Post by xena on Dec 7, 2009 17:58:16 GMT 2
''Varo vähäsen! Sinähän olet ihan ylipirteä... Menisit vaikka saalistamaan siitä!'' vetehisneito sätti haukkaansa nauraen. Haukka oli innostunut kiertelemään tytön ympärillä, kiipeilemään tämän harteilla - tämä kutittaa todella paljon-, sekä sukimaan tämän hiuksia nokallaan.
''Zip, ihan tosi. Menes nyt siitä!'' hän käski huvittuneena, mutta haukka pysähtyi tytön olalle ja jäis siihen liikkumattomana. Sue kurtisti kulmiaan katsellen haukan rakennetta. Se oli jännittynyt....Miksi? Neito tarkasteli haukan silmiän ja suuntasi katseensa niiden osoittamaan suuntaan; ei mitään. Ainoastaan karua aroa silmän kantamattomiin. Hän seisoi lohkareella suurehkolla kivikasalla, jonka luolassa hän oli yöpynyt viimeyönä. Hänen edessään avautui kaukaisuuteen jatkuva aro; aavaa maata,joka oli täyttynyt lyhyestä kasvillisuudesta. Maiseman poikki lainehti puro ihan vähän matkan päässä ja kaukana edessäpäin näkyi metsikköä. Joka ilmansuunnassa oli suurinpiirtein sama näkymä, mutta lännessä oli metsikän sijaan vuoristoa ja lounaassa merta. Näitä kahta ei tosin edes näkynyt, sillä sinne oli pidenpi matka, kuin edessä näkyvälle metsälle.
''Zip, mitä sinä näit?'' vetehinen kysyi ja kyykistyi. Hän oli näkyvimmällä mahdollisella paikalla. Haukka oli edelleen jännittynyt ja nuori nainen tunsi sen kynnet olkapäässään. Hän tarkensi katsettaan, mutta kukaan ei olisi voinut olla missään. Paitsi jos oli kyykistyneenä vyötärölle yltävään kasvillisuuteen, tai satunnaisten katajien takana? Sue kääntyi ympäri. Ehkä se kuului kivikasan takaa... Mikä? eihän hän oikeastaan ollut kuullut mitään... Sue hääsi Zipin olaltaan ja tämä lähti oitis korkealle taivaalle tutkimaan ympäristöä. Ilmeisesti se minkä haukka oli vaistonnut -ellei ollut aistinut omiaan- oli suhteellisen vaaraton. Sue istahti kivelle helpottuneena ja antoi viileän tuulen hyväillä kasvojaan. Hänen pitkät, ruskeat hiuksensa menivät tuulen tahdon mukaisesti; villisti joka suuntaan, mutta neito ainoastaan nautti siitä. Talvinen aro oli hänestä kaunis, vaikkei siellä paljoa lunta ollutkaan. Sue vilkaisi kiveen nojaavaa joustaan haikeana. Täällä se oli aika hyödytön, muttei tyttö ollut silti raaskinut jättää sitä kotiin. Vyöllä killitti kaksi veistä, mutta muuten naisella ei ollut aseita mukana. Pitäisi varmaan kerätä yöpymistavarat luolasta takaisin reppuun...
//NOOOOIIINNN ^^ //
''Zip, ihan tosi. Menes nyt siitä!'' hän käski huvittuneena, mutta haukka pysähtyi tytön olalle ja jäis siihen liikkumattomana. Sue kurtisti kulmiaan katsellen haukan rakennetta. Se oli jännittynyt....Miksi? Neito tarkasteli haukan silmiän ja suuntasi katseensa niiden osoittamaan suuntaan; ei mitään. Ainoastaan karua aroa silmän kantamattomiin. Hän seisoi lohkareella suurehkolla kivikasalla, jonka luolassa hän oli yöpynyt viimeyönä. Hänen edessään avautui kaukaisuuteen jatkuva aro; aavaa maata,joka oli täyttynyt lyhyestä kasvillisuudesta. Maiseman poikki lainehti puro ihan vähän matkan päässä ja kaukana edessäpäin näkyi metsikköä. Joka ilmansuunnassa oli suurinpiirtein sama näkymä, mutta lännessä oli metsikän sijaan vuoristoa ja lounaassa merta. Näitä kahta ei tosin edes näkynyt, sillä sinne oli pidenpi matka, kuin edessä näkyvälle metsälle.
''Zip, mitä sinä näit?'' vetehinen kysyi ja kyykistyi. Hän oli näkyvimmällä mahdollisella paikalla. Haukka oli edelleen jännittynyt ja nuori nainen tunsi sen kynnet olkapäässään. Hän tarkensi katsettaan, mutta kukaan ei olisi voinut olla missään. Paitsi jos oli kyykistyneenä vyötärölle yltävään kasvillisuuteen, tai satunnaisten katajien takana? Sue kääntyi ympäri. Ehkä se kuului kivikasan takaa... Mikä? eihän hän oikeastaan ollut kuullut mitään... Sue hääsi Zipin olaltaan ja tämä lähti oitis korkealle taivaalle tutkimaan ympäristöä. Ilmeisesti se minkä haukka oli vaistonnut -ellei ollut aistinut omiaan- oli suhteellisen vaaraton. Sue istahti kivelle helpottuneena ja antoi viileän tuulen hyväillä kasvojaan. Hänen pitkät, ruskeat hiuksensa menivät tuulen tahdon mukaisesti; villisti joka suuntaan, mutta neito ainoastaan nautti siitä. Talvinen aro oli hänestä kaunis, vaikkei siellä paljoa lunta ollutkaan. Sue vilkaisi kiveen nojaavaa joustaan haikeana. Täällä se oli aika hyödytön, muttei tyttö ollut silti raaskinut jättää sitä kotiin. Vyöllä killitti kaksi veistä, mutta muuten naisella ei ollut aseita mukana. Pitäisi varmaan kerätä yöpymistavarat luolasta takaisin reppuun...
//NOOOOIIINNN ^^ //