Post by Deltamary on Jun 24, 2009 20:52:01 GMT 2
//Elikäs, mikäli jotkut vielä muistavat, tänne oli taannoin puhe aloittaa uusi ryhmä rope. Koulumeiningeissä
Harvapäisenä ihmisenä minä tietenkin muistin asian vasta jokin aika sitten ja vasta nyt pääsin asian pariin *laiska*
Noniiiin minäpäs kirjoitan tähän jonkinmoisen aloitusviestin, kuvailun paikasta, ajasta ja ympäristöstä jne. jota te, rakkaat pelaajamme, pääsette sitten jatkamaan Itse en ainakaan toistaiseksi tuo omaa hahmoa tähän..
Paitsi keksin minä tähän randomin opettajan, jota kaikki saavat käyttää mukana pelissä
Muistaakseni sovimme, että koulu sijoittuu paljolti omaan maailmaamme. En ala nimeämään kouluja ja kaupunkeja sen kummemmin, eiköhän tämä ryhmärope pysy ihan yhden luokan ja oppitunnin sisällä.
Eli omia hahmoja täältä Lyrathista vaan sovittelemaan hiukan nykyaikaan ja takaisin koulunpenkille
Kysymyksiä?
Hmm.. sovitaan, että tämän luokan ihmiset ovat about 18 henkisiä? Ei kai siihen tarvi mitenkään erityisemmin takertua, mutta ala-asteella ei ainakaan nyt olla //
'Maanantai.' Vanhahko mies käveli laiskaryhtisesti vielä toistaiseksi hiljaista koulunkäytävää pitkin. Hän oli tänään noussut ylös tavallista aikaisemmin, koska hänen autonsa ollessa korjuuksilla työmatkat piti tehdä pyörällä.
"Maanantai." mies toisti uudelleen ääneen vihaiseen sävyyn. Hänellä itsellään ei ollut henkilökohtaisesti mitään viikon ensimmäistä päivää vastaan, mutta koska oppilaat olivat viikonlopun riehoista väsyneitä ja uuden viikon alusta kyrpiintyneitä, oli opettjienkin pakko kärsiä maanantai-päivistä.
"Nuoret aina kuvittelevat olevansa maailman napa. "Olemme maailman tulevaisuus" pussatkoon persustani."
Mies jupisi itsekseen hieroen kivistävää takapuoltaan ja avasi maantiedon luokan huonostiöljytyn oven.
Luokka ei ollut suurensuuri, mutta sälekaihtimien välitse tunkeutuva valo sai sen näyttämään avaralta. Maantiedon luokan siitä tekivät ainoastaan suuret kartat ja muutama vitriinikaapissa lojuva kivi. Täytetyt eläimet oli jo aikoja sitten viety pois silmän alta kaikenmaailman hippien ansiosta.
Tilaa ja pulpetteja siellä oli noin kolmellekymmenelle oppilaalle, vaikka ryhmät tapasivatkin olla paljon pienempiä, ja päädyssä lepäsi kaikessa mahtavuudessaan opettajan työpöytä. Pöydän kulmalla lepäsi kyltti, joka kantoi nimeä "Hra Haleis."
Mies raahautui laukkunsa kanssa suuren pöydän taakse, istuutui tuoliin ja huokaisi syvään.
"PRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR!!!"
"Mitäh- pirskuttia!?" Herra Haleis katsoi yllättyneenä kelloa ja huomasi sen olevankin jo tasan kahdeksan.
"Mi- minä kuvittelin lähteneeni ajoissa, hiivatti..."
Pian ensimmäiset oppilaat alkoivatkin jo valua luokkaan, ja miesopettaja kiiruhti kohentamaan ryhtiään.
Harvapäisenä ihmisenä minä tietenkin muistin asian vasta jokin aika sitten ja vasta nyt pääsin asian pariin *laiska*
Noniiiin minäpäs kirjoitan tähän jonkinmoisen aloitusviestin, kuvailun paikasta, ajasta ja ympäristöstä jne. jota te, rakkaat pelaajamme, pääsette sitten jatkamaan Itse en ainakaan toistaiseksi tuo omaa hahmoa tähän..
Paitsi keksin minä tähän randomin opettajan, jota kaikki saavat käyttää mukana pelissä
Muistaakseni sovimme, että koulu sijoittuu paljolti omaan maailmaamme. En ala nimeämään kouluja ja kaupunkeja sen kummemmin, eiköhän tämä ryhmärope pysy ihan yhden luokan ja oppitunnin sisällä.
Eli omia hahmoja täältä Lyrathista vaan sovittelemaan hiukan nykyaikaan ja takaisin koulunpenkille
Kysymyksiä?
Hmm.. sovitaan, että tämän luokan ihmiset ovat about 18 henkisiä? Ei kai siihen tarvi mitenkään erityisemmin takertua, mutta ala-asteella ei ainakaan nyt olla //
'Maanantai.' Vanhahko mies käveli laiskaryhtisesti vielä toistaiseksi hiljaista koulunkäytävää pitkin. Hän oli tänään noussut ylös tavallista aikaisemmin, koska hänen autonsa ollessa korjuuksilla työmatkat piti tehdä pyörällä.
"Maanantai." mies toisti uudelleen ääneen vihaiseen sävyyn. Hänellä itsellään ei ollut henkilökohtaisesti mitään viikon ensimmäistä päivää vastaan, mutta koska oppilaat olivat viikonlopun riehoista väsyneitä ja uuden viikon alusta kyrpiintyneitä, oli opettjienkin pakko kärsiä maanantai-päivistä.
"Nuoret aina kuvittelevat olevansa maailman napa. "Olemme maailman tulevaisuus" pussatkoon persustani."
Mies jupisi itsekseen hieroen kivistävää takapuoltaan ja avasi maantiedon luokan huonostiöljytyn oven.
Luokka ei ollut suurensuuri, mutta sälekaihtimien välitse tunkeutuva valo sai sen näyttämään avaralta. Maantiedon luokan siitä tekivät ainoastaan suuret kartat ja muutama vitriinikaapissa lojuva kivi. Täytetyt eläimet oli jo aikoja sitten viety pois silmän alta kaikenmaailman hippien ansiosta.
Tilaa ja pulpetteja siellä oli noin kolmellekymmenelle oppilaalle, vaikka ryhmät tapasivatkin olla paljon pienempiä, ja päädyssä lepäsi kaikessa mahtavuudessaan opettajan työpöytä. Pöydän kulmalla lepäsi kyltti, joka kantoi nimeä "Hra Haleis."
Mies raahautui laukkunsa kanssa suuren pöydän taakse, istuutui tuoliin ja huokaisi syvään.
"PRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR!!!"
"Mitäh- pirskuttia!?" Herra Haleis katsoi yllättyneenä kelloa ja huomasi sen olevankin jo tasan kahdeksan.
"Mi- minä kuvittelin lähteneeni ajoissa, hiivatti..."
Pian ensimmäiset oppilaat alkoivatkin jo valua luokkaan, ja miesopettaja kiiruhti kohentamaan ryhtiään.