Post by widi on Aug 2, 2009 21:22:47 GMT 2
//Vaeltaja tulkoon Áedin kanssa häiriköimään ^^ hiukan kökkö aloitus mutta minkäs teet//
Päivä oli valoisa, pohjoisesta sijainnista huolimatta myös lämmin ja kesäinen. Juuri sopiva päivä puutarhoille ja kasveille. Niinkin epätodennäköinen paikka kuin rantajyrkänne tarjosi kukille kasvupaikan, kartanon puutarhan. Sattumien kautta vaaleahiuksinen etelänhaltia oli päätynyt pohjoiseen, tähän kartanoon. Pienoisesta mökistä suureen kartanoon ja keskelle kartanon elämän pyöritystä. Kaikin puolin tilanne oli Valielille hyvin uskomaton, mutta vähitellen alkoi ymmärtää sen olevan täyttä totta. Tietyistä asioista kuitenkaan ei päässyt irti, rakasti puutarhoja ja itseasiassa kartanon puutarhassa tunsi olonsa kaikista kotoisimmaksi. Se toi mieleen kodin ja sen pienen puutarhan josta oli niin paljon pitänyt huolen. Itseasiassa sen näkemisestä ei ollut kovin pitkä aika, Valiel oli ollut käymässä etelässä ja oli vasta palannut.
Kamarineidon kiusaksi oli palannut hyvin hiljaisesti, ja oli tavallaan piilossa puutarhassa. Lähes kaiken aikansa oli täällä ollessaan ollut jonkun seurassa, seurana oli joko kreivi itse, kamarineito tai joku muu kartanon asukkaista, tämä oli ehkä yksi niistä harvemmista hetkistä jolloin oleili puutarhassa ihan itsekseen. Kallioiden ja niiden aiheuttaman onnettomuusriskin takia lähes aina joku lyöttäytyi naisen seuraan, yleensä kamarineito. Jos joku tietäisi niin Valielin olinpaikan niin olisi varmaan jo vilkkaasti tulossa, varmistelemaan ettei vahingossa eksy kielekkeen reunalle tai mitään muuta mahdollista. Toiseksi kamarineito olisi varmaan patistelemassa pukeutumaan toisenlailla, puutarhassa kulutetut housut ja paita eivät ehkä olleet ihan mitään ladyn kaltaista pukeutumista. Vaikkei Valiel itseään minään ladynä pitänyt kreivin seurasta huolimatta, oli aivan yhtä tavallinen kuin kuka tahansa muukin. Puutarhassa astelevaa Valielia se ei kuitenkaan haitannut, nautti nyt tästä rauhasta ja useista tuoksuista. Jos oikein muisti niin taloon oli ilmeisesti tullut uusi puutarhuri, jonka vastuulla puutarha olisi. No kaiketi jossain vaiheessa tähänkin törmäisi täällä.
Hitaasti asteli ympäriinsä kasvien suojassa ja välillä kumartui haistelemaan kunnolla eri kasvien tuoksuja. Valtaosan tuoksuista tunnisti, mutta ei aivan jokaista. Luultavasti kyse oli sellaisista kasveista, joita ei niinkään etelässä kasvatettu. Ajan myötä oppisi varmaan nekin tuntemaan, mutta oli miten vaan, piti näistä tuoksuista ja siitä miten eri tuoksut sekoittuivat toisiinsa. Sokean suhtautumista kasvien kanssa, kiinnitti enemmän huomiota tuoksuun ja siihen miltä eri kasvit tuntuivat käsissä kuin siihen miltä ne näyttivät useine väreineen.
Päivä oli valoisa, pohjoisesta sijainnista huolimatta myös lämmin ja kesäinen. Juuri sopiva päivä puutarhoille ja kasveille. Niinkin epätodennäköinen paikka kuin rantajyrkänne tarjosi kukille kasvupaikan, kartanon puutarhan. Sattumien kautta vaaleahiuksinen etelänhaltia oli päätynyt pohjoiseen, tähän kartanoon. Pienoisesta mökistä suureen kartanoon ja keskelle kartanon elämän pyöritystä. Kaikin puolin tilanne oli Valielille hyvin uskomaton, mutta vähitellen alkoi ymmärtää sen olevan täyttä totta. Tietyistä asioista kuitenkaan ei päässyt irti, rakasti puutarhoja ja itseasiassa kartanon puutarhassa tunsi olonsa kaikista kotoisimmaksi. Se toi mieleen kodin ja sen pienen puutarhan josta oli niin paljon pitänyt huolen. Itseasiassa sen näkemisestä ei ollut kovin pitkä aika, Valiel oli ollut käymässä etelässä ja oli vasta palannut.
Kamarineidon kiusaksi oli palannut hyvin hiljaisesti, ja oli tavallaan piilossa puutarhassa. Lähes kaiken aikansa oli täällä ollessaan ollut jonkun seurassa, seurana oli joko kreivi itse, kamarineito tai joku muu kartanon asukkaista, tämä oli ehkä yksi niistä harvemmista hetkistä jolloin oleili puutarhassa ihan itsekseen. Kallioiden ja niiden aiheuttaman onnettomuusriskin takia lähes aina joku lyöttäytyi naisen seuraan, yleensä kamarineito. Jos joku tietäisi niin Valielin olinpaikan niin olisi varmaan jo vilkkaasti tulossa, varmistelemaan ettei vahingossa eksy kielekkeen reunalle tai mitään muuta mahdollista. Toiseksi kamarineito olisi varmaan patistelemassa pukeutumaan toisenlailla, puutarhassa kulutetut housut ja paita eivät ehkä olleet ihan mitään ladyn kaltaista pukeutumista. Vaikkei Valiel itseään minään ladynä pitänyt kreivin seurasta huolimatta, oli aivan yhtä tavallinen kuin kuka tahansa muukin. Puutarhassa astelevaa Valielia se ei kuitenkaan haitannut, nautti nyt tästä rauhasta ja useista tuoksuista. Jos oikein muisti niin taloon oli ilmeisesti tullut uusi puutarhuri, jonka vastuulla puutarha olisi. No kaiketi jossain vaiheessa tähänkin törmäisi täällä.
Hitaasti asteli ympäriinsä kasvien suojassa ja välillä kumartui haistelemaan kunnolla eri kasvien tuoksuja. Valtaosan tuoksuista tunnisti, mutta ei aivan jokaista. Luultavasti kyse oli sellaisista kasveista, joita ei niinkään etelässä kasvatettu. Ajan myötä oppisi varmaan nekin tuntemaan, mutta oli miten vaan, piti näistä tuoksuista ja siitä miten eri tuoksut sekoittuivat toisiinsa. Sokean suhtautumista kasvien kanssa, kiinnitti enemmän huomiota tuoksuun ja siihen miltä eri kasvit tuntuivat käsissä kuin siihen miltä ne näyttivät useine väreineen.