Post by yumi on Jun 23, 2009 19:59:36 GMT 2
//Juu, otsikko on kamala, mutta en muutakaan keksinyt. >.<//
Nuori, vaaleahiuksinen mies käyskenteli hiekalla. Hän potkiskeli vastaan tulevia kiviä tylsistyneenä. Haukotus. Miehen nimi oli Lucyan. Tai tutummin Luce. Luce huokaisi raskaasti ja asteli erään kitukasvuisen puun eteen. Hän katseli puuta hetken ja istahti sitten sitä vastapäätä. Mies tarkasteli puuta hetken ja avasi sitten suunsa. "Miten menee?" hän kysyi. Moni olisi varmaan ihmetellyt kenelle mies puhui ja saadessaan tietää Lucen puhuvan edessään nököttävälle, kitukasvuiselle puulle, olisivat he pitäneet miestä outona..mutta ei nyt sentään hulluna..varmaankaan. Lucelle tämä tavaroille/esineille/asioille puheleminen oli täysin tavallista. Olihan hän aamulla keskustellut tuolinsakin kanssa, joka ei halunnut Lucen istuvan päälleen. No, olihan tuo tarkemmin ajateltuna hullua. Mutta minkäs teet, kun viettää päivät yksikseen, puhumatta kenellekkään, joka oikeasti..vastaisi. Odoteltuaan hetken ja huomattuaan, ettei puu aio vastata, Luce puuskahti; "Vai pidetään sitä mykkäkoulua?! Minäpä sitten lähden!" Lucyan nouse ylös ja lähti kävelemään pois päin puun luota. "On siinäkin.." Luce mutisi itsekseen. Hän alkoi uudestaan potkiskella kiviä katse maassa. Oli parasta etsiä joku, joka osaisi vastata hänelle, kun ei kapakkaankaan viitsinyt mennä, kun ei halunnut kokea seuraavan aamun krapulaa.
//Tulipas outo alku. xDD Mutta piti äkkiä jotain raapustaa, kun koneaika loppuuu!!//
Nuori, vaaleahiuksinen mies käyskenteli hiekalla. Hän potkiskeli vastaan tulevia kiviä tylsistyneenä. Haukotus. Miehen nimi oli Lucyan. Tai tutummin Luce. Luce huokaisi raskaasti ja asteli erään kitukasvuisen puun eteen. Hän katseli puuta hetken ja istahti sitten sitä vastapäätä. Mies tarkasteli puuta hetken ja avasi sitten suunsa. "Miten menee?" hän kysyi. Moni olisi varmaan ihmetellyt kenelle mies puhui ja saadessaan tietää Lucen puhuvan edessään nököttävälle, kitukasvuiselle puulle, olisivat he pitäneet miestä outona..mutta ei nyt sentään hulluna..varmaankaan. Lucelle tämä tavaroille/esineille/asioille puheleminen oli täysin tavallista. Olihan hän aamulla keskustellut tuolinsakin kanssa, joka ei halunnut Lucen istuvan päälleen. No, olihan tuo tarkemmin ajateltuna hullua. Mutta minkäs teet, kun viettää päivät yksikseen, puhumatta kenellekkään, joka oikeasti..vastaisi. Odoteltuaan hetken ja huomattuaan, ettei puu aio vastata, Luce puuskahti; "Vai pidetään sitä mykkäkoulua?! Minäpä sitten lähden!" Lucyan nouse ylös ja lähti kävelemään pois päin puun luota. "On siinäkin.." Luce mutisi itsekseen. Hän alkoi uudestaan potkiskella kiviä katse maassa. Oli parasta etsiä joku, joka osaisi vastata hänelle, kun ei kapakkaankaan viitsinyt mennä, kun ei halunnut kokea seuraavan aamun krapulaa.
//Tulipas outo alku. xDD Mutta piti äkkiä jotain raapustaa, kun koneaika loppuuu!!//