjui sen verran mitä nyt keijun hennolla ja korkealla äänellä pystyi.
Siipiä selän taa taittaen Rowena kyyristyi matalemmalle, nykäisi lakin pois päästään ja lähti hoipertelemaan sivummalle, missä pari puuta erottui juuri ja juuri lumipyryn seasta. Huh, tuonne kun pääsee niin luulisi helpottavan. Tyttö pisti juoksuksi ja liukastellen pääsikin lähelle puita, ennen kuin vatsalleen lennähti, paljaaseen jäähän liukastuessaan.
Hetken Row oli paikoillaan, sitten valkea pää kohosi ylös ja lunta sylkien tuo kajautti esille taas uuden rivistön kiroamista. Naamasta lunta pyyhkien keiju kierähti istumaan ja tokeni siinä kaatuamisesta. Nyt palelsi päätäkin ja hiutaleet tuntui piiskalta vaaleilla kasvoilla. Minne se lakkikin lensi? Rowena tavoitteli sitä katseellaan ja huomasi sen kohta parin metrin päässä.
" Helkkariako sinne asti lensit? " Keiju-neiti kimitti.