Post by zanna on Jun 23, 2009 22:55:07 GMT 2
Kuivat tuulet puhalsivat yli Lyrathin läntisiä aroja lämpiminä ja arvaamattomina. Ilma oli hyvä. Aurinko paistoi, muttei ollut liian kuuma. Lämpötila lähenteli kahtakymmentä astetta. Tuuli ei viilentänyt, koska se oli yhtä lämmin kuin ilma. Se suorastaan pahensi asiaa kuivalla henkäyksellään.
Ruosteisena kimmeltävä lohikäärmeen ruho halkoi tuota kuivaa, kellertävää maisemaa mahtavilla siivillään. Rudy Embery oli matkalla Hartiven kaupunkiin. Hän oli viettänyt laatuaikaa räjähtelevän tulivuoren kanssa etelässä ja oli suoraa kyytiä lähtenyt sen luota kohti kaupunkia. Hän ei ollut ennättänyt levätä ennen matkaa, joten ei ihme että hänen siipensä protestoivat. Lisko työnsi pitkän suipon kielensä ulos kidastaan ja huokaisi päästäen kovan karhean kurlauksen kurkustaan. Se kaarsi tasaisen lentonsa alaviistoon ja laskeutui jättimäiset rautasuomut kirskahdellen. Hiekka pölysi valtavan kehon alla ja tempaantui tuuleen. Rudy oikoi väsähtäneitä siipiään, jotka nurisivat ja naksuivat.
Saatuaan itsensä kasaan, Rudy tähyili ympärillään näkyvää suoraviivaista horisonttia. Ihminen ei olisi saanut näkemästään paljoakaan irti, mutta lohikäärme näki kilometrien päähän vaivatta yhdellä silmäyksellä. Kasvusto oli yksinkertausta: kuivuneessa ja rapistuneessa maaperässä kasvoi jokunen lehdetön pensas ja lähin metriä korkeampi puu näytti törröttävän puolenkilometrin päässä. Kaukana idässä ja pohjoisessa häämötti vuoria. Taivas oli turkoosi ja siinä lipui muutamia ohueksi luhistuneita pilviä. Kolmenkymmenen kilometrin päässä erottui Hartive, tuo sitkeä kaupunki täynnä elämää. Sinne Rudy aikoi.
Hiljaisuuden ja tuulen viuhdonnan läpi kuului äkillinen ja terävä sähähdys. Rudy käänsi painavan päänsä kepeästi katsomaan jalkoihinsa, mistä ääni oli tullut ja näki jalkansa alle kiikkiin jääneen käärmeen. Se oli hiekanvärinen ja omisti tyypilliset ”sarvet” kuononsa päällä. Rudy kallisti päätään ja tutkaisi hetken hädissään kiemurtelevaa käärmettä, joka oli varmaan jo lyönyt hampaansa tohjoksi rautaisia suomuja purressaan. Kerrassaan mainiota! Hetken jo kerkesin pelätä, että jäisin ilman välipalaa täällä autiudessa. Sen suurempia miettimättä lohikäärme otti ja hotkaisi käärmeen kertaakaan puraisematta.
Saatuaan hiukan vatsan täytettä hän asettui mukavasti vatsalleen maahan, takajalat sivuillaan ja etujalat ristissä rinnan edellä. Pää roikkui hienostuneesti kaulan varassa muodostaen ’S’ kuvion. Tummat ja paksut silmäluomet laskeutuivat hitaasti sulkien liskon silmät näkemään mustaa. Hän hengitti tasaisesti ja raskaasti. Hän ei ollut odottanut tulleensa häirityksi keskellä autiutta mutta hänen tarkoille tärykalvoilleen kantautui ääni joka sai hänet taas avaamaan isot keltaiset silmänsä.
///Jillia kehiin C:
Ruosteisena kimmeltävä lohikäärmeen ruho halkoi tuota kuivaa, kellertävää maisemaa mahtavilla siivillään. Rudy Embery oli matkalla Hartiven kaupunkiin. Hän oli viettänyt laatuaikaa räjähtelevän tulivuoren kanssa etelässä ja oli suoraa kyytiä lähtenyt sen luota kohti kaupunkia. Hän ei ollut ennättänyt levätä ennen matkaa, joten ei ihme että hänen siipensä protestoivat. Lisko työnsi pitkän suipon kielensä ulos kidastaan ja huokaisi päästäen kovan karhean kurlauksen kurkustaan. Se kaarsi tasaisen lentonsa alaviistoon ja laskeutui jättimäiset rautasuomut kirskahdellen. Hiekka pölysi valtavan kehon alla ja tempaantui tuuleen. Rudy oikoi väsähtäneitä siipiään, jotka nurisivat ja naksuivat.
Saatuaan itsensä kasaan, Rudy tähyili ympärillään näkyvää suoraviivaista horisonttia. Ihminen ei olisi saanut näkemästään paljoakaan irti, mutta lohikäärme näki kilometrien päähän vaivatta yhdellä silmäyksellä. Kasvusto oli yksinkertausta: kuivuneessa ja rapistuneessa maaperässä kasvoi jokunen lehdetön pensas ja lähin metriä korkeampi puu näytti törröttävän puolenkilometrin päässä. Kaukana idässä ja pohjoisessa häämötti vuoria. Taivas oli turkoosi ja siinä lipui muutamia ohueksi luhistuneita pilviä. Kolmenkymmenen kilometrin päässä erottui Hartive, tuo sitkeä kaupunki täynnä elämää. Sinne Rudy aikoi.
Hiljaisuuden ja tuulen viuhdonnan läpi kuului äkillinen ja terävä sähähdys. Rudy käänsi painavan päänsä kepeästi katsomaan jalkoihinsa, mistä ääni oli tullut ja näki jalkansa alle kiikkiin jääneen käärmeen. Se oli hiekanvärinen ja omisti tyypilliset ”sarvet” kuononsa päällä. Rudy kallisti päätään ja tutkaisi hetken hädissään kiemurtelevaa käärmettä, joka oli varmaan jo lyönyt hampaansa tohjoksi rautaisia suomuja purressaan. Kerrassaan mainiota! Hetken jo kerkesin pelätä, että jäisin ilman välipalaa täällä autiudessa. Sen suurempia miettimättä lohikäärme otti ja hotkaisi käärmeen kertaakaan puraisematta.
Saatuaan hiukan vatsan täytettä hän asettui mukavasti vatsalleen maahan, takajalat sivuillaan ja etujalat ristissä rinnan edellä. Pää roikkui hienostuneesti kaulan varassa muodostaen ’S’ kuvion. Tummat ja paksut silmäluomet laskeutuivat hitaasti sulkien liskon silmät näkemään mustaa. Hän hengitti tasaisesti ja raskaasti. Hän ei ollut odottanut tulleensa häirityksi keskellä autiutta mutta hänen tarkoille tärykalvoilleen kantautui ääni joka sai hänet taas avaamaan isot keltaiset silmänsä.
///Jillia kehiin C: