Post by semi on Jul 2, 2009 19:38:30 GMT 2
Kiivas tuuli puhalsi aron yli lennättäen hiekkaa ja irto- oksia päin tummaa hahmoa, joka päättäväisesti uhmasi tätä karua seutua. Mies tiesi, minne oli menossa. Muukalainen oli pukeutunut kokonaan mustiin, mikä kieli tämän olevan työtehtävissä. Musta ihonmyötäinen paita joka paljasti jokaisen lihaksen pienenkin värähdyksen, mustat nahkahousut, saappaat ja musta matkaviitta, joka liehui miehen perässä. Miehellä oli hattu vedettynä syvälle päähän, vaikka päivä olikin kääntymässä iltaan. Viimeiset auringon säteet tekivät yhtä kipeää kuin keskipäivän säteet: niitä oli vain vähemmän. Vaarallisen näköinen miekka kimalsi huotrastaan muukalaisen selässä.
Dominic Tory tiesi, ettei aro ollut turvallista seutua. Hän tiesi myös, että oli tarpeeksi hyvin varustautunut. Nyt kun päivä oli kääntymässä yöhön, olisi löydettävä sopiva paikka leiriytymiseen. Hänen päämääränsä sijaitsi kaukana tältä kurjalta seudulta, mutta tämä oli lyhin reitti.
Oli varmaankin turha toivoa leirintäpaikkaa veden läheltä, joten kun aurinko viimein painui mailleen ja viimeisetkin auringonsäteet olivat poissa, puolivampyyri uskalsi hellittää hieman viittansa nyörejä, ja hitaasti hän kääri paitansa hihat ylös. Kiivas tuuli kosketti heti paljasta ihoa, mutta mies vain hymyili. Hän nautti viileästä ilmasta ihollaan, varsinkin kun oli joutunut matkaamaan koko päivän tällä kirotulla arolla vailla varjoa. Onneksi hän oli ottanut tarpeeksi vettä ja ruokaa mukaan.
Pian Dominic löysi hyvän leirintäpaikan. Lähistöllä ei näkynyt vettä, mutta paikka oli suuren kiven juuressa. Sieltä näki laajalle kantamalle ympäri aroa, ja sieltä näki siis jos joku sattui lähestymään, mutta leiriä ei välttämättä huomaisi, jos ei osaisi katsoa suoraan kohti. Dom keräsi kuivia risuja ja sytytti tuluksillaan tulen. Ei hän lämpöä tai valoa kaivannut, mutta tuli pitäisi pedot loitolla.
Dominic Tory tiesi, ettei aro ollut turvallista seutua. Hän tiesi myös, että oli tarpeeksi hyvin varustautunut. Nyt kun päivä oli kääntymässä yöhön, olisi löydettävä sopiva paikka leiriytymiseen. Hänen päämääränsä sijaitsi kaukana tältä kurjalta seudulta, mutta tämä oli lyhin reitti.
Oli varmaankin turha toivoa leirintäpaikkaa veden läheltä, joten kun aurinko viimein painui mailleen ja viimeisetkin auringonsäteet olivat poissa, puolivampyyri uskalsi hellittää hieman viittansa nyörejä, ja hitaasti hän kääri paitansa hihat ylös. Kiivas tuuli kosketti heti paljasta ihoa, mutta mies vain hymyili. Hän nautti viileästä ilmasta ihollaan, varsinkin kun oli joutunut matkaamaan koko päivän tällä kirotulla arolla vailla varjoa. Onneksi hän oli ottanut tarpeeksi vettä ja ruokaa mukaan.
Pian Dominic löysi hyvän leirintäpaikan. Lähistöllä ei näkynyt vettä, mutta paikka oli suuren kiven juuressa. Sieltä näki laajalle kantamalle ympäri aroa, ja sieltä näki siis jos joku sattui lähestymään, mutta leiriä ei välttämättä huomaisi, jos ei osaisi katsoa suoraan kohti. Dom keräsi kuivia risuja ja sytytti tuluksillaan tulen. Ei hän lämpöä tai valoa kaivannut, mutta tuli pitäisi pedot loitolla.