Post by aislinn on Jul 19, 2009 15:53:48 GMT 2
// Rusti ja Zanna, aika tulla sankaroimaan ! : D
otin sitten sen karhunrautajutun ihan todesta, vaikka lainausmerkeissä olikin. : D //
Hikipisara juoksi pitkin kosteaa, puuteripintaista ohimoa , myötäili sitten posken ja leukapielen muotoja, luiskahti loppujen lopuksi avaran kaula-aukon alle ja jatkoi matkaansa eteenpäin, tai oikeastaan alaspäin. Matkaan tuli kuitenkin odottamaton mutka, kun pisaran alusta liikkui, eikä aikaakaan kun pisara imeytyi tummansiniseen, ohkaisen paidan selkäpuolelle.
Amaurëa oli hetkeä aikaisemmin yrittänyt jälleen kerran kammeta auki miekkansa avulla valtavaa karhunrautaa, jossa hän oli kirjaimellisesti polvea myöten. Luojan kiitos pahasti vääntyneet hampaat olivat hyökänneet kiinni haltian reiden juureen, eivätkä polvilumpioon. Eikä niin moni "hammas" ollut päässyt hänen lihaansa käsiksi. Hän kuitenkin pelkäsi lihaksiensa puolesta, koska oli kuitenkin sen verran shokissa, ettei tuntenut oikeastaan minkäänlaista kipua, mikä oli ihme verrattuna siihen kuinka kauan haltia oli loukossaan ollut.
Ihme oli myöskin ollut se, ettei paikalle ollut saapunut hiisiä, verenhajun saattelemana. Ja se suurin ihme kaikista, miksi Amaurëa ei ollut huomannut näinkin suurta rautaa kauempaa.
Hän nimittäin oli varsin ylpeä tästä kokonaisuudenhahmottamisentaidostaan, että. Todella merkityksettömiä olivat ne asiat, joita haltia ei yleensä huomannut. Mutta tämä, tämä e ollut merkityksetön.
Muutama haltiakielinen kirosana livahti sinisilmän huulilta tämän taittaessa miekkaansa ääriasentoon. Raudan kammottavat, ruosteiset leuat eivät kuitenkaan antaneet periksi, vaan pitivät saalistaan kiinni niin kauan kuin olisi tarvis.
Turhautuneesti huudahtaen Amaurëa paiskasi miekkansa pois, mutta onnistui epähuomiossa iskemään sen sellaisella voimalla, että se kimposi käden ulottumattomiin, kolistaen rautoja mennessään.
Sinisilmä siristi silmiään miekalle, ja kurottautui tavoittelemaan sitä sormenpäillään.
Tätä hänen ei kuitenkaan olisi kannattanut tehdä, sillä liike sai raudan sahalaitaiset terät pureutumaan syvemmälle hänen etupuolellaan.
Samaan aikaan kipu iski reiden jokaiseen tuumaan, tuperruttaen Amaurëan täysin. Hänellä oli normaalisti keskivertoa parempi kivunsietokyky, mutta tämä oli jo liikaa.
Hitaasti haltian selkäranka suoristautui, vain antaen mahdollisuuden kyljelle rojahtaa vasten sinisilmän oikella puolella olevaa kalliota.
// hmm, vaikuttaa vähän siltä, että nää törmäis vähän useampiinkin karhunrautoihin, ja mahdollisesti jopa hiisiin. ; D //
otin sitten sen karhunrautajutun ihan todesta, vaikka lainausmerkeissä olikin. : D //
Hikipisara juoksi pitkin kosteaa, puuteripintaista ohimoa , myötäili sitten posken ja leukapielen muotoja, luiskahti loppujen lopuksi avaran kaula-aukon alle ja jatkoi matkaansa eteenpäin, tai oikeastaan alaspäin. Matkaan tuli kuitenkin odottamaton mutka, kun pisaran alusta liikkui, eikä aikaakaan kun pisara imeytyi tummansiniseen, ohkaisen paidan selkäpuolelle.
Amaurëa oli hetkeä aikaisemmin yrittänyt jälleen kerran kammeta auki miekkansa avulla valtavaa karhunrautaa, jossa hän oli kirjaimellisesti polvea myöten. Luojan kiitos pahasti vääntyneet hampaat olivat hyökänneet kiinni haltian reiden juureen, eivätkä polvilumpioon. Eikä niin moni "hammas" ollut päässyt hänen lihaansa käsiksi. Hän kuitenkin pelkäsi lihaksiensa puolesta, koska oli kuitenkin sen verran shokissa, ettei tuntenut oikeastaan minkäänlaista kipua, mikä oli ihme verrattuna siihen kuinka kauan haltia oli loukossaan ollut.
Ihme oli myöskin ollut se, ettei paikalle ollut saapunut hiisiä, verenhajun saattelemana. Ja se suurin ihme kaikista, miksi Amaurëa ei ollut huomannut näinkin suurta rautaa kauempaa.
Hän nimittäin oli varsin ylpeä tästä kokonaisuudenhahmottamisentaidostaan, että. Todella merkityksettömiä olivat ne asiat, joita haltia ei yleensä huomannut. Mutta tämä, tämä e ollut merkityksetön.
Muutama haltiakielinen kirosana livahti sinisilmän huulilta tämän taittaessa miekkaansa ääriasentoon. Raudan kammottavat, ruosteiset leuat eivät kuitenkaan antaneet periksi, vaan pitivät saalistaan kiinni niin kauan kuin olisi tarvis.
Turhautuneesti huudahtaen Amaurëa paiskasi miekkansa pois, mutta onnistui epähuomiossa iskemään sen sellaisella voimalla, että se kimposi käden ulottumattomiin, kolistaen rautoja mennessään.
Sinisilmä siristi silmiään miekalle, ja kurottautui tavoittelemaan sitä sormenpäillään.
Tätä hänen ei kuitenkaan olisi kannattanut tehdä, sillä liike sai raudan sahalaitaiset terät pureutumaan syvemmälle hänen etupuolellaan.
Samaan aikaan kipu iski reiden jokaiseen tuumaan, tuperruttaen Amaurëan täysin. Hänellä oli normaalisti keskivertoa parempi kivunsietokyky, mutta tämä oli jo liikaa.
Hitaasti haltian selkäranka suoristautui, vain antaen mahdollisuuden kyljelle rojahtaa vasten sinisilmän oikella puolella olevaa kalliota.
// hmm, vaikuttaa vähän siltä, että nää törmäis vähän useampiinkin karhunrautoihin, ja mahdollisesti jopa hiisiin. ; D //